Ja sekin synkkää ja ikävää

Tilasin kirkasvalolampun. Sellaisen edullisen. Takuukorjatun pikkuisen pintaviallisen. Niin kuin minä.

Odotan siltä ihmeitä. Kohtuuttomuuksia suorastaan. Odotan sen pelastavan minut tämänhetkisiltä kaamosoirelääkityksiltäni. Munkeilta, irtokarkeilta ja suklaalta. Odotan sen kuivattavan kokojoukon kipukyyneleitä ja pyyhkivän pois turhaumaa. Odotan sen parantavan selkäni.

En ole kaamosmasentuja. En masentuja noin ylipäätään. (Kas näin sanoo ihminen, jolla on oikein kirjalliset todisteet sairastetusta masennuksesta, joskin melkein parinkymmenen vuoden takaa – valehtelee itselleen, mutta on sentään rehellinen teille). Olen suoraan sanoen vähän halveksinut ihmisiä, jotka vetoavat kaamosmasennukseen. Ryhdistäytyisivät, surkimukset! Kuinka se nyt suomalainen talvi noin muka synkäksi vetää? Lötköksi ja saamattomaksi? Laiskuutta se on, sanoin ennen.

Nyt jotenkin tajuan tätä hommaa. Pimeys tulee päälle yhdistelmärekan intensiteetillä. Sitä ei suinkaan paranna remontti, joka peittää ikkunat. Vie ne vähäisimmätkin valon hetket. Taidan olla jo vähän vanha.

Pauliinakin siitä puhui. Olisi nyt saatava tämä humppa kuntoon ennen pahimman sysiyön laskeutumista. Lamppu, tule pian!

Älkää sanoko minulle, että ne eivät toimi. Että ovat muotijuttuja ja turhakkeita. Sanokaa vain: Ani, se lamppu tekee sen kaiken. Ja minä heti uskomaan. Lumeellakin on tutkitut tulokset.

Mainokset

6 thoughts on “Ja sekin synkkää ja ikävää

  1. Ani, ihan taatusti se auttaa. Sen on pakko! Mä olen kanssa pistänyt kaiken uskoni kirkasvalolamppuun vaikka en sellaista omistakaan. Ehkä tänä talvena minäkin. Ehkä.

    Kyllä se suklaa ja punaviinikin auttaa, mutta siitä seuraa se toinen masennus – nimittäin oma kroppa.

  2. Meilläkin on ollut vuoden päivät. kommentteja, hmm…
    Kehtaanko sanoa ennenkuin olet itse kokenut? kehtaan!
    Hyvä käsitöitä tehdessä ja lukuvalona, juu saa samalla valoterapiaa. Paitsi, että nämä ko. toiminnat ajoittuvat ylensä minulla iltapuoleen.
    Aamulla mä en kestä niin kirkasta valoa… ja se kai olisi se pointti.
    Mutta kannattaa kokeilla! 😉

    1. Loistavaa (kirjaimellisestikin) ! Illalla ei kait niin sitä piristystä kaipaa, mutta jos aamusta opettaisi itsensä sille. Meinasin laittaa ajastuksella syttymään herätyskellon kanssa synkassa.

  3. Joo, toi tollanen sarastusvalolamppu tai mikälie, jonka saisi ajastettua syttymään hitaasti sängyn vieressä olisi ihan oikeasti pelastava tekijä mulle. Luonnollinen herätys. Herää virkeänä ja valmiina uuteen päivään…

    Tavallisen kirkasvalolampun ongelma on, että sitä pitäisi käyttää aamulehden lukuvalona, jotta saisi siitä irti unirytmiä korjaavan vaikutuksen ja piristyksen päivään. Tai sitten keskellä työpäivää herättämässä, jos ei sisälle paista valoa. Molemmat on aika haastavia saavuttaa, kun ei toisaalta halua roudata valoa töihin ja toisaalta aina aamulla ajattelee, et mä laitan ton valon ihan kohta päälle, kun nyt en mä vielä halua herätä.

    Ajastettu valo veisi päätösvallan itseltä pois. Ja sä teet kotoa töitä. Niin sulle toi lamppu tuo kaiken mahdollisen avun. Ja vähän mahdotontakin, because you’re worth it. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s