Mitä meistä tuli?

Huomenna on ylä-asteen luokkakokous. Jännittää vähän. Okei. Jännittää paljon. Mietin mitä meistä tuli ja mihin suuntaan kukin lähti. Miten paljon toiveista vielä elää, ja kuinka paljon on kariutunut arjen alle.

Jännittää monella tapaa. Mennä kohdakkain itsenikin kanssa. Olin yläasteikäisenä melkoisen keskeneräinen. Kukapa niistä niin valmis olisikaan. En tiedä haluanko palata niihin tunnelmiin. Epävarmuuksiin, heittelyihin ja myllerryksiin. Mietin reggressoidummeko illan ehtiessä sinne takaisin. Otammeko luontevasti ne 20 vuoden  takaiset roolit, vai osataanko kohdata näine hyvinemme? Tällaisina ja tässä juuri.

Lukion luokkakokoukseen oli ihan erilaista mennä. Menin miehen kanssa yhdessä. Niin, olemme rakastuneet 16-vuotiaina luokkatovereina, 18 vuotta sitten. Hyvä ydinjoukko lukiokavereita on myös pysynyt mukana elämässä noista vuosista. Vaikkei nyt niin usein nähdäkään, niin vuosittain nyt vähimmillään. Siinä on jotakin voimaa. On ihmisiä, jotka tunsivat minut jo sellaisena, raakileena. Ja ovat jatkaneet mukana näihin päiviin. Tykkäävät silti ja siksi.

Ja ylipäätään, onhan ihminen ylä-asteiässä aika eri kuin heti sen jälkeen.  Lukiossa sitä oli jotenkin vähän ihmisempikin jo, vaikka sillä lailla hassusti täynnä omaa viisauttaan ja ylväänä. Yläasteella oli vasta ihan raaka. Kaikki ihan nupullaan. Iso osa minuutta vasta muotoutumassa.

Melkoisesti armollisuutta itseä ja muita kohtaan on sittemmin kertynyt nahan alle. Vaikka aika kesken sitä kai edelleen on

Olen miettinyt tätä kolmikymppisyyttä. Se on samaan aikaan aika kivaa ja karua. Kivaa silloin, jos hommat ovat menneet suunnilleen niin kuin halutti. Jos on saanut elämästä irti niitä asioita, joista nuorempana haaveili. Edes suurin piirtein. Eivät ne kaikille ole samoja. Mutta että niistä omistaan olisi saanut kiinni edes vähän.

Ja sitten jos ei, niin aika alkaa näyttää armottomuutensa. Toki vielä ehtii kouluja käydä, ammattia vaihtaa ja sitä perhettäkin laitella – jos siis sellaisista asioista ylipäänsä on kiinnostunut – mutta ihan eri tavalla se ponnisteluja vaatii. Kokolailla uudet realiteetit raamittavat olemista nyt.

On ehtinyt tulla sitä taakkaa. Ihan jokaiselle. On eroja ja pettymyksiä. Pulmia lasten kanssa tai niiden saamisessa. Työjuttuja ja kaikenlaista tunkkaista lastia. Törmäilyjä ja harha-askeleita. Peruuttamattomiakin päätöksiä.

Teini-ikäinen on ehkä ahdistunut ja näppylöillä, mutta elämä aukeaa eteen melkoisen leveänä. On valtavasti asioita vielä tulollaan ja mahdollisena. Ihan niin ei ole enää koskaan.

Jännittää nähdä, mitä ihmisille kuuluu. Samalla tulee peilattua omaakin olemista. Hui.

Mainokset

2 thoughts on “Mitä meistä tuli?

  1. Hyvin olet onnistunut kiteyttämään tuttuja tuntoja niin silloin teininä kuin nyt vanhempana ja viisaampana. Olihan siinä teini-iässä se ihanuus, että maailma näyttäytyi mahdollisuuksia täynnä olevana, laajana ja avoimena. Nyt vanhempana se on aika erinäköinen paikka tuo maailma. En tiedä onko se välttämättä yhtään huonompi paikka, mutta hyvin erinäköinen. Toisaalta minä olen paljon vahvempi ja ehjempi kuin silloin teininä, joten puolensa kai tässäkin asiassa.

    Meillä oli vuosi sitten luokkakokous alasteen luokan kanssa. Olin yllättynyt siitä miten vähän sorruimme niihin vanhoihin rooleihin. Toki luonteet olivat yllättävän samanlaisia, mutta olimme ihan eri tavalla samalla viivalla nyt aikuisina kuin silloin lapsena. Meillä ainakin oli tosi hauskaa. Toivottavasti teilläkin!

  2. yläasteen luokkakokouksen skippasin itse kun en uskaltanut mennä! Yläaste oli ristiriitaista aikaa. Oli se oma rakas porukka ja sitten oli myös niitä ”verivihollisia” ja jännä miten ne ihmiset vieläkin saa vahvoja tunteita pintaan! Ei kai sitä vieläkään ole valmis unohtamaan pahoja sanoja ja sitä peittelemätöntä pahansuopaa asennetta mikä joitain kohtaan ja joidenkin taholta oli ilmoilla! Yksinkertaisesti joitain ihmisiä en vaan toivoisi olevan olemassakaan! Toisaalta luokkakokouksessa olis ollut niitäkin aivan ihania joita olis ollu tosi kiva nähdä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s