Totuus (mun) elämästä vol.3

Tämän perjantain Totuus on kaksiosainen. Ensin puhutaan vähän

PUUTARHASTA

 

Ah, syksyinen puutarha! Ruskaa, sadonkorjuun jälkimaininkeja ja ihanaa, odottavaa tunnelmaa.

Tätäthän meille tarjoillaan:

Ja tältä se sitten kuitenkin useammin näyttää:

 

Kakkososa käsittelee Totuutta

OSTOSTAIPUMUKSISTA

 

Tähän kuuluu arkinen alkurepliikki:

”Kulta, käyn hakemassa itselleni sen terapiapallon selkää varten. Fyssari määräsi.”

 

Tältä ostoskorin olettaisi siis näyttävän:

Ja sitten se kuitenkin näyttää tältä:

 

Mainokset

4 thoughts on “Totuus (mun) elämästä vol.3

  1. Eaglesin kappaleessa ”James Dean” lauletaan
    ”And I know my life would look all right
    If I could see it on the silver screen”

    Aina välillä tuo lyriikka tunkee jotenkin pontevasti omaan tajuntaan. Kun kerroin syksyllä opiskelijoille mitä olen tehnyt päätyäkseni ammattistartin opettajaksi, kommentit olivat tyyliin: ”Sähän oot tehny kaikkee!” En toki likikään, mutta noista se oikeasti tuntui tuolta ja jopa hienolta elämältä.

    Syksyn lisäksi talvet eivät ole sitä mitä niiden pitäisi olla. Lapsuudessa hanget ylettyivät aina ainakin kainaloon, nyt hyvä jos polveen. (Asiaan ei voi mitenkään vaikuttaa, että silloin olin noin metrinen ja nyt noin kaksimetrinen)

    Jossain TV-mainoksessa kerrotaan montako, kertaa päivässä hymyilemme lapsena ja montako aikuisena. Sama kehitys tapahtunee myös muille positiivisille havainnoillemme. Olemme niin aikuisia, kiinni arjen hallinnassa, huolehdimme kaikesta. Kirottu olkoon vanhan kansan sanonta: ”Mies se tulee räkänokastakin, mutta ei tyhjän naurajasta.”

    Edellisestä huolimatta huomaan aina silloin tällöin pysähtyväni nauttimaan täysin jokapäiväisistä asioista ja näkymistä, and then some. Olin hakemassa tytärtämme partioista. Hän avasi pelkääjänpaikan oven, pysähtyi hetkeksi, repesi nauramaan ja meni istumaan takapenkille. Oikealla etuistuimella oli turvavöissä pehmoleluhuskymme Aikku (oikea nimi Ainstain) joka oli halunnut lähteä mukaani hakureissulle. Toivoa on vielä.

    1. Hihiii, mahtava autotemppu 🙂 Lapsille, isommillekin, on mahtavaa tehdä odottamattomia jäyniä. Se saa ne ihan pois tolaltaan, kun aikuinen yhtäkkiä vaihtaakin roolia. Mulla onnistuu noiden 2. ja 4. luokkalaisten kanssa erittäin iisisti vaihtamalla hetkeksi yhtäkkiä rosoiseen rekisteriin. ne meinaavat kuolla nauruun, jos äidin suusta tuleekin rumia sanoja. Helppoja!

      1. Minusta ei kyse ole edes roolin vaihtamisesta, vaan siitä, että aikuinenkin voi hullutella ihan selvin päin. Uskon, että se on eräs vahvimpia tapoja opettaa lapsille, ettei ilo ilman viinaa ole teeskentelyä. Jos aikuisuus näyttäytyy lapsille ilottomana puurtamisena, miksi ihmeessä sitä pitäisi tavoitella? Sitten, kun on pakko kasvaa, on turha ihmetellä päihteidenkäyttöä, jos mallina olleet aikuiset eivät ole osanneet pitää hauskaa ilman niitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s