5 vinkkiä lukuinnon tartuttamiseksi kaikenikäisiin lapsiin

Tässä lasten lukemista käsittelevässä jutussa oli paljon asiaa, vaikka onhan myös niin, että ”tietokoneen takana” oleva ihminen voi mainiosti olla myös lukemassa e-kirjaa. Omat suosikkivinkkini vanhemmalle, joka haluaa rohkaista lasta lukemaan, ovat tässä:
1. Lähde lapsen mukaan kirjastoon. Lapsi tarkoittaa myös isoja lapsia, vaikka jostain syystä meillä helposti ajatellaan, ettei teinien kanssa enää juuri hengailla. Miksi? Meidän perheessämme esim. 17 v teinin kanssa kirjastokoluamiset kuuluvat oleellisesti yhteiseksi jutuksi. Reissuilla vertaillaan saalista, bongaillaan uutuuksia ja fiilistellään kirjaston mahtavuutta yleisesti.
2. Juttele lukemistasi hyvistä kirjoista, vinkkaile ja pohdi. Kirjoista on kiva puhella ruokapöydässä. Kun katseluun tulee kirjaan perustuva elokuva, voi miettiä mikä on ero alkuperäiseen ja näyttivätkö esim. hahmot erilaisilta, kuin oli itse kuvitellut. Kirjat kannattaa pitää puheissa. Ja kun lapsi tai nuori on lukemassa jotakin, osoita kiinnostusta. Mitä luet? Mistä se kertoo? Mikä siinä on susta kiinnostavaa?
3. Kuuntele mistä jälkikasvu itse voisi tykätä, eli suosittele yli genrerajojen oman rakkaan lempparin tuputtamisen sijasta. Meillä esim. tehtiin taannoin vanhempien virhearvio, kun suositeltiin vimmaisesti omaa suosikkia, Taru sormusten herrasta -settiä. Ei innostanut yhtään. Sitten suositeltiin vimmaisesti chick litiä (josko toisesta ääripäästä osuisi!). Ei innostanut yhtään. Sitten koulusta laitettiin luettavaksi Tuntematon sotilas, ja koukku yhtäkkiä syntyi. Älä siis oleta, vaan kokeile niin kauan, että tärppää.
Ei kannata myöskään aliarvioida nuoren kirjamakua, vaan tarjota rohkeasti myös ”vaikeampaa”. Pohtiminenhan on siistiä, ja kirjojen kautta aukeaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia jäsentää maailmaa. Kun joku kirja on napannut otteeseen, vinkkaa jotakin saman tyyppistä. ja jos ei omasta repertoaarista löydy, menkää yhdessä kysymään kirjastosta. Siellä tiedetään kaikki!
4. Sponssaa tai lahjo. Vie kersa kirjakauppaan ja anna valita mitä haluaa (talouden sallimissa rajoissa, tietty). Älä vaadi ottamaan ”jotain parempaa”, vaan rohkaise etsimään jotakin juuri hänelle kivaa ja kiinnostavaa. Luota porttiteoriaan! Anna lahjaksi kirjoja ja/tai kirjakaupan lahjakortti.
5. Kuuntele yhdessä. Äänikirjat ovat ihan yhtä kirjoja kuin paperikirjatkin. Äänikirja on mainio koko perheen hommeli pitkillä autoreissuilla tai vaikka mökkiviikonlopun aikaan. Niitä ei tarvitse sulkeutua kuuntelemaan omien luurien taakse, vaan koko perhe voi tehdä sitä yhdessä. Kirjastossa on valtavat valikoimat hyviä!
Ja jos lapsi kuuntelee mieluummin itse omista luureista, hommaa hänelle puhelimeen äänikirjasovellus ja ilmoittaudu maksamaan hänen tilaamansa teokset. Meillä on käytössä Audible ja kokoelmaa karttuu jatkuvasti.  Kotihommat siivoilusta lähtien sujuvat kivemmin kirja korvilla.
Älä silti korvaa yhteistä iltasatuhetkeä äänikirjalla. Yhdessä lukeminen on ihanaa!
Bonusvinkki: Älä koskaan päätä lapsen puolesta onko hän ”lukija”. Jos et itse ole, lapsi voi silti olla. Jos hän ei vielä ole, hänestä voi tulla. Vältä vimmatusti käyttämästä negatiivisia sanoja tai lauseita, kuten ”meidän suvussa ei ole tota lukupäätä”. Se ei ole mikään sukupiirre, vaan asiaan voi aina vaikuttaa. Vaikuta!
Mainokset

Rohkaise rakasta käsittelemään menneitä. Ystävänpäivätarjous Kosteusvaurioita -kirjasta!

Olen kuullut, että melkoisen moni on hankkinut lapsuudenperheissä tapahtunutta liikajuomista ja sen seurauksia käsittelevän Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjani lahjaksi ystäville ja kumppaneille. Se on musta ihan loistava rakkauden teko! Menneet kokemukset vaikuttavat nimittäin yllättävän paljon ystävyyssuhteissa ja parisuhteissa, ja aika usein tavoilla, joita ei ehkä alkuunkaan osaa yhdistää lapsuudenkokemuksiinsa.

Viesti siitä, että toinen välittää ja on halukas ymmärtämään myös näitä joskus melko merkillisiäkin piintymiä on minusta ihana. Ehkä yksi ihanimmista. On lupa puhua, kipuillakin, ja mennä rohkeasti yhdessä eteenpäin.

Rohkaisenkin siihen polkaisemalla Atenan kanssa loppukuuksi pystyyn ystävänpäivätarjouksen kirjasta. Saat sen nyt hintaan 16,90 e ja se lähetetään sulle ilman postikuluja.

Voit tilata kirjan kampanjahintaan helmikuun loppuun saakka tuosta oikealla olevasta bannerista kilkkaamalla, tai siirtymällä sivulle TÄSTÄ.  Muista merkata tilauslomakkeeseen tuo alekoodiin oikeuttava sana KOKOVARTALOFIILIS.

Vinkkaa ihmeessä myös tutuillesi tästä tarjouksesta, sillä tätä edullisemmin ei kirjan printtiversiota ole nähdäkseni missään tarjolla!

Loppuun tällainen musafiilistely, jonka ääressä olen tunnelmoinut nyt joka päivä. AH!

 

 

Kevätpuoliskon kuulumisia: kirjaa ja tapahtumia

 

Hujahtipas tammikuu melkoista rallia ohi! Ihmeellisen moni lehtiasiakkaani koki jonkinlaisen hepulin töiden kanssa samaan aikaan, ja letkeä lomatunnelmani vaihtui silmänräpäyksessä aikamoiseksi ärhäköinniksi. Tammikuu on yleensä tosi rauhallinen, mutta nyt naputin menemään ihan tunteella! Eipä siitä yrittäjä toki kovin huonona voi olla mitenkään, vaikka olisi kyllä kiva, jos työt tupsahtelisivat vähän kalenteriin mahtuvaisemmalla rytmillä. Eiköhän tuo tuosta taas tasaannukin.

Saisikohan jo alkaa puhua keväästä? Haluaisin, koska olen keväisin energinen ja hyvillä fiiliksillä. Ajatukset askaroivat jo kesässäkin, jos ihan rehellisiä ollaan. Siellä on luvassa yksi pitkään unelmoitu matkaihanuuskin. Olen myös jo ihan villinä erilaisista puutarhasuunnitelmista. Tänä kesänä saan ehkä kasvihuoneenkin! Olen tyydyttänyt tätä hinkuani katselemalla erilaisia puutarhavideoita tunti kaupalla. Multa, aurinko, aaaah!

Aika tavalla on tehtävää ennen kesään pääsemistä kyllä, mutta miten kivoja juttuja! Mainitsinkin taannoin, että aloitin toisen tietokirjani valmistelemista, ja nyt tuo opus pyörii näppiksellä joka päivä. Kirjoitimme Atenan kanssa siitä kustannussopimuksenkin, joten siitä tuli kerralla totta ja konkreettista. Jee! (Kuuntelithan jo tietokirjakeskustelumme Takakansi-podcastissa?)

Olen nyt siinä ihanassa  vaiheessa, jossa täytän aivojani uudella tiedolla ja uusilla näkökulmilla. Kirjasta ei ole tulossa Kosteusvaurioita II, vaan ihan tyystin eri paketti, vaikka alkoholin äärellä nytkin mennään. Tuntuu todella kivalta oppia uutta ja suodattaa sitä luettavaan muotoon! Juuri nyt kaikki pinnat kotona notkuvat monistenippuja ja kirjoja.

Kosteusvaurioitakin työllistää edelleen tosi mukavasti. Olen älyttömän iloinen aina, kun joku tilaa puhumaan aiheesta. Aiheen ympärillä käytävät keskustelut tuntuvat nyt tosi mielekkäiltä ja oikeanlaisilta. Tammikuussa olin Kuopiossa Päihdepalvelu Hemman juhlaseminaarissa, ja kevään osalta kalenterissa näyttää ainakin tältä:

22.2. Saan olla puhumassa SuPerin Hämeenlinnan ja Hattula-Janakkalan ammattiostojen jäsenille siitä, millä tavalla lapsuuden perheen kosteusvauriot voivat näkyä potilastyössä ja työyhteisön osana, ja minkälaisia asioita voisi olla hyvä ottaa lähi- ja perushoitajien työssä kohtaamisissa huomioon.

22.3. ovat vuorossa Naisten päihdetyönpäivät Pieksämällä. Siellä pohdin puheenvuorossani kosteusvaurioita naisnäkökulmasta. Esimerkiksi sitä, millaisia äitejä, puolisoita ja tyttäriä kosteissa kodissa saattaa kasvaa.

17.5. olen päihdealan suurimman ammattitapahtuman, Päihdepäivien, hommissa Helsingissä. Siellä saan olla mukana kahdessakin ohjelmassa, ja aiheena on erityisesti häpeä ja sen murtaminen.

Ehkäpä nähdään tuolla jossakin! Olispa tosi kiva!

 

Podcastissa pohditaan tietokirjojen tylsyyttä

Sain tänään käydä vieraana Marko Suomen loistavassa Takakansi-podcastsarjassa. Juttelimme tietokirjoista, genrerajoista, lukemisen eri tavoista ja vähän lapsuusmuistoistakin. Mukana on myös tanakka pino lukusuosituksia niin äänikirjan ystävälle kuin pertsa-lukijankin tarpeisiin.

Käy ihmeellä kuuntelemassa! Löydät Takakansi-podcastin iTunesista, SoundCloudista tai tästä linkistä: https://isomieli.fi/2018/02/06/tietokirjathan-ovat-tylsia/

Teimme innostuksissamme pari pientä tiplua. Bongaatko mitkä? Nappaa muuten samalla tuo Markon kulttuurisivu seurantaan! Sieltä saa tosi hyviä vinkkejä ja kiinnostavaa pohdittavaa!

Mitä tietokirjoja luet just nyt? Suositukset jakoon!

IMG_20180206_163142_057.jpg

5+1 vinkkiä rauhoittumiseen

Tuumailin vuoden ekassa postauksessani, että tämän vuoden teemaksi sopii rauhallisuus. Tässä 5+1juttua, joilla olen käynyt toteutuksen kimppuun. Tuttuja juttuja, joiden muistutteleminen mieleen silloin tällöin tekee terää.

1. VARMISTA VARASTOT

Varsinkin nyt, kun perheessäni mennään vegaanihaastetta, olen hokannut valmistautumisen ja varastojen olennaisuuden ruuanlaitossa. On törkeän paljon helpompaa olla stressaamatta ruuanlaitosta, kun kotoa löytyy koko ajan riittävä peruspaketti tykötarpeita. Kasvisruokien kanssa tämä tuntuu minusta paljon helpommalta kuin silloin, kun mukana on lihaa ja kalaa. Käyttöikä on pidempi ja säilyvyys paljon parempi, joten varastotkin voivat olla isompia.

Omassa varastossani on jatkuvasti ainakin seuraavia juttuja:

Erilaisia valmiiksi keitettyjä, maustamattomia papuja ja papusekoituksia pahvipaketeissa, linssejä, kookosmaitoa, öljyjä, tomaattimurskaa, kaurakermaa, kaura- tai mantelimaitoa, misokeittoainekset, nuudeleita, puurohiutaleita, herne- tai soijarouhetta, pähkinöitä, kypsää maissia, perunoita ja bataattia.

Tyynnyttää huomattavasti, kun ei tarvitse pyyhkäistä väsyneenä kauppaan ennen jokaista ateriaa.

2. POISTA ILMOITUKSET

Yksi omaa rauhaani tuntuvasti häiritsevistä jutuista on jatkuva havahtuminen ruuduille pomppaaviin ilmoituksiin. Myös tarpeettomasta sälästä täyttyvä sähköposti ahdistaa ja tuottaa kiireen tuntua ihan turhaan. Olenkin naksutellut ponnahtelevia ilmoituksia uutterasti pois päältä niin puhelimesta kuin läppäristäkin, ja poistunut varmasti ainakin kymmeneltä mainostajan postituslistalta. Unsubscribe-nappi löytyy yleensä häviävän pienellä sähköpostin viimeisiltä riveiltä, mutta ah mikä vapaus koittaakaan, kun jaksaa kaivaa sen esiin. Miten älyttömän monelle listalle tuleekin huomaamattaan liitetyksi, kun vaikka tilaa jotakin verkosta!

3. LOPETA HÄTÄILY

Yksi alkuvuoteni vakkarihätäilyistä on aina se, riittääkö tulevalle vuodelle töitä. Olen ollut yrittäjänä jo parikymmentä vuotta, mutta aina se tässä kohti vuotta iskee. Aina sitä on riittänyt, mutta aina siihen on yhtä hankala luottaa.

Nykyisin hallitsen jo hermoni ja tunnistan tilanteen. Tiedän, että alallani freehommat hiljenevät joulukuun puolivälin tuntumassa ja käynnistyvät täyteen vauhtiin vasta tammikuun loppua kohden, joskus vasta helmikuun alussa. Tässä kohti on siis vain rauhassa odoteltava, valmisteltava juttuideoita ja ehkä läheteltävä muutama moikkaus ja muikkaus toimituksiin vakkaritilaajille työhaluista. Sitten hommia alkaa kohta taas tulla kiireeksi asti.

Aiempina vuosina tämä oli raastavaa aikaa. En osannut varautua siihen taloudellisesti ja ajoin itseni usein paniikkiin. Nykyisin jopa nautin tästä verkkaisesta alusta vuodelle ja osaan tehdä niitä juttuja, joita ei ehdi hommien taas käynnistyttyä niin tehdäkään. Helpottaa tietysti myös huomattavasti, että tekeillä on kakkoskirja, joten kirjoitettavaa, luettavaa ja tutkittavaa löytyy taatusti muista hommista hiljaisille hetkille.

4. RAIVAA YMPÄRISTÖ

Hassua ehkä, mutta yksi minua eniten rauhoittavista jutuista liittyy ympäristön järjestykseen. En ole luontaisesti mikään huushollaaja ruuanlaittoa lukuunottamatta, ja joku voisi luonnehtia varsinaiseksi huithapeliksi mitä tulee siisteyteen. Joudun vähän potkimaan itseäni siivoushommiin, mutta samalla nautin tosi paljon sitten, kun paikat ovat järjestyksessä. Teen työni kotona, joten omien nurkkien siisteydellä on suora vaikutus duuneihini.

Saan itseni parhaiten siivoustunnelmaan kuuntelemalla äänikirjoja. Juuri nyt luureissa loppui Unfu*k Yourself ja alkoi Braving the Wilderness. Molemmille suositus!

Paikkojen kuntoon laittaminen myös auttaa aina juttujen kirjoittamisessa. Ajatukset jäsentyvät vähitellen ympäristön jäsentyessä.

5. UPPOUDU KIRJOIHIN

Lukeminen rauhoittaa aina, ja sitä harrastan niin paljon kuin suinkin ehdin. Minulla on meneillään aina useampi kirja yhtä aikaa, sekä paperiversiona että kuunneltavana. Parhaiten tunnistan rauhoittumisen tarpeen myös silloin, kun en saa asetuttua kirjan äärelle. Silloin pitää vähän pakottaa, ettei mieli sinkoilisi sinne tänne. Some tekee tässä eniten halaa. Se sirpaloi keskittymiskyvyn täysin, jos koko ajan alitajuisesti kelailee, onko joku jossain kommentoinut jotain. Siksi viimeinen vinkki onkin kertausta.

BONUS: KATOA LANGOILTA

Niin kuin aiemmassa postauksessani jo tuuminkin, paras keinoni rauhoittaa oloani on viettää mahdollisimman vähän aikaa somekanavilla. Se onnistuu vaihtelevalla menestyksellä, koska viihdyn siellä varsin hyvin, mutta muutama helpottava keino siihen löytyy. Yksi on kuvakkeiden poistaminen puhelimesta, tai niiden siirtäminen taaemmille näyttösivuille. Toinen on kolmen päivän ”kylmä kalkkuna”, eli kuuri totaalivieroitusta. Kun saa hetken tauon virran tuijottamiseen, ei sinne hälyyn enää kaipaakaan samaan malliin. Ei enää olekaan ihan pakko olla koko ajan miettiä sitä, mitä entisen luokkakaverin – sen, jota ei koskaan tapaisi tosielämässä, eikä osannut ennen somea kaivata vuosikymmeneen – puoliso on mieltä jostain.

Somehommat olen tältä erää ratkaissut niin, että laittelen näitä blogauksiani automaattisesti jakoon myös Facebookiin, mutta käyn langoilla muuten vain hyvin harvakseltaan. Tuntuu toimivan mainiosti. Jää muutama synttärionnittelu onnittelematta, mutta emmeköhän kaikki selviä tästä hengissä.

Millaisia rauhallisuuden lisäämisen vinkkejä sulla on käytössäsi?

turkoosi-vesi
Rauhallisuuskuvaksi tähän rantaa joulun -17 Dominikaanisen tasavallan reissulta.

”En kerro” – Kieltäytymisen ihanuudesta

Opin viime syksyn mediamylläkässä kallisarvoisen jutun. Toimittajan työssäni teen jatkuvasti haastatteluja ja kaivaudun ihmisten elämäntarinoihin. Nyt sain toistuvasti itse haastateltavana tuntumaa siihen, miltä tuntuu, jos kysytään sellaista, mihin ei tunnu hyvältä vastata. Ja kun aiheena on alkoholi ja perhesalaisuudet, voin luvata, että niitä juttuja riittää! Tekee mieli kertoa tästä opista, sillä se on minusta käyttökelpoinen ihan kaikissa elämäntilanteissa. Vaikka pidänkin suuressa arvossa avoimuutta ja kannustan rohkeutta oman ääneen haltuunotossa, on yhtä tärkeää tuntea omat rajansa, ja toisten.

Oppi tuli törmätessäni kysymyksiin siitä, mitä a tai b ajattelee kirjastani, tai millaisia tunteita esimerkiksi eri perheenjäsenissäni ovat aiheuttaneet lapsuudenperheeni elämän eri käänteet. Näitä kysymyksiä tuli jatkuvasti läpi syksyn niin haastatteluissa kuin puhetilaisuuksissakin, ja olen kiitollinen oppimastani.

Vastasin aina ”en kerro”. Perään läväytin leveimmän, ystävällisimmän ja vilpittömimmän hymyni, sillä tarkoitus ei ollut olla tyly eikä ilkeä. En vain yksinkertaisesti halua, voi enkä aio tässä elämässä kommentoida kenenkään muun tunteita yhtään minkään asian suhteen. Minulla ei ole siihen minkäänlaista mielenkiintoa, mitään osaamista eikä reiluuden nimissä oikeutustakaan. Eikä muuten ole kenelläkään muullakaan, mitä tulee toisten ihmisten tunteisiin tai ajatuksiin.

Meillä on oikeudet vain näihin omiimme tunteisiimme. Niissä onkin ihan riittävästi. Olen ylpeä rajavartija.

Voisin tietysti käydä puoskaroimaan ja arvailla, olettaa ja ennakoida toisten tunteita milloin mistäkin aiheesta. Niinhän ihmiset tekevät jatkuvasti. Se olisi kuitenkin ihan tyhjänpäiväistä ja todennäköisesti haitallistakin.  Arvaisin, olettaisin ja ennakoisin ihan pieleen, omista lähtökohdistani, ajatuksistani, arvoistani ja kokemuksistani käsin. Miten minä haluaisin tai ehkä pelkäisin toisten tuntevan. Se tekisi väkivaltaa totuudelle.

Ajattelen, että tämänkaltainen rajavartiointi tekee hyvää ihan jokaiselle. Että kertakaikkiaan kieltäytyy puoskaroimasta toisten ihmisten ajatuksilla ja tunteilla, oli sitten keskellä mitä vain joukkotilaisuutta tai kahden kesken kaverin kanssa. Oli kyse sitten minkälaisesta aiheesta hyvänsä. Vapauttaa valtavan määrän energiaa tajuta, että ei tarvitsekaan yrittää tietää ja arvailla toisten tunnelmia, vaan vastata ainoastaan omistaan.

”En kerro” on hauska, vähän lapsekas lause. Sitä ei ehkä odoteta aikuiselta. Täysin käyttökelpoinen se kuitenkin on, ja erittäin hyvin toimiva! Olen testannut sitä jo lukuisia kertoja, ja nauttinut joka kerrasta. Meinaan käyttää sanaparia jatkossakin ihan sumeilematta. Suosittelen lämpimästi!

no-to-spoil

Rohkeusvuodesta rauhallisuusvuoteen

Viime vuosi alkoi roikkumalla vaijerista kahvia ja kaakaota kasvavan viidakkosolan yllä. Minulle, korkeanpaikankammoiselle, se oli hyppy todelliseen uuteen. En olisi ikimaailmassa ajatellut tekeväni mitään sellaista. Koin aikaisemmin kauhua jo kolmannen kerroksen parvekkeella.

Aika imelää, mutta jollakin tavalla tuo Dominikaanisessa tasavallassa suoritettu irtiotto aloitti uudenlaisen vaiheen. Se oli rohkeutta lisännyt nelikymppisyysjuttu. Jonkinlainen hauska alku uudelle ajalle. Huomasin pelon ylittämisen tuoman tunteen nimittäin leviävän muuallekin elämään. Viime vuoden aikana jätin toisen suurista peloistani. En enää pelkää lentämistä, joka on ollut kämmenet hikoilemaan samaa kauhun paikka lapsesta asti.

Yhdistin nämä kaksi entistä pelkoa yhdeksi, kun nousin kesällä työkeikkaa varten kuumailmapalloon. Taas sellainen juttu, jolle olen hysteerisesti naureskellut, etten koskaan, missään todellisuudessa, edes narkoosissa! Ja niin kuitenkin nousin. Jos et usko seikkailujani, voit kurkata vaijeriradan riemunhuudot täältä, ja kuumailmapalloseikkailun täältä. Ihania kokemuksia kumpainenkin!

IMG_6903

Viime vuoden eniten rohkeutta vaatinut juttu oli tietenkin Kosteusvaurioita – kasvukertomuksia pullon juurelta -kirjan julkaiseminen ja siihen liittynyt syyskauden kestänyt mediameininki. Voin vannoa, että oman kokemuksensa kanssa, sen vieläpä, mitä on pitänyt kaikkein eniten piilossa, julki tuleminen ei tapahdu helposti, huomaamatta tai aiheuttamatta melkoisia sydämentykytyksiä. Samalla kirjan ulos saaminen ja siitä seurannut keskustelu tuntui ja tuntuu todella hyvältä. Merkitykselliseltä ja olennaiselta.

Koska kirjan ympärillä oli melkoinen sutina – juttuja eri medioissa tuli laskujeni mukaan vähän päälle kolmekymmentä melko lyhyen ajan sisällä – olin joululomaan tultaessa melkoisen valmis huilaamaan. Jännittäminen jo itsessään vie valtavasti voimia, ja samalla oli tietysti ollut koko vuoden ihan normaali yrittäjän työmeininki päällä kirjan kirjoittamisesta ja julkkarihulinoista mitään piittamatta. Olin suoraan sanoen joulukuun puoliväliin mennessä niin täysi omia juttujani ja omaa lärviäni, että meinasi naama irrota. Se tarkoittaa loman paikkaa.

Olin ensin aikeissa pitää tavallisen viikon joululoman, mutta muutin viime hetkellä suunnitelmaa, runnoin ekat alkuvuodelle sovitut keikat pakettiin joulukuun puolella ja laitoin nyrkkipajani säppiin kahdeksi kokonaiseksi viikoksi. Maksimoin loman rauhoittavan fiiliksen laittamalla myös kaikki ulkomaailman yhteydet kiinni. Pistin puhelimenkin moneksi päiväksi äänettömälle, jätin läppärin kotiin mökkireissulle lähteissämme ja kirjauduin ulos somekanavistani kokonaan reiluksi kahdeksi viikoksi. Teki ihan tajuttoman hyvää.

IMG_6897

Ensimmäiset päivät teki tiukkaa rauhoittua. En meinannut osata asettua kirjan ääreen vain olemaan. Vähitellen lötkö lunkius valtasi mielen ja kehon, ja viltin alla oli maailman ihaninta pötkötellä. Koko loman luin ahmimalla, katselin dokkareita, sarjoja ja elokuvia, kävin vesijuoksemassa Hämeenlinnan remontista juuri auenneessa uimahallissa ja nautiskelin perheen ja ystävien kanssa pala- ja lautapeleistä, leffassa käymisestä ja yökyläilystä. Kaikenlainen somesäpinä ja oma napa kaikkosivat mielestä ja oli ihana vain olla.

Kun palailin töihin, tajusin ettei tehnyt mieli avata Facebookia ja muita kanavia. Saavutettu suhisematon tila päässä tuntui liian kivalta luovuttavaksi. Kävin kurkkaamassa olinko missannut jotakin elimellistä, mutta se humina ja surina tuntui tosi vastenmieliseltä. Niinpä tuumin jättää someilun minimiin. Selailun ja peukuttelun sijasta tekee nyt mieli kirjoittaa, lukea ja höhhöillä himahommia ihan rauhassa. Käynnistellä työvuotta ja uutta kirjaprojektiakin. Olen hankkeen kanssa ihanassa vaiheessa, jossa raahataan kirjastosta kotiin kasakaupalla lähdekirjallisuutta ja tuupataan pää täyteen tuoretta tietoa. Seuraavassa vaiheessa siitä sitten aletaan suodattaa olennaista omaan käyttöön. Nautinnollista!

Tämmöisiä kuuluu tänne alkuvuoteen. Jos siis viime vuoden teemana oli rohkeus, tulkoon tälle vuodelle rauhallisuutta. Olen vesijuoksun lisäksi käynyt jopa joogailemassa ekan kerran vuosikausiin. Lupaavat on siis elkeet! Tavallinen arki täytyy tietenkin hoitaa, mutta ylimääräisestä joka puolella suhaamisesta ja kaiken kommentoinnista sekalaisilla virtuaalikentillä voi hyvin rauhoittaa paljonkin. On joka kerta hämmentävää huomata, miten paljon ajatusenergiaa ja ihan puhdasta aikaa tekemiselle vapautuu, kun laittaa ne ovet säppiin itseltään. Ehkäpä muilta onnistuu käytön rajaaminen paremmin kuin minulta, mutta minä tarvitsen reipasta rajoittamista pysyäkseni kohtuudessa (ja hyvässä kirjoitusvireessä) sinkoilevan mieleni kanssa. Ehkä Facebookille voisi laittaa jonkin päivän, jolloin kävisi kurkkimassa akuuteimmat kuulumiset. Sääli, että alusta on niin verraton haastateltavien metsästämiseen. Ihan kokonaan ilman on tosi epäkäytännöllistä olla.

IMG_6900

Yhden kanavan sentään otin käyttöön erästä projektia varten.  Raportoimme nimittäin Snäpissä kuopukseni kanssa tässä tammikuulla tapahtuvaa vegaanihaastettamme. Somen paras puoli on ehdottomasti jaetuissa kokemuksissa ja vinkeissä, ja olemmekin saaneet tuota kautta mainioita neuvoja alkukankeuden kysymyksiimme.  Nyt vegaanihaasteessa mennään jo päivää 10, ja hyvällä mallilla ollaan. Jos kahden todellisen vasta-alkajan hommat kiinnostavat, etsi meidät tunnisteella @anikello. Snäppi on myös kivan rajattu ympäristö. Siellä ei tule sinkoiltua linkistä ja meemistä toiseen tuntikaupalla. Vegaanihaaste tuntuu myös tukevan tätä rauhallisuusfiilistä. Uusien reseptien ja raaka-aineiden etsiminen ja valmistaminen tuntuu paikoin melkein meditaatiolta. Tosi kivaa hommaa!

Kuvituksena näkyy viime kesän daalioita. Ne todella yllättivät ensikertalaiset upeudellaan! Meillä on meneillään kova kesän kaipuu ja puutarhaunelmointi. Suunnittelemme uusia istutusalueita ja katselemme puutarhavidoita tubesta. Sekin on ihanan rauhoittavaa hommaa!

Miten sun 2018 on lähtenyt käyntiin? Oletko tuuminut jotakin uutta? Löytyykö vuodelle jonkinlaista teemaa?