Syväsosiologinen teesi Frendit-harhasta

Mietin tässä eräänä päivänä kahvin ääressä Frendit-ilmiötä. Termi on omani, kas olenhan sosiaalitieteilijä, ja pidän oikeutenani nimetä ilmiöitä populaarikulttuurista tuttujen juttujen mukaan.

Frendit-ilmiössä on kyse kollektiivisesta harhasta.  Nimen varastin tietysti tuolta törkeän hyvältä sarjalta, joka on uinut minun ikäisiini ihan solutasolle vuosien saatossa. Toistelemme reploja, muistelemme kohtauksia. Ihana Frendit.

 

 

 

Frendit- harhassa on kuitenkin kyse muusta. Nimittäin siitä mielikuvasta, että aikuisilla ihmisillä on ympärillään jonkinlainen hyvin tiivis ystäväjoukko, jonka parissa kuluu 90 prosenttia elämästä. Tämän joukon kesken jaetaan kaikki päivän käänteet, ja aina siellä sohvalla on joku (voileivän kanssa) jonka kylkeen kaivautua, jos ahdistaa. Ja ennen kaikkea tähän kuuluu spontaani ilonpito. Lauletaan lauluja ja soitto soi. Pidetään yllätyskekkereitä ja lähdetään kulmakahvilaan hassuttelemaan.

Ajattelin tosi pitkään, että Frendit-elämä on olemassa. Että kaikilla muilla tuolla jossain on koko ajan jotenkin älyttömän sosiaalista ja kivaa. Hirmuisesti ystäviä, joille kaikki, kaikki, salaisuudet kerrotaan peiton alla pyjamabileissä. Aina joku, joka tuo kuumaa kanakeittoa (sitähän noissa sarjoissa aina tarjotaan, vaikkei meillä koskaan, miksiköhän?) tai sitten muuten vain on valmis juuri sinua varten mihin vain. Aina joku, jolle poruttaa kasvatusmurheet tai puolison törttöilyt. Omien vanhempien vanhenemisen tai paskat työkaverit.

Jossain vaiheessa mietin, miksi minulla sitten ei ole. Miksi minulla on muutamia älyttömän tärkeitä läheisiä ihmisiä, ihan toimiva sosiaalinen turvaverkko ja harrastusseuraa silloin kun sellaista kaivataan, mutta ei Frendejä? Miksi minun arkeni koostuu pääasiassa töissä käymisestä ja lasten touhujen hoitamisesta, sekä parisuhdeajasta puolison kanssa? Miksi minä en juuri ehdi viikolla kavereiden luokse tai miksei meillä heittäydytä spontaaneihin juhlatunnelmiin järin usein?

Että mikä on, kun en oikein jaksa aina edes puhelimessa roikkua? Missä vika? Minussako? Olenko jollakin perustavalla tavalla virheellinen? Socially challenged?

Aluksi perustelin itselleni, että se johtuu pitkästä parisuhteestani. Kun olen ollut saman ihmisen kanssa 16-vuotiaasta, ja meille on muodostunut suhde, jossa jaetaan ne tärkeimmät, niin siihen ei ole tarvittu muita. Että ne muut ovat sitten tuolla solmineet ne tärkeät Frendi-suhteensa sillä välin. Selän takana.

Vasta viime vuosina olen tajunnut, että ei kyse oikein siitäkään ole. Enemmän kyse on juuri ovelasta harhasta. On helppo ajatella, että muilla tuolla jatkuvasti kaikenlaista kivaa on. Nyt, blogien ja Facebookin aikaan sellaisen harhan luominen on entistä helpompaa.

Mutta että perustamppausta ihmisillä tässä iässä on. Jos on perhettä, niin heidän kanssaan se työajan ulkopuolinen aika tuppaa tarkkaan kulumaan. Jos ei ole perhettä, niin vastaavasti kaveriporukka on tärkeämmässä roolissa. Siltikin, aika vähän sitä ehtii tavallisen viikon varrella.

Frendit on telkkarissa. Ei ole aiheellista jatkuvasti ajatella, että tuolla ne kaikki muut jossain.

Ja jos lakkaa miettimästä, että toisilla tuolla jatkuvasti on jotain siistimpää menossa, ja minä vaan näitä ankeita arkisia, niin on aika lailla tyytyväisempi olo. Ne Frendi-viikonloput sitten erikseen.

Voihan olla niinkin, että kyse ei ole kollektiivisesta harhasta, ja kaikki muut siellä jossain viettävät paraikaakin hauskinta aikaansa saman tietokoneruudun äärellä. Nauravat ja syövät sipsejä. Pomppaavat johonkin spontaaniin hassuttelutanssiin.

Niin, siinä tapauksessa otan takas.


15 thoughts on “Syväsosiologinen teesi Frendit-harhasta

  1. Frendit-harhassa (loistava termi muutes) on myös minusta kyse pidemmästäkin tv-ilmiöstä, jonka voi helposti hakea mistä tahansa samaistavasta tai eläyttävästä sarjasta.

    Tunteja, päiviä, joskus jopa viikkoja tempaistaan kolmessa vartissa ja mainoskatkoissa pikakelauksella kohtauksesta toiseen.

    Ei sarjoissa kukaan kävele kauppaan 25 minuuttia, keitä kaurapuuroa 10 minuuttia, keittele aamukahvia ja lue lehteä 15 minuuttia, jonota autossa 20 minuuttia, istu palaverissa 1,5 tuntia, katso telkkaria perheen kanssa 2 tuntia ja raspaa jalkapohjia saunakammarissa kolmea varttia.

    Onko se nyt kumma, että oma elämä on tylsää, hidastempoista ja yksinäistä sarjoihin verrattuna? 😀 Omaa tylsää elämääni en kyllä vaihtaisi sarjojen sarjatuleen, johan siinä palaisi naama, kun nukkuakin saisi vain 8 sekuntia yössä ennenkuin herää ja sanoo jotakin hauskaa.

    1. Tämä niin on totta! Ja ajattele sitten, jos se sarja, jota sattuisi joutua elämään, olisikin joku Californication – kuka jaksais niin paljon laittaa? Tai vaikka nyt V – siis kehen tässä elämässä vois enää luottaa? Huh!

  2. Toisaalta kun _ei_ vietä Frendit-elämää, nousevat mukavasti esiin sellaiset viikonloput, joina ystävyyttä saa ison annoksen. Ensin saa perjantaina vanhan ystävän iltapalalle ja yökylään, sitten lähtee lauantai-iltana ystäväporukan kanssa syömään ja vielä sunnuntaina poikkeaa sen perjantaisen ystävän kuoron konserttiin. Minä elän pitkään tällaisella parin viikon takaisella elämykselläni, ja jaksan taas sitä tavallista arki-iltaa, että lapsi pyytää pelaamaan kymmenennen erän rommia putkeen ja samalla pitää tiskata. (Sitä paitsi kuulun, ilmeisesti sinun laillasi, siihen naisten harvinaiseen alalajiin, joille oma mies on ystävä.)

    Ja vielä toisaalta: helppoahan se oli lukiossa elellä ihanaa kaverielämää, kun melkein kaikki kaverit asuivat samassa kaupungissa. Nykyisin yksi parhaista ystävistäni asuu Riossa, toinen Jakartassa. Jaa siinä sitten yhteistä jätskipakettia!

    1. Tuo mies ystävänä -ajatus onkin jännä. Olen sitä itsekin miettinyt. Tosi usein naiset puhuvat miehistään sillä tavalla melkein kuin vihollisina. Sättivät ja moittivat. En oikein tajua. Mutta mulla onkin niin kiva 🙂 Ihan ehdottomasti paras ystäväni (with benefits).

      Ja niitä Frendit-rautaisannoksia todella tarvitaan! Marraskuulle tulee sellainen jättimäinen. Iso tanssitapahtuma, jonne kaikki parhaat tanssi-ihmiset taas kerääntyvät. En voi tanssia, joten voin keskittyä frendeilyyn.

  3. juu, täällä ainakin eletään niin frendi-elämää, niin ferndi-elämää! 😛 -not.
    Eilenkin pitkään odottamani frendin tapaaminen meni munilleen ja kökötin koko päivän yksin himassa… ja illalla sitten riitelin sen parhaan ystäväni (puolisko) kanssa. Great!

    Mä en oikeesti edes jaksaisi sellasta että tarvis joka päivä sosiaaliseerata. Tietty lapsettomana onnistuu pykälää helpommin sosiaalisuus, mutta jos ihan joka päivä ja joka viikko tarvis kaikki frendit mahduttaa kuvioihin niin ei pystys!

    Kumamsti rupee oleen sellasia viikkojen (jopa kuukausien) taukoja näkemississä jopa todella läheistenkin ihmisten kanssa. kaksi duunia ja vapaaehtoiset hommat päälle, niin johan on frendit todellakin illuusio ja harha vaan 😀

    1. Totta! Havahduin pohtimaan näitä siellä kahvilla, ja eilen kun tajusin etten jaksa vastata puhelimeen. Että haluan nyt vaan olla ja muhistella omin joukoin. ja että joskus sitäkin tsoi paljon tarvitaan.

    1. no niin, sä oot ajatellut ihan samat ajatukset jo tuolloin 🙂 (mä olen hypännyt sun lukijaksi vasta nyt tämän uuden avoimuuspolitiikan myötä, eikä siksi ole tullut vastaan).
      Noin se menee jotenkin. Jännää! Onkohan oikeasti yhtään kellään sitä porukkaa?

  4. Vai onko se sittenkin niin, ettei kukaan huomaa että sillä on se porukka, vaan aina luulee, että sen pitäis sitten kuitenkin olla vielä enemmän. Ehkä kommuuneissa, sillä silleenhän ne Frendeissäkin oikeestaan elelee.

    P.S. Nyt oot mun lukulistalla ja linkkikin toimii. Ja hei, kannattaa lukee mun aiempia kirjoituksia, siellä on paljon tosi hyviä ajatuksia 😉

    1. Mutta oon ollu kommuuneissa. Hyvissä ja tosi huonoissa. Ei sekään ollut sellaista. Oikeanlaista. Telkkarinlaista.
      Mä luuen, että kaikki just ajattelee, että enemmän pitäisi olla. Vaikkei pitäisi.

      Ja luen kyllä vanhempiakin nyt taannehtien. Sohvapuljaajalla on hyvin aikaa 🙂

  5. Oho. Mä korjaan sen kyllä. Mietin, että pistänkö Ani, mutta päädyin sitten tuohon blogin nimeen, kun niin oon tehny muidenkin kohdalla. Ani olis kyllä oikeinkirjotuksen kannalta ollut ehkä parempi vaihtoehto 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s