Mikä tekee sut onnelliseksi?

Kävin viime viikonloppuna leikkimässä aikuistubettajien kanssa. Kokosin siinä samalla pienen videon isolla sisällöllä. Kysyin nimittäin kultakin paikalla olijalta mistä heidän onnellisuutensa koostuu.

Kun bussissa kotiin editoin kuvattua, tuli ihan älyttömän lämpöinen olo. Vastaukset tiivistivät niin hyvin olennaisen. Ei yhtään natinaa ja nurinaa, vaan lyhyitä, tiiviitä onnen  kimpaleita.  Jos haluat reilun minuutin verran hyvä mieltä, niin ollos hyvä:

 

Mut tekee onnelliseksi just samat asiat. Ja jo mainittujen lisäksi tällainen mahdollisuus oppia uutta ja löytää uusia tyyppejä jakamaan intoilua. Mikä tekee sut onnelliseksi?

Vertaistukea liikaa juovan vanhemman lapsille. Uusi anonyymi foorumi tarjolla.

Vanhemman juomista ei tarvitse hävetä ja siitä voi puhua ääneen. Aikuisen juominen ei koskaan ole lapsen  syy, eikä lapsen tehtävä koskaan, missään iässä, ole myöskään kannatella vanhempaansa oman vointinsa kustannuksella.

Liikaa juovan läheinen joutuu helposti melkoiseen solmuun omien ajatustensa kanssa. Niiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Suosittelen tosi lämpimästi vertaistuen äärelle etsiytymistä. Niin voi tehdä esimerkiksi erilaisten järjestöjen kautta, tai hakeutumalla oman paikkakunnan AAL-ryhmään. Ennakkoilmoittautumista ei tarvita, ilmestyt vain rohkeasti paikalle.

Myös verkosta löytyy paljon tukea. Nyt on tarjolla myös ihan uusi, nimettömänä toimiva foorumi, jota ylläpitää Lasinen lapsuus. Jos kaipaat purkupaikkaa ajatuksillesi anonyymisti, hyödynnä ihmeellä tämä!

Pääset mukaan keskusteluihin rekisteröitymällä täällä. Lähetä sitten s-postilla osoitteeseen lasinenlapsuus@a-klinikka.fi ja kerro, minkä nimimerkin loit. Ylläpitäjät lisäävät sinut ryhmään ja meilaavat sinulle linkin keskusteluun.

Lapsi/nuori, jos vanhemman alkoholinkäyttö mietityttää sinua, muista Varjomaailma. Siellä on luotettavia aikuisia just sun tarpeitasi varten. Sielläkin voi olla mukana nimettömänä. Tubesta löydät Varjomaailman ja minunkin videosarjani täältä.

Code Camp for Ladies – Voiko nollataidoilla oppia koodaamaan?

Kävi ihan tolkuton tuuri, ja tulin valituksi Franticin järjestämälle Code Camp for Ladies -kurssille. Sain olla ihan totaalisen vieraan asian äärellä kolme tuntia, ja oppia olennaisuuksia paitsi koodista, myös omasta päästäni.

Sydämen asia – verkkoon valuvat kirjoitustyöt

Viime aikoina kirjoitustyöni ovat menneet yhä suuremmassa määrin verkkoon. Se on tosi kivaa, koska niin on mahdollista saada aikaan komeita kokonaisuuksia tekstin, videon ja stillikuvan keinoin. Tekee mieli esitellä yksi lemppareistani.

Olen nyt reilun vuoden saanut tehdä FIM Loungen sivuille tosi kivaa sarjaa, jossa tutustutaan ihmisten intohimoihin. Toimittajana musta onkin kaikkein kiinnostavinta keskustella haastateltavan kanssa niistä asioista, jotka innostavat heitä tässä ihmiselossa eniten. Sarjassa on ollut äänessä niin antiikkikellojen keräilijä, hyväntekeväisyysjärjestö HOPE:n toiminnanjohtaja, purjelautailija, muotoilija, pellehyppääjä kuin intohimoinen vanhojen autojen harrastajakin. Viimeksi jututin siihen joukkuevoimistelun huippuvalmentajaa.

Täältä löydät noiden ja monien muiden sarjan tarinoiden äärelle!

Kilpikonnan keski-ikä ja muita tarinoita maailman pitkäikäisimmästä lemmikistä

Kilpparikaverini Taavi on ollut mulla pidempään kuin teini-ikäiset lapset. Tällä videolla selviää mm. millainen on kilpikonnan kevätseksiwau ja millaista oli hylättyjen maakilpikonninen hoitokodissa. Käy kurkkaamassa ja kommentoi. Ja hei, tilaa kanava kans. Tykkäisin siitä!

Aikuistubettajat – Uusi porukka ja paljon uutta katsottavaa!

Kun reilu vuosi sitten päätin alkaa opetella YouTuben käyttöä, koska ärsytti oma tollouteni sen äärellä, en todellakaan tiennyt, miten älyttömän kiva harrastus siitä vielä sukeutuisi, miten paljon oppisin uutta ja kuinka superkiva uusi yhteisö vuoden varrella syntyisikään videoiden tekemisen ympärille.

Kun viime vuoden Tubeconissa harhailin ensin hetken orpona piruna uppo-oudossa ympäristössä ja törmäsin sitten kouralliseen tosi kivoja ikäisiäni tubettajia, ei ollut vielä yhtään näkyvissä, että nyt meitä meikäläisiä on jo ihan tolkuttoman paljon, alun toista sataa, ja meillä on tosi vilkas yhteistyö. Tai että puuhamme tämän vuoden Tubeconiin reilusti aiempaa isommin aikuisohjelmaa, sekä muita tosi innostavia juttuja, jotka paljastuvat tässä kevään varrella. Olen saanut tutustua älyttömän hauskoihin uusiin ihmisiin ja kokonaiseen tekemisen kulttuuriin. Hyvä että tympi oma tumpeluuteni ja lähdin löytöretkeilemään!

Aika monesti törmään kysymykseen siitä, miten meidän ikäisten ihmisten sisältöjä löytäisi videotulvasta. No, sen eteen olemme totisesti tehneet kovasti hommia nyt, ja se onkin ihan älyttömän helppoa. Poimi tästä oma tapasi:

Jos haluaa löytää aina uusimmat Aikuistubettajien videot mahdollisimman helposti, kannattaa ottaa seurantaan Aikuistubettajat-sivu Facebookissa. Latailemme sinne kukin oman kanavamme uusimmat videot.

aikuiset-facessa

Kun sitten tykkäät katsomastasi videosta, klikkaa peukkua ja myös sitä punaista tilaa/subscribe -nappulaa. Tulee kanavan pitäjälle hyvä mieli.

Meidät löytää samalla nimellä helposti myös Instagramista, jossa meneillään on juuri yksi kivoista yhteispyrinnöistämme:

aikuiset instassa.PNG

Olemme juuri aloittaneet myös Twitterissä:

aikuiset twitterissä.PNG

Omalle Anin kanssa-kanavalleni on seuraavien viikkojen aikana tulossa mm. tarina siitä, miten täystumpelo koki koodauskurssin.  Ja nyt siellä on kilpikonnajuttu. Napsautahan sitä tilaa-nappulaa!

 

Ai miksi me ollaan juuri Aikuistubettajat? Miksi pitää eritellä iän mukaan? Tehdäänkö me sisältöjä vain aikuisille? Tuu katsomaan, niin tiedät senkin.

Kirjasuosituksia salaisuuksista. Miksi me vaikenemme?

Ahmin tällä hetkellä kirjoja yhteisöjen salaisuuksista, niistä määrätyn joukon kesken jaetuista todellisuuksista, joista ei saada, voida tai uskalleta hiiskua muille. Mietin sitä mekanismia, joka saa ihmisen, vaikka jo pienen lapsenkin, pitämään sisällään salaisuuksia. Osallistumaan siihen yhteiseen sopimukseen, että näistä ei sitten puhuta. Joskus salaisuudet on pidettävä oman turvallisuuden vuoksi ja joskus taas juuri salaisuudet vaarantavat turvallisuuden vakavasti.

Uskonnollinen fundamentalismi ja lahkoihin kuuluva salaaminen on kiinnostanut minua jo pitkään. Kiinnostus tabuihin vei aikoinaan opiskelemaan sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa, eikä kiinnostus ole vuosien saatossa haalistunut yhtään.  Tänä vuonna olen imenyt itseeni erityisesti mormonifundamentalismista kertovaa kirjallisuutta. Jon Krakauerin Under the banner of heaven, Maia Szalavitzin ja  Brent W. Jeffsin Lost Boy – The True Story of One Man’s Exile from a Polygamist Cult and His Brave Journey to Reclaim His Life sekä Carolyn Jessopin ja Laura Palmerin Escape ovat tyydyttäneet tiedonjanoani tästä aiheesta viimeksi. Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan Usko, toivo ja raskaus tarkastelee puolestaan erinomaisesti vanhoillislestadiolaista uskoa ja niitä asioita, joista yhteisössä vaietaan. Ruoholta ilmestyi tänä keväänä myös pelkoa ja hengellistä väkivaltaa tarkasteleva Pyhät, pahat ja pelokkaat. Molemmille vahva suositus!

Ympäröivän vainon vuoksi salassa pitämistä ja yhteisön toimintaa paineen alla taas kuvaa upeasti Tom of Finland -elokuva, jonka näin eilen. Siinä käsitellään salaisuutta, joka on pidettävä oman turvallisuuden vuoksi. Samasta teemasta suosittelen ehdottomasti Jonas Gardellin huikeaa trilogiaa Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.  Tommi Kinnusen Lopotti ja Neljäntienristeys tarjoilevat samasta aiheesta myös todella nautinnollista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Antti Järven ja Hanna Nikkasen Karanteeni: kuinka AIDS saapui Suomeen on todella kiinnostava tietokirja, jonka sivuilta saa paitsi erinomaisen katsauksen lähihistoriaan, myös kouraisevan kuvan siitä, millaista on elää tabujen rikkomisen murrosvaiheessa.

Sota-aika pakotti monenlaisiin salaisuuksiin. Osa niistä liittyi suoraan turvallisuutteen, mutta myös häpeä painoi raskaasti ja sulki suita. Perhepiirissä vaiettuihin salaisuuksiin sukeltavalle suosittelen luettavaksi esimerkiksi Ira Vihreälehdon Tuntematon sotavanki -kirjaa. Samasta teemasta suosittelen lukemaan tämän artikkelin ylisukupolvisista traumoista. Mielikuvitustani jäi erityisesti kutkuttamaan lainaus: ”Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi – taakkasiirtymäksi.”

Yhteisiin salaisuuksiin sitovat väkevästi myös erilaiset toimintahäiriöt perheissä. Henkinen, fyysinen ja eritoten seksuaalinen väkivalta vaientavat suita pelon ilmapiirissä. Oma kiinnostukseni on viime vuosien aikana keskittynyt perheissä ja suvuissa tapahtuvan liikajuomisen ympärille kietoutuvaan salailuun ja häpeään. Perhesalaisuuksien kohdalla juuri hyvin pientenkin lasten omaksuma salailu silloinkin, kun tarpeesta piilotella kodin tilannetta ei sanota suoraan sanaakaan, on minusta loputtoman kiehtova, kivulias ja kummastuttava aihe. Olen etsinyt selityksiä sen syntymekanismeihin 40 ihmisen elämäntarinoiden äärellä. Kosteusvaurioita – kasvutarinoita pullon juurella -kirja ilmestyy ensi kesänä.

Kiehtovatko salaisuudet suakin? Oletko lukenut aiheesta jotakin kiinnostavaa viime aikoina? Kirja- ja elokuvavinkit jakoon!