Lisää alkoholipuhetta maailmaan, kiitos!

Uusinta aluevaltaustani, Pullonpyörittäjä-podcastia, on maailmassa jo kuuden jakson verran! Kantavana ideana on ollut se, että jos haluaa lisää jotakin tähän maailmaan, kannattaa alkaa työntää sitä itse tähän maailmaan. Halusin lisää suoraa puhetta alkoholista, ja nyt sitä on täällä ainakin tämän verran! Suorastaan voimauttavaa, vaikka inhoankin sanaa syvästi.

On ollut superkivaa opetella kaikki ihan alusta alkaen yksin. Miten mahtavan kivaa on haastaa omaa osaamista tällaisella kokonaan itsenäisellä puuhalla. Päättää kaikki yksityiskohdat itse ja mennä tilanteen mukaan.

Toimittajan töissä minulle mieleisintä on keskustelu ihmisten kanssa. Jos päämäärä ja jutun aihe on tarkasti selvillä jo kättelyssä, on keskusteleminen silti tietysti kivaa, mutta raamit ovat joskus tiukalla. Melkein kaikissa lehtijutuissa on tosi tarkka kaavio: merkkimäärä, rakenne ja tyyli selvästi suunniteltuna tilaajan toimesta. Siinä ei sitten sooloilla, vaikka tulisi miten mehukasta vastaan. Onkin usein turhauttavaa huomata tuokion keskellä  miten paljon syvemmälle tässä päästäisikään, tai kuinka paljon kiehtovaa tarinaa syntyisi jostakin ihan jutun aiheen ulkopuolelta, mutta ne on raivattava rönsyinä pois, koska sapluuna vaatii.

Näiden podcast-tuokioiden aikana on lupa mennä minne vain juttu kuljettaakin ja se on ihanaa! Nauhoitus päälle ja pohtimaan yhdessä.

Pullonpyörittäjä-podcastissa haluan tarjota kiihokoilematonta, rentoa ja kuitenkin asiapitoista keskustelua alkoholista lasissa ja kulttuurissa ihan omilla ehdoillani, ilman ulkopuolisia rajauksia. Jokaisessa puolen tunnin jaksossa on eri vieras ja oma teemansa, ja homma saa luisua alkoholisateenvarjon alla just sinne minne meidän kahden kemia sitä kuljettaakin.

Jos et ole vielä löytänyt kuulolle, teen sen tässä maksimaalisen helpoksi linkkailemalla ilmestyneet jaksot kootusti yhteen. Podcast löytyy toki myös Spotifysta, jos kuuntelet mieluummin sieltä. Jätä ihmeellä myös kommentteja ja toiveita vieraista!

Ekassa jaksossa  juttelimme median moniottelija Sampo Marjomaan kanssa alkoholista ja huumorista. Mietimme esimerkiksi sitä, voiko tylsät tilanteet tai itsensä juoda hauskemmiksi, millainen alkoholihuumori ylipäätään on hauskaa ja millaiset juomahetket ovat Sampon mieleen.

 

Seuraavan jakson aiheena oli alkoholi perheessä, ja vieraana oli laulaja Pinja Rautio. Mietimme esimerkiksi ruuhkavuosien ja nelikymppisyyden vaikutusta alkoholinköyttöön ja krapulaan (huh, huh!), lasten seurassa juomista ja esimerkiksi sitä, millaisia seurauksia on yhteisestä alkoholihetkestä kieltäytymisellä.

 

Kolkkijaksossa juttelin senior head hunter ja imagokouluttaja Isa Karlssonin kanssa alkoholista työ- ja rekrytointitilaisuuksissa. Mietimme minkä verran on juotava noudattaakseen etikettiä ja miten tarjoilutilanteissa voisi luovia parhaiten, jos ei halua ottaa ollenkaan.

 

Nelosjakson aiheeksi taas valikoitui alkoholi seurassa. Juttelin businesskonsultti ja palvelumuotoilija Paula Laition kanssa siitä, millaista on opiskella teekkarina, jos ei juo juuri lainkaan. Pohdimme sitäkin, joutuuko vähemmän juova ulos hyvävelikerhoista ja kaverikohtaamisista.

 

Viidennen jakson vieraana oli teollinen muotoilija ja Helno-keittiöliikkeen omistaja Asmo Noronen. Hänen kanssaan juttu kulki skumppasuihkulähteistä, nautiskelusta ja luksusfiiliksistä kliseisiin keittiökuvastomielikuviin ja niiden rikkomiseen. Jaksossa rasvaton sitruunasorbetti sai kenties kohtuutonta tylytystä osakseen.

 

Viimeisimmän, eli kuudennen jakson vieraana oli Janita Hirvihuhta, joka opiskelee päihdeohjaajaksi ja on juuri saanut täyteen ensimmäisen vuotensa raittiina. Hänen kanssaan juttelimme siitä, millaisia sudenkuoppia raitistuminen on eteen kiikuttanut, mitä tarkoittaa ”kuiva humala” ja etsimme vastausta siihen, miksi mulkku juoppo voi olla yhtä mulkero vielä juomisen lopetettuaan, eli sitä, miksi pelkkä korkin kiinni ruuvaaminen ei vielä riitä ongelmallisesti juoneelle, vaikka ajatus saattaakin houkuttaa.

 

Ootko kuunnellut jonkun jaksoista? Kerro ihmeellä mitä tykkäsit! Vinkkaa myös muita kiinnostavia podcasteja?

Mainokset

Kiihkeä kesäkaipuu & resepti sen kestämiseksi

Poden aivan valtavaa kesäkaipuuta. Sellaista, joka ihan sattuu sisuksissa. Lunta sen kun vihmoo pihalle lisää. Näyttää siltä, ettemme koskaan enää näe nurmikkoa, saati kukkasia!

Tunnustan syvästi vihaavani talvea ja talvilajeja. En hiihdä, luistele tai muutenkaan vietä ulkona yhtään enempää aikaa kuin on aivan pakko töihin ja kauppaan päästäkseni. Älkää yrittäkö käännyttää. Osaan kyllä pukeutua oikein ja muuta ärsyttävää. On hyvät suksetkin, jotka isä pakotti minulle  varmana siitä, että intoutuisin sitten sivakoimaan. En intoutunut. Olen 42-vuotias melko määrätietoinen ja itseni hyvin tunteva nainen ja viihdyn sisällä. Ja heti, kun eläke alkaa (eikös se ole jo aika pian?) teen kaiken voitavani saadakseni paeta täältä pohjolan pimeydestä talvikausiksi jonnekin valoisaan. Sitä ennen on vain kestettävä.

En kärsi kaamosmasennuksesta, mutta kovasta kaipauksesta kyllä. Tänä talvena olen taistellut sitä vastaan raskain asein. Jaan ne kanssanne siltä varalta, että siellä ruudun toisella puolellakin kamppaillaan saman kurimuksen kourissa.

Resepti kesäkaipuun kestämiseen:

1. Saarra itsesi kukilla. Olen antanut itselleni luvan hommata jatkuvasti uusia leikkokukkakimppuja niin kauan, kunnes luonto tarjoilee omiansa ilmaiseksi. Paras tulos-panos -suhde syntyy neilikoilla, jotka ovat tosi halpoja ja kestävät tolkuttoman pitkään maljakossa. Tulppaanit kestävät kehnommin, mutta kyllä noin vitosen kimpusta hyvät pari viikkoa saa iloa irti.

pinkit neilikat.jpg

2. Nauti puutarhaohjelmista. Omia suosikkejani ovat olleet Netflixistä ja YouTubesta löytyvät Monty Donin sarjat sekä ihana norjalainen Iloa puutarhasta (Yle Areena). Täällä ollaan jo ihan villinä kaikenlaisten piha-altaiden ja jaloruusualueiden vieminä! Mihin tässä vielä joudutaankaan, kun routa sulaa…

auenneet tulppaanit.jpg

3. Lue tai kuuntele hyviä, kesäisiin tunnelmiin johdattelevia kirjoja. Minulla on juuri nyt meneillään paperiversiona Naiset joita ajattelen öisin, jonka ensimmäisen Afrikka-tarinan parissa olen kuullut mielessäni leijonien karjuntaa ja unohtanut hetkeksi viiman ikkunan toisella puolella. Äänikirjana tutustun Pentti Linkolan intohimoiseen luontosuhteeseen kirjassa Pentti Linkola – ihminen ja legenda. Olemme monesta asiasta hyvin eri linjoilla, mutta ihailen silti suuresti hänen omistautumistaan luonnon tarkkailuun.

4. Hemmottele lintuja. Meillä on olohuoneen ikkunan alla suuri syreeni, jossa pikkulinnut viihtyvät hyvin, etenkin jos heille kattaa seisovanpöydän kauralyhteestä, talipalloista ja maapähkinöistä. On iso ilo tarkastella siivekkäiden syömishommia, ja tietysti se on myös linnuille tärkeä talven kylmistä selviämiseen. Etenkin rasvaiset maapähkinät menevät pikkunokkiin nyt ihan kohisemalla. Puolen litran putkilon saa täyttää kerran kolmessa päivässä! Talipallot olen laitellut 12 palloa kerralla vetävään rinkulaan, niin ei tartte ihan alati olla tulla umpihangessa lisäilemässä.

5. Pakene uimahalliin. Olen harras vesijuoksun ystävä ja näin talvisaikaan se on ihan paras keino nauttia lämpimän veden ja saunan yhdistelmästä. Kun hallille painelee läpi tuulen ja tuiskun, kestää lauteilla hyvän tovin ennen kuin syväjää on sulanut sisuksia myöten. Uimahalli on paikka, josta en koskaan tule pahemmalla tuulella kuin sinne menen.

Bonusvinkki: Anna kaiken kasvaa. Ilahduin suunnattomasti, kun oranssista muoviverkosta alkoi versoa sipulia. Leikkelin verkon pois puristamasta, ja kylläpä kasvaakin kiivaasti! En yhtään tiedä tuleeko tästä koskaan oikeasti satoa, mutta oikeita kylvöhommia odotellessa (enää pari viikkoa ja on chilien aika!) on terapeuttista jo yksin nähdä tuo kasvun into.

sipulit.jpg

Mitkä ovat sun selviytymiskeinosi? Ottaako talvi jo koville?

Työpaikat ja kurssit voivat olla yhtä pakkopulloa – erään drinkkipöydän tarina

Sain eilen taulukkokurssia käyvältä ystävältäni kuvan koulutushuoneesta.  Yrityksen normaalin koulutustilan sijasta ilta oli pidetty yrityksen toisessa huoneessa. Siellä tulijoiden katseet vangitsi korea tarjoilu. ”Täältä pitää lähteä taksilla!”, oli veistely alkanut samoin tein. Niinhän meille tapaa käydä, kun jonnekin ilmestyy vilahdus alkoholia. Hassua, jännää, vähäsen villiä!

Pöytä tuo mieleen loistavan Mad Men -sarjan. Siinä pukumiehet tissuttavat päivät pääksytysten ja ajautuvat sarjan ehtiessä aikamoisiin pulmiinkin. Ihmeen tuttu tuo kuvasto on meikäläisillä työpaikoilla yli 50 vuotta myöhemminkin. Alkoholista kirjoittavana tietokirjailijana minua kiehtovat viestit. Mitä tuollainen pöytä kurssitilassa symboloi?

Ehkäpä se henkii jollekin luksuksesta. Vapaudesta? Työpaikan rennosta ilmapiiristä? Sivistyneestä mentaliteetista? Vauraudesta? Tarina ei kerro missä tilanteessa juomia on tarkoitus tällä työpaikalla käytellä, eikä sillä ole oikeastaan mitään merkitystäkään. Merkitystä on sillä, että siinä ne törröttivät, tietoteknisiä taitoja oppimaan tulleiden kurssilaisten vieressä. Se ei ole ihan niin harmiton, vapaa, rento tai luksukas asetelma kuin ensinäkemältä voisi ajatella.

Kirjoitan Tiedostavan siemailun taito -kirjassani juuri tästä: alkoholi on silmillämme jatkuvasti, valitsimme tai emme. Se on työpaikoilla, kurssitiloissa, joogasaleissa ja vanhempainkokouksissa. Se on läsnä niin monissa paikoissa, ettemme edes rekisteröi sitä. Itsestäänselvänä, kaikkeen kuuluvana kulissina jos jonkinlaiselle tekemiselle. Usein ihan harkittunakin koristeena ja henkimässä tiettyä fiilistä tavoiteltavasta elämästä ja tyylistä.

Sillä on oikeus kuvittaa monenlaisia tunnelmia.  Yhä useammasta tunnelmasta: vapauden ja rentouden lisäksi onnesta ja ilosta, odotuksesta, kunninahimosta, korkealentoisuudesta ja menestyksestä. Olemme itse ojentaneet sen oikeuden sille. Aineellehan ei synny symbolista arvoa itsestään. Se aina synnytetään tekemisin ja sanomisin kanssakäymisessä.

Alkoholi viestittää myös synkempiä sävyjä. Ne me haluamme tässä vapauden ja villin hassuttelun huumassa usein pyyhkäistä sivummalle, niiden klassisten joidenkin toisten huoleksi. Niiden, joilla ei pysy homma hanskassa. Jotka eivät osaa yhteisen leikin sääntöjä. Ne jotkut toiset vain ovat paljon isompi joukko ihmisiä kuin haluaisimme ajatella. Itse asiassa ei ole mitään toisia. On vain meitä ihmisiä.

Ystäväni kuvasta muistui mieleeni toinen kurssikerta männävuodelta. Pidin kirjoitusiltaa ihmisille, joilla oli lapsuudenkokemuksia liikaa juovasta vanhemmasta. Perkasimme luovan kirjoittamisen keinoin kurjia, erittäin vaikeitakin alkoholikokemuksia. Olin varannut tilaksi rauhallisen huoneen päihteettömästä järjestötalosta. Vuokraamani huone näytti kuitenkin tällä kertaa erilaiselta kuin yleensä: pöydät notkuivat edellispäivän pikkujoulujen pullomerta. Kävelimme siis sangen tuttuun katkuun ja näkyyn. Oli mälsää aloitella herkästä aiheesta kirjoittamista raivaamalla tilaa siinä kilinässä. Tahmat ja tanniinit leväyttivät muistot päin pläsiä salamannopeudella.

Viereiseen tilaan kokoontunut AA-kerho oli omassa huoneessaan samassa tilanteessa. Meitä vielä paljon hankalammassa. Miten nurinkurinen ja vahingollinen tilanne! Jos pakenee pulloja ja pulloajatuksia, ei totisesti halua törmätä juuri niihin juuri pakopaikassaan, odottamatta ja pyytämättä. Mennessään joko ihan muihin tekemisiin, kuten excel-kurssille, tai mennessään juuri niitä haavojaan hoitamaan. Mennessään irrottautumaan ja olemaan rauhassa. Mutta juuri niin täällä usein käy. Emme pääse valitsemaan alkoholitilanteita, koska kaikki tilanteet ovat alkoholitilanteita.

Myös paljon vähemmän kovien kokemusten näkökulmasta tilanne voi olla hankala. Jos olisin tipattomalla tammikuulla ja se tekisi vähän tiukkaa, olisi kuumottavaa naputella kurssilla näin:

puilloja-ja-tuoli.jpg

Jos aineen kanssa olisi minkään sortin ongelmia, miten kovaa tuollainen pöydällinen kuiskisi, hitto vieköön HUUTAISI selän takana? Ja ihan vähimmilläänkin se helposti vie tarpeettoman paljon huomiota itse tekemisestä. Aihe on niin paineistunut, että hihittely ja taksihuutelut käynnistyvät kuin tehdasasetuksena.

Maassa, jossa joka neljäs aikuinen kertoo nähneensä lapsena kosteita oloja, jossa on puolimiljoonaa suurkuluttajaa, jossa joka toisella on tutkitusti kokemusta ainakin yhdestä liikaa juovasta duunikaverista ja jossa miljoona naista ja 700 000 miestä kertoo, että lähipiiristä löytyy vähintään yksi ongelmallisen paljon juova ihminen, on defensiivinen kikattelukulttuuri. En usko hetkeäkään, että ratkaisu tilanteeseen on koristella joka pöydänmutka pullomerellä. Siedätyshoitoa on tässä maassa taatusti kokeiltu tarpeeksi.

On helppo huokaista, että kyllä on taas jollain vaikeaa, mutta tosiasia on se, että todella monelle tämän aiheen äärellä on hyvin vaikeaa. Ja keinot tehdä tilanteita helpommaksi ovat  ihan äärimmäisen yksinkertaisia. Tuollainen pöytä painanee alle 10 kg. Perus kaveri nostaisi sen kolmessa minuutissa pois koulutustilasta vähän ennen kurssin alkua. Problem solved.

Jostain syystä me usein haluamme pitää kiinni niistä vapauden, rentouden, eurooppalaisuuden ja glamourfiiliksen tunnelmista, joita olemme antaneet alkoholin kuvittaa. Tunkkaista ja tympeää, ja monelle hyvin haitallistakin. Entä, jos pullopöydän paikalla olisi pino röökikartonkeja? Viestisikö se samoista luksuksen ja rentouden tunnelmista? Miksi se olisi meistä eri asia?

Jos järjestäisin kurssin maksaville asiakkaille en haluaisi yhdenkään heistä lähtevän minun takiani kotiin romuttamaan hyvin alkanutta haurasta raittiuttaan tai joutuvan murehtimaan yhtäkkiä aktivoituneita kivuliaita ajatuksia menneestä. Kurvaamaan ehkä alitajuisesti yksille kotimatkalla, koska jotenkin vain tuli mieleen siinä numeroita nakutellessa. Pulloja nähdäkseen voi jo mennä hyvin moniin paikkoihin. Työpaikkojen ja kurssitilojen ei tarvitsisi olla niitä, ellei kyse ole drinksukurssista.

Olemme tämän merkillisen marinoituneen ympäristön kasvatteja, mutta ei se mikään hautakivituomio ole. Usein pelkkä havahtuminen huomaamaan riittää. Tietoiseksi tuleminen. Joskus riittää pöydän kantaminen hetkeksi toiseen tilaan.

Löysitkö jo Pullonpyörittäjä-podcastin? – alkoholista lasissa ja kulttuurissa

Yksi tämän vuoden kivoimmista jutuista on ollut podcast-haaveen toteutuminen. Pullonpyörittäjä-podcastissa puhutaan viikottain vaihtuvan juttukumppanin kanssa alkoholista eri kanteilta. Tänään ilmestyi kolmas jakso.

Tässä linkit kaikkiin tähän mennessä ilmestyneisiin jaksoihin. Jos tykkäät, ota ihmeellä Soundcloudista kuunteluun ja tule myös podcastin fb– ja ig-sivuille kommentoimaan. mieluusti kuulen myös toiveita vieraista ja aiheista! jaksoja saa tietysti ilolla laittaa myös jakoon, jos siltä tuntuu!

Jakso 1 Sampo Marjomaa ja alkoholihuumori. 

Jakso 2 Pinja Rautio ja alkoholi perheessä.

Jakso 3 Isa Karlsson ja alkoholi työelämässä. 

Kuuden suoran lähetyksen vuorokausi – Tiedostavan siemailun taito starttasi pyrähdyksellä!

Viime vuorokausi oli melkoisen poikkeuksellinen, ainakin tässä minun arjessani. Kävin nimittäin vieraana kuudessa suorassa tv- ja radiolähetyksessä saman 24 tunnin sisällä. Kun iltapäivällä palasin kotiin, oli aika pöllämystynyt olo. Hauskaa oli, asiaakin tuli puhuttua ja ennen kaikkea Tiedostavan siemailun taito -kirja sai vauhdikkaan startin maailmaan.

Kokoan tähän nuo lähetykset, jos haluat kurkkailla mitä juteltiin. Ovat tällä sitten itsellenikin vähän sähköisenä leikekirjana tallessa. Kaikissa oli sama juuri, mutta hyvinkin erilaisia kulmia. Mietimme esimerkiksi somekuvia, juoman ansaitsemista tai tienaamista spinningmaratonilla, viinakerskailua, viinihienostelua, harhakäsityksiä, kohtuullista määrää, pullonpohjalaseja, nautintoa, lasten seurassa juomisen eri kysymyksiä ja tiedostamattomia asenteita.

Tiistai-aamu alkoi Radio Rockin tuokiosta. Siitä jatkoin Radio Suomen sessioon, ja sitten vielä Ylelle Noston vieraaksi. Välissä kävin nukkumassa melko ylivireiset yöunenriekaleet hotellissa, koska en olisi ehtinyt välissä kotiin. Aamun herätys jännitti, ja meni pyöriskelemiseksi, niin kuin aina tuppaa mennä näissä hetkissä.

Keskiviikkona luvassa oli ensin Ylen aamutv ja heti perään (kirjaimellisesti taksin ja juoksemisen yhdistelmällä kiritty)  Huomenta Suomi. Sieltä suunnistin vielä lumimyräkän läpi Radio Helsinkiin viimeiselle istunnolle.

Pujahdin välissä kotiin yöpymään, mutta tänään jatkan Tampereelle, jossa on ensin luvassa erään televisio-ohjelman nauhoitukset ja sitten Vire-messut ja paikallisen Ylen radiotuokio. Jos olet tulossa tuonne messuille, tulethan ihmeellä moikkaamaan!

Kaikista keskusteluista jäi tosi hyvä fiilis! Kivoja, skarppeja toimittajia, jotka selvästi olivat löytäneet kirjasta kiinnostavia vinkkeleitä ja kosketuspintoja omiin ajatuksiinsa. Ihan luksusta kirjan kirjoittajalle sellainen!

Ja niin, putkahtihan eilen ulos myös toinen jakso Pullonpyörittäjä-podcastistani. Vieraana oli tällä kertaa laulaja Pinja Rautio ja pohdimme ainakin perheen ja juomisen yhdistelmää, nelikymppisen juomatunnelmia, katkarapukrapulaa ja alkoholisykemittareita. Uusi jakso ilmestyy aina keskiviikoisin.

Ai väsyttääkö jo puhua alkoholista? Ei tippaakaan! (hih).

Uudessa Pullonpyörittäjä-podcastissa puhutaan pönöttelemättä alkoholista lasissa ja kulttuurissa

Huomenna ilmestyy kuultavaksi ensimmäinen osa Pullonpyörittäjä-podcastistani. Jihuu! Uusi jakso tulee joka keskiviikko, ja mukana on joka kerta uusi vieras, jonka kanssa juttelen alkoholiaiheista. Kukin vieras puhuu suoraan myös omasta suhteestaan alkoholiin.

Kyseessä on todellinen yhden hengen yritys: käsikirjoitan, äänitän ja jälkikäsittelen jaksot yksin. Hauska opintoretki tämäkin!

Idea podcastiin lähti Tiedostavan siemailun taitoa kirjoittaessani, kun havahduin huomaamaan, että meillä käsitellään julkisesti melkoisen vähän ihan tavallista alkoholinkäyttöä. Puhe tuppaa tiivistymään ongelmapuheeksi (jota ilman muuta tarvitaan, ja puhun aiheesta itsekin mielelläni) tai sen vastavoimaksi tarkoitettua ongelmattomuutta ylikorostavaa ”myyttiset eurooppalaiset juomatavat” -puhetta. Todellisuudessa valtaosan alkoholinkäyttö rajoittuu tähän väliin. Minusta on kiinnostavaa kartoitella tätä maastoa vieraitteni kanssa, kiihkottomasti, pönöttämättä, suoraan ja rennosti.

Jaksot ilmestyvät Soundcloud-sivulle ja myöhemmin myös iTunesiin ja Spotifyihin, mutta kenties helpoimmin löydät niiden äärelle Pullonpyörittäjän Instagramista ja  Facebooksivulta.

Ensimmäisessä jaksossa juttelen mediataituri Sampo Marjomaan kanssa viinahuumoristia, sosiaalisten tilanteiden kiusallisuuksista ja siitä, voiko itsensä tai bileet juoda hauskemmiksi. Kysyn myös millaista linjaa Sampo vetää Hauskoissa kotivideoissa alkoholin suhteen.

Seuraavissa jaksoissa keskustellaan ainakin siitä, mitä tapaetiketti todella sanoo alkoholista, millaisia vaikutuksia alkoholilla on rekrytointitilanteissa, miksi keittiökatalogien pöydillä kimmeltelee sherrykarahveja, nelikkymppisten ruuhkavuosijuomisesta, millaista on teekkarimaailman juomismeininki ja millaisia asioita seuraa kaveripiirissä siitä, jos haluaa muuttaa alkoholitapojaan.

Ensimmäinen Pullonpyörittäjä-jakso ilmesty siis 2.1. ja Tiedostavan siemailun taito -kirjan virallinen julkaisupäivä on 5.1. Mainio vuoden alku alkoholinäkökulmasta mulle, ja toivottavasti sulle myös!

Kyyneleitä äänikirjan äärellä

Tiedän, tiedän. Tämä on nyt vähän tällaista monomaanista mouhotusta. Mutta jos kirjoittaa kirjan, tai vaikka toisensakin, niin sitä helposti sortuu tällaiseen. Suokaa anteeksi. Ehkä tämä joskus loppuu. Tai sitten ei.

Nyt on kuitenkin niin, että ensimmäiset tyypit ovat jo saaneet Tiedostavan siemailun taidon käsiinsä, lukeneetkin sen ja sitten lähettäneet palautetta. Sekös täällä pillityttää kirjoittajaa! Katsokaa nyt vaikka. Voiko tämän täsmällisemmin enää vastata toiveeseeni vastaanotosta:

Kirja ottaa asioita puheeksi niin ei-syyllistävällä tavalla, että tekee mieli armahtaa itseään niistä törttöilyistä mitä on tehnyt aikanaan. Kirja jotenkin… keventää sydäntä. Sen lisäksi se on todella silmiä avaava, perussivistyksen kulmakivi, joka hahmottaa alkoholin myyttiä hyvin realistisesti muttei sormea osoittaen tai upottaen. Kirja vapauttaa sellaisesta ”us and them” -asetelmasta, jossa meidän kaikkien, tavoista riippumatta, täytyy kohdata se fakta, että meidän tapa käsitellä alkoholia on fucked up ja myöntää, että se menee osittain todella, todella metsään.

Kirja on jo lähetetty ennakkotilaajille (tarjous on vielä jonkin aikaa voimassa tuolla oikealla näkyvässä bannerissa!). Virallinen julkaisupäivä on tammikuun alussa, mutta  esim. Adlibriksestä sen jo saa. Äänikirjakin on kerinnyt jo Bookbeatin valikoimaan ja Storytelistäkin löytyy jo e-kirjaversio. On pakko tunnustaa, että minulta pääsi pieni parku, kun äsken kuuntelin näytepalan äänikirjasta. Olen itse tosi innokas kirjojen kuuntelija ja salaa hirmuisesti toivonut, että myös minulta olisi joskus äänikirja tarjolla. Nyt on! Myös esim. Suomalaisesta kirja löytyy jo!

Kirjastoihin kirja on kovaa vauhtia matkalla. Miten ihana ajatus, että sille on jo pieni jono varauksissa. Jos mielit lainata, suosittelen jonoon klikkautumista pikapuoliin. Kosteusvaurioiden kanssa kävi niin, että kirja oli aika lailla varattuna läpi ensimmäisen vuoden, ja tietenkin kovasti toivon myös tämän kirjan olevan yhtä uutterasti lainauksessa.

Niin jänniä aikoja elellään täällä, että moido!

Pitäisi malttaa jouluksi laitella luukut säppiin, jotta sitten on puhtia tammikuun alussa starttaavaan varsinaiseen julkkariruljanssiin. Tiedossa on melkoisesti lehti-, verkko-. telkku- ja radiovierailemista.

Mahdollisimman rauhallista joulua joka kolkkaan!