Työpaikat ja kurssit voivat olla yhtä pakkopulloa – erään drinkkipöydän tarina

Sain eilen taulukkokurssia käyvältä ystävältäni kuvan koulutushuoneesta.  Yrityksen normaalin koulutustilan sijasta ilta oli pidetty yrityksen toisessa huoneessa. Siellä tulijoiden katseet vangitsi korea tarjoilu. ”Täältä pitää lähteä taksilla!”, oli veistely alkanut samoin tein. Niinhän meille tapaa käydä, kun jonnekin ilmestyy vilahdus alkoholia. Hassua, jännää, vähäsen villiä!

Pöytä tuo mieleen loistavan Mad Men -sarjan. Siinä pukumiehet tissuttavat päivät pääksytysten ja ajautuvat sarjan ehtiessä aikamoisiin pulmiinkin. Ihmeen tuttu tuo kuvasto on meikäläisillä työpaikoilla yli 50 vuotta myöhemminkin. Alkoholista kirjoittavana tietokirjailijana minua kiehtovat viestit. Mitä tuollainen pöytä kurssitilassa symboloi?

Ehkäpä se henkii jollekin luksuksesta. Vapaudesta? Työpaikan rennosta ilmapiiristä? Sivistyneestä mentaliteetista? Vauraudesta? Tarina ei kerro missä tilanteessa juomia on tarkoitus tällä työpaikalla käytellä, eikä sillä ole oikeastaan mitään merkitystäkään. Merkitystä on sillä, että siinä ne törröttivät, tietoteknisiä taitoja oppimaan tulleiden kurssilaisten vieressä. Se ei ole ihan niin harmiton, vapaa, rento tai luksukas asetelma kuin ensinäkemältä voisi ajatella.

Kirjoitan Tiedostavan siemailun taito -kirjassani juuri tästä: alkoholi on silmillämme jatkuvasti, valitsimme tai emme. Se on työpaikoilla, kurssitiloissa, joogasaleissa ja vanhempainkokouksissa. Se on läsnä niin monissa paikoissa, ettemme edes rekisteröi sitä. Itsestäänselvänä, kaikkeen kuuluvana kulissina jos jonkinlaiselle tekemiselle. Usein ihan harkittunakin koristeena ja henkimässä tiettyä fiilistä tavoiteltavasta elämästä ja tyylistä.

Sillä on oikeus kuvittaa monenlaisia tunnelmia.  Yhä useammasta tunnelmasta: vapauden ja rentouden lisäksi onnesta ja ilosta, odotuksesta, kunninahimosta, korkealentoisuudesta ja menestyksestä. Olemme itse ojentaneet sen oikeuden sille. Aineellehan ei synny symbolista arvoa itsestään. Se aina synnytetään tekemisin ja sanomisin kanssakäymisessä.

Alkoholi viestittää myös synkempiä sävyjä. Ne me haluamme tässä vapauden ja villin hassuttelun huumassa usein pyyhkäistä sivummalle, niiden klassisten joidenkin toisten huoleksi. Niiden, joilla ei pysy homma hanskassa. Jotka eivät osaa yhteisen leikin sääntöjä. Ne jotkut toiset vain ovat paljon isompi joukko ihmisiä kuin haluaisimme ajatella. Itse asiassa ei ole mitään toisia. On vain meitä ihmisiä.

Ystäväni kuvasta muistui mieleeni toinen kurssikerta männävuodelta. Pidin kirjoitusiltaa ihmisille, joilla oli lapsuudenkokemuksia liikaa juovasta vanhemmasta. Perkasimme luovan kirjoittamisen keinoin kurjia, erittäin vaikeitakin alkoholikokemuksia. Olin varannut tilaksi rauhallisen huoneen päihteettömästä järjestötalosta. Vuokraamani huone näytti kuitenkin tällä kertaa erilaiselta kuin yleensä: pöydät notkuivat edellispäivän pikkujoulujen pullomerta. Kävelimme siis sangen tuttuun katkuun ja näkyyn. Oli mälsää aloitella herkästä aiheesta kirjoittamista raivaamalla tilaa siinä kilinässä. Tahmat ja tanniinit leväyttivät muistot päin pläsiä salamannopeudella.

Viereiseen tilaan kokoontunut AA-kerho oli omassa huoneessaan samassa tilanteessa. Meitä vielä paljon hankalammassa. Miten nurinkurinen ja vahingollinen tilanne! Jos pakenee pulloja ja pulloajatuksia, ei totisesti halua törmätä juuri niihin juuri pakopaikassaan, odottamatta ja pyytämättä. Mennessään joko ihan muihin tekemisiin, kuten excel-kurssille, tai mennessään juuri niitä haavojaan hoitamaan. Mennessään irrottautumaan ja olemaan rauhassa. Mutta juuri niin täällä usein käy. Emme pääse valitsemaan alkoholitilanteita, koska kaikki tilanteet ovat alkoholitilanteita.

Myös paljon vähemmän kovien kokemusten näkökulmasta tilanne voi olla hankala. Jos olisin tipattomalla tammikuulla ja se tekisi vähän tiukkaa, olisi kuumottavaa naputella kurssilla näin:

puilloja-ja-tuoli.jpg

Jos aineen kanssa olisi minkään sortin ongelmia, miten kovaa tuollainen pöydällinen kuiskisi, hitto vieköön HUUTAISI selän takana? Ja ihan vähimmilläänkin se helposti vie tarpeettoman paljon huomiota itse tekemisestä. Aihe on niin paineistunut, että hihittely ja taksihuutelut käynnistyvät kuin tehdasasetuksena.

Maassa, jossa joka neljäs aikuinen kertoo nähneensä lapsena kosteita oloja, jossa on puolimiljoonaa suurkuluttajaa, jossa joka toisella on tutkitusti kokemusta ainakin yhdestä liikaa juovasta duunikaverista ja jossa miljoona naista ja 700 000 miestä kertoo, että lähipiiristä löytyy vähintään yksi ongelmallisen paljon juova ihminen, on defensiivinen kikattelukulttuuri. En usko hetkeäkään, että ratkaisu tilanteeseen on koristella joka pöydänmutka pullomerellä. Siedätyshoitoa on tässä maassa taatusti kokeiltu tarpeeksi.

On helppo huokaista, että kyllä on taas jollain vaikeaa, mutta tosiasia on se, että todella monelle tämän aiheen äärellä on hyvin vaikeaa. Ja keinot tehdä tilanteita helpommaksi ovat  ihan äärimmäisen yksinkertaisia. Tuollainen pöytä painanee alle 10 kg. Perus kaveri nostaisi sen kolmessa minuutissa pois koulutustilasta vähän ennen kurssin alkua. Problem solved.

Jostain syystä me usein haluamme pitää kiinni niistä vapauden, rentouden, eurooppalaisuuden ja glamourfiiliksen tunnelmista, joita olemme antaneet alkoholin kuvittaa. Tunkkaista ja tympeää, ja monelle hyvin haitallistakin. Entä, jos pullopöydän paikalla olisi pino röökikartonkeja? Viestisikö se samoista luksuksen ja rentouden tunnelmista? Miksi se olisi meistä eri asia?

Jos järjestäisin kurssin maksaville asiakkaille en haluaisi yhdenkään heistä lähtevän minun takiani kotiin romuttamaan hyvin alkanutta haurasta raittiuttaan tai joutuvan murehtimaan yhtäkkiä aktivoituneita kivuliaita ajatuksia menneestä. Kurvaamaan ehkä alitajuisesti yksille kotimatkalla, koska jotenkin vain tuli mieleen siinä numeroita nakutellessa. Pulloja nähdäkseen voi jo mennä hyvin moniin paikkoihin. Työpaikkojen ja kurssitilojen ei tarvitsisi olla niitä, ellei kyse ole drinksukurssista.

Olemme tämän merkillisen marinoituneen ympäristön kasvatteja, mutta ei se mikään hautakivituomio ole. Usein pelkkä havahtuminen huomaamaan riittää. Tietoiseksi tuleminen. Joskus riittää pöydän kantaminen hetkeksi toiseen tilaan.

Mainokset

Löysitkö jo Pullonpyörittäjä-podcastin? – alkoholista lasissa ja kulttuurissa

Yksi tämän vuoden kivoimmista jutuista on ollut podcast-haaveen toteutuminen. Pullonpyörittäjä-podcastissa puhutaan viikottain vaihtuvan juttukumppanin kanssa alkoholista eri kanteilta. Tänään ilmestyi kolmas jakso.

Tässä linkit kaikkiin tähän mennessä ilmestyneisiin jaksoihin. Jos tykkäät, ota ihmeellä Soundcloudista kuunteluun ja tule myös podcastin fb– ja ig-sivuille kommentoimaan. mieluusti kuulen myös toiveita vieraista ja aiheista! jaksoja saa tietysti ilolla laittaa myös jakoon, jos siltä tuntuu!

Jakso 1 Sampo Marjomaa ja alkoholihuumori. 

Jakso 2 Pinja Rautio ja alkoholi perheessä.

Jakso 3 Isa Karlsson ja alkoholi työelämässä. 

Kuuden suoran lähetyksen vuorokausi – Tiedostavan siemailun taito starttasi pyrähdyksellä!

Viime vuorokausi oli melkoisen poikkeuksellinen, ainakin tässä minun arjessani. Kävin nimittäin vieraana kuudessa suorassa tv- ja radiolähetyksessä saman 24 tunnin sisällä. Kun iltapäivällä palasin kotiin, oli aika pöllämystynyt olo. Hauskaa oli, asiaakin tuli puhuttua ja ennen kaikkea Tiedostavan siemailun taito -kirja sai vauhdikkaan startin maailmaan.

Kokoan tähän nuo lähetykset, jos haluat kurkkailla mitä juteltiin. Ovat tällä sitten itsellenikin vähän sähköisenä leikekirjana tallessa. Kaikissa oli sama juuri, mutta hyvinkin erilaisia kulmia. Mietimme esimerkiksi somekuvia, juoman ansaitsemista tai tienaamista spinningmaratonilla, viinakerskailua, viinihienostelua, harhakäsityksiä, kohtuullista määrää, pullonpohjalaseja, nautintoa, lasten seurassa juomisen eri kysymyksiä ja tiedostamattomia asenteita.

Tiistai-aamu alkoi Radio Rockin tuokiosta. Siitä jatkoin Radio Suomen sessioon, ja sitten vielä Ylelle Noston vieraaksi. Välissä kävin nukkumassa melko ylivireiset yöunenriekaleet hotellissa, koska en olisi ehtinyt välissä kotiin. Aamun herätys jännitti, ja meni pyöriskelemiseksi, niin kuin aina tuppaa mennä näissä hetkissä.

Keskiviikkona luvassa oli ensin Ylen aamutv ja heti perään (kirjaimellisesti taksin ja juoksemisen yhdistelmällä kiritty)  Huomenta Suomi. Sieltä suunnistin vielä lumimyräkän läpi Radio Helsinkiin viimeiselle istunnolle.

Pujahdin välissä kotiin yöpymään, mutta tänään jatkan Tampereelle, jossa on ensin luvassa erään televisio-ohjelman nauhoitukset ja sitten Vire-messut ja paikallisen Ylen radiotuokio. Jos olet tulossa tuonne messuille, tulethan ihmeellä moikkaamaan!

Kaikista keskusteluista jäi tosi hyvä fiilis! Kivoja, skarppeja toimittajia, jotka selvästi olivat löytäneet kirjasta kiinnostavia vinkkeleitä ja kosketuspintoja omiin ajatuksiinsa. Ihan luksusta kirjan kirjoittajalle sellainen!

Ja niin, putkahtihan eilen ulos myös toinen jakso Pullonpyörittäjä-podcastistani. Vieraana oli tällä kertaa laulaja Pinja Rautio ja pohdimme ainakin perheen ja juomisen yhdistelmää, nelikymppisen juomatunnelmia, katkarapukrapulaa ja alkoholisykemittareita. Uusi jakso ilmestyy aina keskiviikoisin.

Ai väsyttääkö jo puhua alkoholista? Ei tippaakaan! (hih).

Uudessa Pullonpyörittäjä-podcastissa puhutaan pönöttelemättä alkoholista lasissa ja kulttuurissa

Huomenna ilmestyy kuultavaksi ensimmäinen osa Pullonpyörittäjä-podcastistani. Jihuu! Uusi jakso tulee joka keskiviikko, ja mukana on joka kerta uusi vieras, jonka kanssa juttelen alkoholiaiheista. Kukin vieras puhuu suoraan myös omasta suhteestaan alkoholiin.

Kyseessä on todellinen yhden hengen yritys: käsikirjoitan, äänitän ja jälkikäsittelen jaksot yksin. Hauska opintoretki tämäkin!

Idea podcastiin lähti Tiedostavan siemailun taitoa kirjoittaessani, kun havahduin huomaamaan, että meillä käsitellään julkisesti melkoisen vähän ihan tavallista alkoholinkäyttöä. Puhe tuppaa tiivistymään ongelmapuheeksi (jota ilman muuta tarvitaan, ja puhun aiheesta itsekin mielelläni) tai sen vastavoimaksi tarkoitettua ongelmattomuutta ylikorostavaa ”myyttiset eurooppalaiset juomatavat” -puhetta. Todellisuudessa valtaosan alkoholinkäyttö rajoittuu tähän väliin. Minusta on kiinnostavaa kartoitella tätä maastoa vieraitteni kanssa, kiihkottomasti, pönöttämättä, suoraan ja rennosti.

Jaksot ilmestyvät Soundcloud-sivulle ja myöhemmin myös iTunesiin ja Spotifyihin, mutta kenties helpoimmin löydät niiden äärelle Pullonpyörittäjän Instagramista ja  Facebooksivulta.

Ensimmäisessä jaksossa juttelen mediataituri Sampo Marjomaan kanssa viinahuumoristia, sosiaalisten tilanteiden kiusallisuuksista ja siitä, voiko itsensä tai bileet juoda hauskemmiksi. Kysyn myös millaista linjaa Sampo vetää Hauskoissa kotivideoissa alkoholin suhteen.

Seuraavissa jaksoissa keskustellaan ainakin siitä, mitä tapaetiketti todella sanoo alkoholista, millaisia vaikutuksia alkoholilla on rekrytointitilanteissa, miksi keittiökatalogien pöydillä kimmeltelee sherrykarahveja, nelikkymppisten ruuhkavuosijuomisesta, millaista on teekkarimaailman juomismeininki ja millaisia asioita seuraa kaveripiirissä siitä, jos haluaa muuttaa alkoholitapojaan.

Ensimmäinen Pullonpyörittäjä-jakso ilmesty siis 2.1. ja Tiedostavan siemailun taito -kirjan virallinen julkaisupäivä on 5.1. Mainio vuoden alku alkoholinäkökulmasta mulle, ja toivottavasti sulle myös!

Kyyneleitä äänikirjan äärellä

Tiedän, tiedän. Tämä on nyt vähän tällaista monomaanista mouhotusta. Mutta jos kirjoittaa kirjan, tai vaikka toisensakin, niin sitä helposti sortuu tällaiseen. Suokaa anteeksi. Ehkä tämä joskus loppuu. Tai sitten ei.

Nyt on kuitenkin niin, että ensimmäiset tyypit ovat jo saaneet Tiedostavan siemailun taidon käsiinsä, lukeneetkin sen ja sitten lähettäneet palautetta. Sekös täällä pillityttää kirjoittajaa! Katsokaa nyt vaikka. Voiko tämän täsmällisemmin enää vastata toiveeseeni vastaanotosta:

Kirja ottaa asioita puheeksi niin ei-syyllistävällä tavalla, että tekee mieli armahtaa itseään niistä törttöilyistä mitä on tehnyt aikanaan. Kirja jotenkin… keventää sydäntä. Sen lisäksi se on todella silmiä avaava, perussivistyksen kulmakivi, joka hahmottaa alkoholin myyttiä hyvin realistisesti muttei sormea osoittaen tai upottaen. Kirja vapauttaa sellaisesta ”us and them” -asetelmasta, jossa meidän kaikkien, tavoista riippumatta, täytyy kohdata se fakta, että meidän tapa käsitellä alkoholia on fucked up ja myöntää, että se menee osittain todella, todella metsään.

Kirja on jo lähetetty ennakkotilaajille (tarjous on vielä jonkin aikaa voimassa tuolla oikealla näkyvässä bannerissa!). Virallinen julkaisupäivä on tammikuun alussa, mutta  esim. Adlibriksestä sen jo saa. Äänikirjakin on kerinnyt jo Bookbeatin valikoimaan ja Storytelistäkin löytyy jo e-kirjaversio. On pakko tunnustaa, että minulta pääsi pieni parku, kun äsken kuuntelin näytepalan äänikirjasta. Olen itse tosi innokas kirjojen kuuntelija ja salaa hirmuisesti toivonut, että myös minulta olisi joskus äänikirja tarjolla. Nyt on! Myös esim. Suomalaisesta kirja löytyy jo!

Kirjastoihin kirja on kovaa vauhtia matkalla. Miten ihana ajatus, että sille on jo pieni jono varauksissa. Jos mielit lainata, suosittelen jonoon klikkautumista pikapuoliin. Kosteusvaurioiden kanssa kävi niin, että kirja oli aika lailla varattuna läpi ensimmäisen vuoden, ja tietenkin kovasti toivon myös tämän kirjan olevan yhtä uutterasti lainauksessa.

Niin jänniä aikoja elellään täällä, että moido!

Pitäisi malttaa jouluksi laitella luukut säppiin, jotta sitten on puhtia tammikuun alussa starttaavaan varsinaiseen julkkariruljanssiin. Tiedossa on melkoisesti lehti-, verkko-. telkku- ja radiovierailemista.

Mahdollisimman rauhallista joulua joka kolkkaan!

 

Tammikuu tuo kirjan ja podcastin alkoholista

Eilen illalla tuli odotettu viesti: Tiedostavan siemailun taito on putkahtanut ulos painokoneista! Voi kun olisin samassa kaupungissa kustantamoni kanssa, että pääsisin heti hypistelemään. Nyt on vain odoteltava kynsiä pureskellen ensi viikolle.

Kysyisin samalla kainosti, että mihin hemmettiin tämä joulukuu oikein tässä nelistää? Kuuntelen kummeksuen, kun ystävät huokaavat viimeinkin ostaneensa kaikki joululahjat. Minulla on hommattuna tasan yksi, enkä ole ehtinyt vielä oikein edes ajatella muita! Tuntuu, että päivät vain mystisesti suhahtavat johonkin, kun silmät saa miten kuten aamulla auki.

Töitä on jäljellä enää kahden kirjoitettavan jutun verran ennen lomaa. Yksi on pitkä asia-artikkeli ja toinen on napakka kolumniteksti. Mahdutan kyllä ensi viikolle vielä muutamia treffejä haastateltavien kanssa, sillä tammikuun alussa starttaa ihan uusi Pullonpyörittäjä-podcastini, jossa kerran viikossa juttelen vieraiden kanssa alkoholista lasissa ja kulttuurissa. Superkivaa!

Kirja (5.1.) ja podcast (2.1.) ulos samalla viikolla tammikuussa… kukahan tämän ajoittui näin kohtuullisesti? No, kukapa muukaan. Pääsen ainakin puhumaan alkoholista niin, että luulisi perheen vähän säästyvän kuuntelemisen vaivalta.

Muistakaahan, että kirja on ennakkotilattavissa täältä blogista tarjoushintaan! Ostoksille pääsee tuosta oikealta bannerista, ja samasta paikasta löytyy tietty tarjous myös Kosteusvaurioista.

Jos mieleen tulee alkoholiin liittyviä kysymyksiä tai vieraita, joista kuulisitte podcastissa mieluusti, antakaa ihmeellä tulla ehdotuksia!