Siipiveikkoja havaittavissa

Koska eilen kirjoitin pikkuhousunsuojista, on tänään just hyvä sauma hehkuttaa lintujen talviruokintaa. Säilyy sellainen ehyt linja.

Ikä tekee tehtävänsä. Minusta on tullut ihan intomielinen lintuhenkilö. (Ja hei nyt Satu, sinä merkillinen ornitofoobikkoystäväni siellä, älä lue enempää. Kohta tulee kuviakin!).

Tänään oli heti aamusesta lumi maassa, ja siis erinomainen aika aloittaa talviruokinta. Varastosta löytyi noita susirumia vihreässä muoviverkossa olevia talipalleroita, joten kävin ripustamassa ne olohuoneen ikkunan eteen sireenin oksille. Ja jee! Saman tien siihen jo pölähti sekä sinitiainen, talitiainen että käpytikka. Hienoja tyyppejä!

Nuo verkot ovat niin hirveitä (ja täysin turhia) että tarttekin suoria samoin tein hakemaan kamat TSI-talipalloja varten. Olen tavannut pimujen kanssa duunailla niitä aina suhteettoman satsin kerrallaan, ja jakaa sitten vaikka sukulaisille eteenpäin, jos oman pihan elikot eivät saa ahdettua kaikkia kupuihinsa. Niin, olen ahne kaikilla elämänalueilla, jopa lintuja pitää olla aivan helvetisti pihapuissa.

Talipallothan saa aikaan näin:

– Sulata kookosrasvaköntti kattilassa (äläkä nyt ihmeellä laita sitä luomulaatuista kookosöljyäsi – joku raja nyt linturakkaudellakin – , vaan sitä kamalaa munkinpaistorasvaa siinä hopeapaketissa, se on just hyvää tähän hommaan).

– Kaada pahvimukeihin siemen-, kaura- ja pähkinäsekoitusta noin puolilleen, ja kippaa sitten sula rasva päälle.

– Jos haluat ripustusnarut, niin tuuppaa joku villalanka sinne vähän jähmeän rasvan joukkoon loppuvaiheessa, ja anna touhun kovettua. Nartsa sinänsä on vähän tarpeeton ja kurja jättää sinne luontoonkin. Nuo voi puristaa oksanhankaan tai laittaa lintulaudalle ihan sellaisenaan.

– Kun rasva on jäähtynyt ja kovettunut, irrota pahvimukit esim. valelemalla hetken kuumalla vedellä. Valmista on.

Ja vielä vinkiksi: jos perheessä on ulkoileva kissa, jätä ruokinta mu(i)lle. Laita ainakin ruokapaikka niin ylös, ettei misse ihan suorilta pääse lintusten kimppuun. Koska onhan se nyt vähän törkeetä niitä siihen varsin syötäväksi houkutella.

Lintuhommista lisää BirdLifen sivuilta. Sieltä myös nuo kuvat.

Meitsi ainakin siirsi työpisteensä olkkariin ihan vain kyylätäkseen, kuka tuohon seuraavaksi suhauttaa. Punatulkkujakin näkyi pitkästä aikaa muutama päivä sitten. Silloin ei ollut vielä tarjoilua, mutta toivottavasti löytävät nyt takaisin. Närhet ja Tilhetkin tahtoisin, mutta ei nyt ehkä heittäydytä ihan törkeiksi vielä. Odottelen ensi viikkoon, ja panostan sitten parempiin siemeniin, jos ei ala kuulua.


2 thoughts on “Siipiveikkoja havaittavissa

  1. Kovaluontoisimmat silppuavat sinne sekaan myös eläinrasvaa, eli porsaantalia siis sianrasvaa ja muukin rasvakerros käy, lampaasta, hirvestä, naudasta. Tinteillä on meilläkin juhlat tällä eväällä! Hölväsin juuri kaapeista rusinoita myöten kaiken päiväysvanhan tavaran pikkutiposten hyväksi.

    Samaista seosta voi jopa harkita valelevansa kertakäyttöputelliin, leikataan vaan syömäaukot ja survotaan siihen grillitikut istuinorsiksi. Pelittää sekin.

    Laitellaan putellit kiikkumaan rautalangalla oksaan. Rautalanka on helppo poistaa pullon kanssa yhdessä. Potunkin voi uusiokäyttää, jos keksii, miten ne aukot saa tukkeeseen. (No minä olen teipannut ne umpeen leivinpaperia hyväksi käyttäen, kun vähän viherpipertelyyn taipuvainen olen)

    Hulppeimmat lajit koti-ikkunasta ovat olleet rautiainen, peukaloinen, hömötiainen ja ”tikkari” eli pyrstötiainen ja loput olen unhettanut autuaasti.

    Ei kun pihabongaamaan!

    -Massu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s