Hii å håi!

Olen lähiaikoina lähdössä Tukholmaan. Vihaan laivoja, mutta tulin voittaneeksi työpaikan urheilupäivässä (niin!) lahjakortin risteilylle, ja pimuthan siitä riemastuivat. Jostain syystä risteilylaiva on alakouluikäisestä siisteintä mitä löytyy. Se menee mennen tullen ohi vaikka etelänmatkasta. Hämmentävää sinänsä!

Minullekin kelpaa nyt hyvin jonkun valmiiksi laittama ruoka ja pieni irrottautuminen vakosamettisohvasta. Ja Tukholmassa on meneillään suklaafestarit. Kyllä. Mietin myös, että terrakottasotilaat voisi nähdä toisenkin kerran. Nekin ovat Tukholmassa juuri nyt. Ovat ihan huikeita. Näin ne jokunen vuosi sitten Lahdessa, ja melkoisen vaikuttava rivistö olikin.

Tähän liittyy se riski, että saa loppureissun keskustella lasten kanssa kuolemasta ja haudoista. Selkeästi jokin herkkyyskausi sen suuntaiseen on juuri nyt meneillään. Mutta onhan se ihan olennainen teema tietysti sekin.

Toisaalta Vasa-laiva on tietysti sellainen klassikko, joka pitäisi esitellä kersoille. Ihan kamalan täyteen en haluaisi ohjelmaa tupata, koska kivointa näillä piipahduksilla on kaupungilla käveleskely. Niin, paitsi jos naapurissa heittää taivaalta samanlaista märkää riepua kuin tänään Hämeenlinnassa. Lasten toiveet ovat vaatimattomat. Pelkkä laivan ajatuskin riittää. Nuorempi on vähän toivonut reissua linnaan (luulen, että 8-vuotias vielä jollain tasolla odottaa kunnon kruunupäitä ja kärppäviittoja), ja vanhempi fiilistelee vain seisovalla pöydällä (muistatteko, miten makeeta siellä oli lapsena? Ja miten se mielikuva vähän muuttuu vanhemmalla iällä.)

Kivaa mennä, ja ennen kaikkea kivaa olla koko perheellä muutama päivä ihan vain nelistään. Mutta minä en olisi minä, ellen olisi jo miettinyt myös hyistä hukkumiskuolemaa. Pelkään kuitenkin eri tavalla silloin, kun olemme liikkeellä koko joukkueella. Minulla on jotenkin tällainen ajatus:

 

 

(Niin, ja eilinen magneettikuvaus meni mainiosti. Nukahdin Antti Virmavirran Herra Huu -tulkintaan, ja oikein säpsähdin, kun minut vedettiin putkesta ulos. Hoitaja totesi äänikirjan olevan suosittu ja hyvä rentoutumiskeino. Kun on silmät kiinni ja keskittyy kuuntelemiseen, ei ehdi ajatella, että naaman edessä ja ympärillä on nakuttavaa ahtautta.)

Kuvat luetaan viikon päästä, ja sitten tiedetään jatkosta. Nyt ei viikkoon tässä blogissa mainitakaan sanoja selkä, kipu, välilevy ja tutkimukset. Eikä näitä sanoja minkäänlaisina yhdistelminäkään.

Lupaan.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s