Alkoholilaki arjen tasolla – kosteiden kotien kokemukset mukaan keskusteluun

Kakkoskirjani alkoholista etenee täällä kivasti kevään laukatessa kohti kesää. Tuo lisääntyvä lämpö ja huikea valo saavat kyllä ihan uuden mittakaavan virrat päälle! Olen viime päivät intoillut uusista löytyneistä lähdekirjoista ja mukaan saaduista mielenkiintoisista haastatteluista.

Kalenterissani on vielä 1,5 kuukautta aikaa kiivaasti naputtaa pakettia kustannustoimittajan seuraavaan syyniin, sitten koittaa erittäin kaivattu melkein neljän viikon mittainen loma, jonka jälkeen taas toinen kiihkeä 1,5 kuukauden takomisjakso. Meinaan tällä kertaa raivata heinäkuun ja alun elokuutakin kokonaan kirjan kirjoittamiselle ja pitää hetken taukoa palkkatöistä, mutta se tarkoittaa toki sitä, että juuri nyt on tehtävä rahat sisään sen turvaamiseksi. Tekemistä totisesti riittää!

Vaan kuuluupa sentään muutakin. Pääsin nimittäin viime viikolla vierailemaan Smolnassa, upeassa valtioneuvoston juhlahuoneistossa. Siellä kokoontui 13.4. ensimmäistä kertaa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon kokoon kutsuma alkoholilain kokonaisuudistuksen seurantafoorumi (ALKU), jonka jäseneksi minut kutsuttiin.

smolna

Meitä istuu foorumissa kaksikymmenpäinen joukko. Mukana on puheenjohtajana toimivan ministeri Saarikon lisäksi mm. matkailun, myynnin ja tuottajien väkeä, ministeriöiden edustajia, tutkijoita ja järjestöjen porukkaa esimerkiksi ehkäisevän päihdetyön ja päihdeongelmaisten näkökulmasta. Tarkoituksenamme on kukin osaltamme tuoda pöytään näkökulmia uudistuksen vaikutusten tarkastelemiseksi, koota ja jakaa tietoa sekä käydä yhteistä keskustelua.

Otin tietysti ilolla ja suurella mielenkiinnolla pöydästä paikkani. On tosi tärkeää, että käytännön arjen vinkkeli ja esimerkiksi kosteiden kotien lasten kokemukset eivät katoa pykälä-, tuonti- ja senttilitrapuheen taakse, ja siitä muistutin myös ensimmäisen tapaamisemme esittelyvuorollani. Tätä näkökulmaa haluan pitää esillä tietysti jatkossakin.

Foorumin on tarkoitus kokoontua kesään 2019 asti muutaman kuukauden välein, ja seuraavan kerran istumme pitkän pöydän ääreen syksyllä. Tarkoituksena on silloin pohtia, miten alkoholilakiin tehdyt muutokset vaikuttivat kesään eri näkökulmista katsottuna. Tosi kiinnostavia aikoja edessä siis kaikin puolin!

Mitenkäs kevät etenee ruudun sillä puolen?

Mainokset

Kosteusvaurioita -kirja avaa mahdollisuuksia herkkiin juttuhetkiin

Julistin itselleni vapaapäivän. Tapaan tehdä niin puhekeikkojen jälkeen, koska olen niiden perään aina aika väsynyt. Kosteissa kodeissa kasvamisen teemat ovat sen verran henkilökohtaisia ja keskustelut luennoinnin jälkeisissä kohtaamisissa niin herkkiä, että tuntuu hyvältä ottaa hetki happea niiden jälkeen. Miten ihanaa on silti saada olla näissä hetkissä: puhumassa, kuulemassa ja läsnä ihmisten kanssa. Onnekasta ja perustavalla tavalla oikean tuntuista!

Sen jälkeen, kun Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirja elokuussa tuli ulos, on erilaisia puhekeikkoja kertynyt kalenteriin kiihtyvällä tahdilla. Kirjamessu -tyyppisten, selkeästi markkinointiin kuuluvien sessioiden lisäksi olen saanut esimerkiksi olla joulun alla puhumassa Sininauhaliiton tilaisuuksissa juhlapyhien aiheuttamista kipeistä tunteista silloin, kun perheessä on paineistavia salaisuuksia, häpeää ja satuttavia muistoja.

Sain myös käydä Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman järjestämässä seminaarissa puhumassa siitä, miten tärkeää on oikeanlainen kohtaaminen kodeissa tapahtuvassa päihdetyössä, ja minkälaisia pehmeitä paikkoja kosteassa kodissa kasvaminen voi ihmisiin jättää.

Sain niin ikään käydä naisvankilassa keskustelemassa perhesalaisuuksien vaikutuksista ja oman keskeneräisyyden hyväksymisestä, ja Superin lähihoitajien luona miettimässä sitä, millä tavalla lapsuudenkotien kokemukset voivat näkyä työyhteisön dynamiikassa ja erilaisissa potilastyön tilanteissa.

EHYTin viestintätilaisuudessa puolestaan mietin sitä, miksi on tärkeää viestiä myös kipeistä kokemuksista, ja millä tavalla sanoma kulkisi kaikkein vähiten hajottavasti herkistä aiheista huolimatta.

Vertaistuellisen kirjoitusillan aikana mietimme jälleen kerran, tällä kertaa Pirkanmaalla, miten omia kokemuksia voi jäsentää helpoilla luovan kirjoittamisen harjoituksilla. Itkettäviä, naurattavia, kivoja sessioita aina. Hirmuisen kiva niitä on vetää!

Eilen sain olla Pieksämäellä Sininauhaliiton järjestämillä Naisten päihdetyön päivillä miettimässä sitä, minkälaisia naisia, äitejä, vaimoja, ystäviä ja työkavereita kosteissa kodeissa voi kasvaa, ja millä tavalla on tärkeää pyrkiä aikuisena purkamaan ne lapsuudenkodissa sisäistetyt vahingolliset tarinat, jotka saattavat ohjata tekemään hankalia valintoja omassa aikuisessa elämässä.

Toukokuussa taas saan jutella Helsingissä Päihdetyön päivillä A-klinikkasäätiön kutsumana häpeästä ja sen painolastin alta vapautumisesta.

Saamiselta se todella tuntuu.

Näissä kohtaamisissa on sellaista ihmisyyttä läsnä, että se jättää aina jäljen pitkäksi aikaa. Tämän alkoholiaiheen ketjuisuus, leveys, syvyys ja piintymysluonne mietyttää aina vain. Miten näissä kohtaamisissa juttusille tulee esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat ensin kasvaneet liikaa juovan vanhemman lapsina, sitten päätyneet itse liikaa juoviksi vahemmiksi omille lapsilleen, ja joiden lapset ovat aikuisina päätyneet juomaan liikaa.

Joka kerta tuntuu pehmeältä niissä tilanteissa, joissa voi itse olla kaikkinensa siinä, ja toinenkin on, ja sitten tuumitaan, että tällaisiakin kuvioita. Ei helppoja oikopolkuja, mutta samalla sellaista ihmeellistä ihmisyyden sitkasta voimaa, jonka avulla kuitenkin, erilaisin keinoin, ilman sankariviittoja tai palkintokahveja, löydetään myös usein haparoivalla rohkeudella seuraaviin päiviin.

Laittaisin tähän sen somesanan #blessed, jos se ei tuntuisi niin älyttömän lattealta.

Kirjan kustannusprosessi tunnetiloiksi tiivistettynä

Möyrin toisen kirjani kirjoittamisen keskellä. Kyse ei vielä ole loppuponnistamisesta, mutta alkutyötkin ovat jo selvästi takana. Ehkä ollaan siinä vaiheessa, josta puhutaan lisääntymiskirjoissa hehkuvana keskiraskautena, mutta jonka kaikki joskus synnyttäneet tietävät paskapuheeksi. Hehkun sijasta kyseessä on useimmiten kummassakin tapauksessa tunteiden villi vuoristorata eriasteisten epävarmuuksien ja riehaannuttavien onnentunteiden myllerryksessä. Jatkuvia epämukavia muutoksia ja uusia vaiheita vaiheiden perään. Satunnaista pahoinvointia ja läikähtäviä helliä tunteita. 

Tällä toisella kerralla moni asia on toisin kuin Kosteusvaurioiden aikaan keväällä 2017. Yllättävän moni asia on toisaalta ihan samallakin tavalla! Luonnehtisin kirjantekovaiheita (merkittävän subjektiivisesta vinkkelistä) jotenkin näin:

  1. Sain kustannussopimuksen! Tunnetila: Jihuu! Ei helvetti! Kohta selviää, että osasin vain markkinoida ideani hyvin, enkä osaa mitään.
  2. Tekstiä on jo nippu, mutta en uskalla lähettää sitä kenellekään. Kaikkein vähiten sinne minne pitäisi, eli kustantamolle. Kohta selviää, että osasin vain markkinoida ideani hyvin, enkä osaa mitään.
  3. Möyrimistä ja pyörintää. Takomista. Juoksua kirjaston ja kirjakaupan välillä. Tunnetila: Onko kaikki tästä jo sanottu jonkun fiksumman toimesta? Tällaistakin vielä! Huraa! Ei helvetti! Ennakkoasenteiden murentumista.
  4. Jonnekin tämä täytyisi lähettää, koska olen tyystin sokea tuotokselleni. Luotettu toveri, joka tuntee tuskan itsekin, lupautuu lukemaan käsikirjoituksen ennen kustannustoimittajalle lähettämistä. Tunnetila: Hävettää niin paljon, että naama on irrota. Nopea painallus send-nappulasta ja sitten syvä pyrkimys unohtaa lähetetty teksti.
  5. Saatujen kommentien lukeminen kiitollisena, kiusaantuneena ja jotenkin alastomana. Tunnetila: Miksi olen taas tässä? Nyt maailmassa on jo yksi ihminen, joka tietää, että osasin vain markkinoida ideani hyvin, enkä osaa mitään.
  6. Se tärkein lause palautteen antajalta: Kyllä tästä kirja tulee! Palaaminen tämän viesti äärelle tapahtuu prosessin äärellä kymmeniä kertoja.
  7. Ehdotettujen jatkotoimien tekeminen. Tunnetila: Ihanaa, kun ei tarvitse luottaa yksin omiin arvioihin suunnasta.
  8. Hetkellinen hurmos hyvin kulkevasta työstä. Tässä on niin paljon ideaa! Olen käsittämättömän välkky! Miten minusta onkin tällainen dynamo tullut? Tästä te (kaikki maailman ihmiset & ennen muuta oma lähipiiri ja ne tyypit, joihin aina haluaa tehdä vaikutuksen) kyllä tulette yllättymään!
  9. Uusien kymmenien lähdeteosten raahaaminen kirjastosta kotiin. Pinkat peittävät jo ikkunat, mutta se on tosi hyvä, koska ikkunoiden likaisuus ei myöskään näy. Hermostunutta selailua ja poukkoilua.
  10. Hetki, jolloin pidempi teksti pitää ekan kerran lähettää kustannustoimittajalle. Tätä voi venyttää todella pitkään, mutta ei se siitä kyllä yhtään mukavammaksi mene. Tunnetila: Kohta selviää, että osasin vain markkinoida ideani hyvin, enkä osaa mitään.
  11. Helpotus, jos toimituksessa on kiire, eikä palaute tule ihan heti. Tunnetila: Keskitän voimani siihen, että kykenen unohtamaan, että koskaan lähetin mitään.
  12. Sisällä kasvava kauhu, jos toimituksessa on niin kiire, että palaute ei tule ihan heti. Tunnetila: Ne vihaavat sitä, mutta miettivät tapaa sanoa se sivistyneesti. Plaraavat lakikirjan kohtaa ”kuinka allekirjoitettu kustannussopimus saadaan mitätöityä” ja etsivät toimituskokouksessa syyllistä tälle alkeelliselle mokalle.
  13. Kirjoitusprosessin tila palautetta odottaessa: Nyt ne oikeasti timanttiset ajatukset tulevat!  Ei! Ne vyöryvät! Nyt näen kaiken uusin silmin! Miksi koskaan lähetin mitään?!  Siinä ei ollut mitään! Tunnetila: Hävettää niin, että naama meinaa irrota. Hybris puskee pintaan aina hävetyksen hetkellisesti laantuessa. Upeaa! Kamalaa!
  14. Palaute kustannustoimittajalta. Pelon ja innostuksen sekaista lukemista. Häpeä kaksisataaseitsemänkymmentä kertaa toistetun typon (alkholi) ja ajatuksen löytymisestä. Oivalluksia. Kokonaan uusia suuntia. Tunnetila: Tästä tulee ihan sairaan hyvä! & Miten helvetissä ehdin tehdä tämän? vaihtelevat lyhyillä intervalleilla.
  15. Hullu kiitollisuus siitä, että jossain on joku, jonka työksi on laitettu minun tekeleeni tankkaaminen.
  16. Kohtien 7-15 toistuminen 2-3 kertaan.
  17. Hullun ärsyttävää viilaamista. Tunnetila: Ensi kerralla opettelen merkkaamaan viittaukset oikein. Totuus: En opettele.
  18. Hullun ärsyttävää viilaamista. Tunnetila: Miten olen tällä suomen kielellä päässyt koskaan edes yläkoulusta?
  19. Kuolettavan tylsää oikolukemista. Tunnetila: Tämä ei voi koskaan kiinnostaa ketään. Kaikki tämä on sanottu jo sata kertaa. Kohta selviää, että osasin vain markkinoida ideani hyvin, enkä osaa mitään. Teen mitä vain, että saan tämän paskan pinkan paperia käsistäni. Totuus: En uskaltaisi laskea siitä irti vielä, enkä kenties ollenkaan. 
  20.  Viesti kustantamosta: Valmis. Tunnetila: ei tunteita jäljellä. Sopertelua ja turtaa tuhinaa.

Olen tuolla puolivälissä. Hukun lähdekirjoihin ja haparoin sinkoilevien ajatusten viidakossa. Nautinkin. Tämä on kyllä merkillinen harrastus.

5 vinkkiä lukuinnon tartuttamiseksi kaikenikäisiin lapsiin

Tässä lasten lukemista käsittelevässä jutussa oli paljon asiaa, vaikka onhan myös niin, että ”tietokoneen takana” oleva ihminen voi mainiosti olla myös lukemassa e-kirjaa. Omat suosikkivinkkini vanhemmalle, joka haluaa rohkaista lasta lukemaan, ovat tässä:
1. Lähde lapsen mukaan kirjastoon. Lapsi tarkoittaa myös isoja lapsia, vaikka jostain syystä meillä helposti ajatellaan, ettei teinien kanssa enää juuri hengailla. Miksi? Meidän perheessämme esim. 17 v teinin kanssa kirjastokoluamiset kuuluvat oleellisesti yhteiseksi jutuksi. Reissuilla vertaillaan saalista, bongaillaan uutuuksia ja fiilistellään kirjaston mahtavuutta yleisesti.
2. Juttele lukemistasi hyvistä kirjoista, vinkkaile ja pohdi. Kirjoista on kiva puhella ruokapöydässä. Kun katseluun tulee kirjaan perustuva elokuva, voi miettiä mikä on ero alkuperäiseen ja näyttivätkö esim. hahmot erilaisilta, kuin oli itse kuvitellut. Kirjat kannattaa pitää puheissa. Ja kun lapsi tai nuori on lukemassa jotakin, osoita kiinnostusta. Mitä luet? Mistä se kertoo? Mikä siinä on susta kiinnostavaa?
3. Kuuntele mistä jälkikasvu itse voisi tykätä, eli suosittele yli genrerajojen oman rakkaan lempparin tuputtamisen sijasta. Meillä esim. tehtiin taannoin vanhempien virhearvio, kun suositeltiin vimmaisesti omaa suosikkia, Taru sormusten herrasta -settiä. Ei innostanut yhtään. Sitten suositeltiin vimmaisesti chick litiä (josko toisesta ääripäästä osuisi!). Ei innostanut yhtään. Sitten koulusta laitettiin luettavaksi Tuntematon sotilas, ja koukku yhtäkkiä syntyi. Älä siis oleta, vaan kokeile niin kauan, että tärppää.
Ei kannata myöskään aliarvioida nuoren kirjamakua, vaan tarjota rohkeasti myös ”vaikeampaa”. Pohtiminenhan on siistiä, ja kirjojen kautta aukeaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia jäsentää maailmaa. Kun joku kirja on napannut otteeseen, vinkkaa jotakin saman tyyppistä. ja jos ei omasta repertoaarista löydy, menkää yhdessä kysymään kirjastosta. Siellä tiedetään kaikki!
4. Sponssaa tai lahjo. Vie kersa kirjakauppaan ja anna valita mitä haluaa (talouden sallimissa rajoissa, tietty). Älä vaadi ottamaan ”jotain parempaa”, vaan rohkaise etsimään jotakin juuri hänelle kivaa ja kiinnostavaa. Luota porttiteoriaan! Anna lahjaksi kirjoja ja/tai kirjakaupan lahjakortti.
5. Kuuntele yhdessä. Äänikirjat ovat ihan yhtä kirjoja kuin paperikirjatkin. Äänikirja on mainio koko perheen hommeli pitkillä autoreissuilla tai vaikka mökkiviikonlopun aikaan. Niitä ei tarvitse sulkeutua kuuntelemaan omien luurien taakse, vaan koko perhe voi tehdä sitä yhdessä. Kirjastossa on valtavat valikoimat hyviä!
Ja jos lapsi kuuntelee mieluummin itse omista luureista, hommaa hänelle puhelimeen äänikirjasovellus ja ilmoittaudu maksamaan hänen tilaamansa teokset. Meillä on käytössä Audible ja kokoelmaa karttuu jatkuvasti.  Kotihommat siivoilusta lähtien sujuvat kivemmin kirja korvilla.
Älä silti korvaa yhteistä iltasatuhetkeä äänikirjalla. Yhdessä lukeminen on ihanaa!
Bonusvinkki: Älä koskaan päätä lapsen puolesta onko hän ”lukija”. Jos et itse ole, lapsi voi silti olla. Jos hän ei vielä ole, hänestä voi tulla. Vältä vimmatusti käyttämästä negatiivisia sanoja tai lauseita, kuten ”meidän suvussa ei ole tota lukupäätä”. Se ei ole mikään sukupiirre, vaan asiaan voi aina vaikuttaa. Vaikuta!

Rohkaise rakasta käsittelemään menneitä. Ystävänpäivätarjous Kosteusvaurioita -kirjasta!

Olen kuullut, että melkoisen moni on hankkinut lapsuudenperheissä tapahtunutta liikajuomista ja sen seurauksia käsittelevän Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjani lahjaksi ystäville ja kumppaneille. Se on musta ihan loistava rakkauden teko! Menneet kokemukset vaikuttavat nimittäin yllättävän paljon ystävyyssuhteissa ja parisuhteissa, ja aika usein tavoilla, joita ei ehkä alkuunkaan osaa yhdistää lapsuudenkokemuksiinsa.

Viesti siitä, että toinen välittää ja on halukas ymmärtämään myös näitä joskus melko merkillisiäkin piintymiä on minusta ihana. Ehkä yksi ihanimmista. On lupa puhua, kipuillakin, ja mennä rohkeasti yhdessä eteenpäin.

Rohkaisenkin siihen polkaisemalla Atenan kanssa loppukuuksi pystyyn ystävänpäivätarjouksen kirjasta. Saat sen nyt hintaan 16,90 e ja se lähetetään sulle ilman postikuluja.

Voit tilata kirjan kampanjahintaan helmikuun loppuun saakka tuosta oikealla olevasta bannerista kilkkaamalla, tai siirtymällä sivulle TÄSTÄ.  Muista merkata tilauslomakkeeseen tuo alekoodiin oikeuttava sana KOKOVARTALOFIILIS.

Vinkkaa ihmeessä myös tutuillesi tästä tarjouksesta, sillä tätä edullisemmin ei kirjan printtiversiota ole nähdäkseni missään tarjolla!

Loppuun tällainen musafiilistely, jonka ääressä olen tunnelmoinut nyt joka päivä. AH!

 

 

Kevätpuoliskon kuulumisia: kirjaa ja tapahtumia

 

Hujahtipas tammikuu melkoista rallia ohi! Ihmeellisen moni lehtiasiakkaani koki jonkinlaisen hepulin töiden kanssa samaan aikaan, ja letkeä lomatunnelmani vaihtui silmänräpäyksessä aikamoiseksi ärhäköinniksi. Tammikuu on yleensä tosi rauhallinen, mutta nyt naputin menemään ihan tunteella! Eipä siitä yrittäjä toki kovin huonona voi olla mitenkään, vaikka olisi kyllä kiva, jos työt tupsahtelisivat vähän kalenteriin mahtuvaisemmalla rytmillä. Eiköhän tuo tuosta taas tasaannukin.

Saisikohan jo alkaa puhua keväästä? Haluaisin, koska olen keväisin energinen ja hyvillä fiiliksillä. Ajatukset askaroivat jo kesässäkin, jos ihan rehellisiä ollaan. Siellä on luvassa yksi pitkään unelmoitu matkaihanuuskin. Olen myös jo ihan villinä erilaisista puutarhasuunnitelmista. Tänä kesänä saan ehkä kasvihuoneenkin! Olen tyydyttänyt tätä hinkuani katselemalla erilaisia puutarhavideoita tunti kaupalla. Multa, aurinko, aaaah!

Aika tavalla on tehtävää ennen kesään pääsemistä kyllä, mutta miten kivoja juttuja! Mainitsinkin taannoin, että aloitin toisen tietokirjani valmistelemista, ja nyt tuo opus pyörii näppiksellä joka päivä. Kirjoitimme Atenan kanssa siitä kustannussopimuksenkin, joten siitä tuli kerralla totta ja konkreettista. Jee! (Kuuntelithan jo tietokirjakeskustelumme Takakansi-podcastissa?)

Olen nyt siinä ihanassa  vaiheessa, jossa täytän aivojani uudella tiedolla ja uusilla näkökulmilla. Kirjasta ei ole tulossa Kosteusvaurioita II, vaan ihan tyystin eri paketti, vaikka alkoholin äärellä nytkin mennään. Tuntuu todella kivalta oppia uutta ja suodattaa sitä luettavaan muotoon! Juuri nyt kaikki pinnat kotona notkuvat monistenippuja ja kirjoja.

Kosteusvaurioitakin työllistää edelleen tosi mukavasti. Olen älyttömän iloinen aina, kun joku tilaa puhumaan aiheesta. Aiheen ympärillä käytävät keskustelut tuntuvat nyt tosi mielekkäiltä ja oikeanlaisilta. Tammikuussa olin Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman juhlaseminaarissa, ja kevään osalta kalenterissa näyttää ainakin tältä:

22.2. Saan olla puhumassa SuPerin Hämeenlinnan ja Hattula-Janakkalan ammattiostojen jäsenille siitä, millä tavalla lapsuuden perheen kosteusvauriot voivat näkyä potilastyössä ja työyhteisön osana, ja minkälaisia asioita voisi olla hyvä ottaa lähi- ja perushoitajien työssä kohtaamisissa huomioon.

22.3. ovat vuorossa Naisten päihdetyönpäivät Pieksämällä. Siellä pohdin puheenvuorossani kosteusvaurioita naisnäkökulmasta. Esimerkiksi sitä, millaisia äitejä, puolisoita ja tyttäriä kosteissa kodissa saattaa kasvaa.

17.5. olen päihdealan suurimman ammattitapahtuman, Päihdepäivien, hommissa Helsingissä. Siellä saan olla mukana kahdessakin ohjelmassa, ja aiheena on erityisesti häpeä ja sen murtaminen.

Ehkäpä nähdään tuolla jossakin! Olispa tosi kiva!

 

Podcastissa pohditaan tietokirjojen tylsyyttä

Sain tänään käydä vieraana Marko Suomen loistavassa Takakansi-podcastsarjassa. Juttelimme tietokirjoista, genrerajoista, lukemisen eri tavoista ja vähän lapsuusmuistoistakin. Mukana on myös tanakka pino lukusuosituksia niin äänikirjan ystävälle kuin pertsa-lukijankin tarpeisiin.

Käy ihmeellä kuuntelemassa! Löydät Takakansi-podcastin iTunesista, SoundCloudista tai tästä linkistä: https://isomieli.fi/2018/02/06/tietokirjathan-ovat-tylsia/

Teimme innostuksissamme pari pientä tiplua. Bongaatko mitkä? Nappaa muuten samalla tuo Markon kulttuurisivu seurantaan! Sieltä saa tosi hyviä vinkkejä ja kiinnostavaa pohdittavaa!

Mitä tietokirjoja luet just nyt? Suositukset jakoon!

IMG_20180206_163142_057.jpg