Hei me sukupuolivalistetaan

Varoitan jo valmiiksi. Tässä postissa puhutaan taas intiimialueista. Lähestymistapa on kuitenkin toinen. Jouduin nimittäin eilen keskelle spontaania sukupuolivalistustuokiota hetkellä, jolloin olin valmistautunut tarttumaan Narniaan, ja henkisesti keitetyn nakin skarppiudessa. No, ihana lastenpsykiatri Raisa Cacciatore on aikanaan eräällä Kakpslussan haastiskeikallani sanonut, että tilaisuudet kannattaa aina napata heti jos sellaisia vain lapsen puolelta tarjoillaan. Ja että jos minä en kerro, niin sitten kertoo kaveri. ja se taas ei olekaan hyvä homma. Se on jäänyt mieleen kytemään,  joten siitä sitten kimppuun vaan.

Olen jo vähän aikaa mietiskellyt, milloin näihin keskusteluihin päästään. Olemme toki käyneet läpi ihmisen anatomiaa ja lisääntymistäkin sellaisella aika lavealla otteella jo vuosien varrella monestikin, mutta enteilin että yksityiskohdat alkavat kohta nousta 10- ja 8 –vuotiaiden mielenpintaan.

Silloin tällöin olen ottanut aihetta luonteviksi katsomissani tilanteissa käsittelyyn, mutta olen halunnut että aloite tulisi lapselta, että osaisin sitten arvioida millä syvyydellä aiheeseen juuri tässä ikävaiheessa kannattaa syöksyä.

Ja nyt se tuli. Aika puskasta.

On hassu fiilis istua siinä sängyn vieressä ja tuntea itsensä Aikuiseksi, Joka Puhuu Lastensa Kanssa Ne Tärkeät Asiat. Samaan aikaan ihan luontevaa, mutta myös jotenkin melkoisen latautunutta.

Tämä on minusta vanhemmuudessa hassuinta; samalla kun päivän muissa puuhissa tuntee itsensä sellaiseksi nuoreksi säätäjäksi, niin kasvatustilanteissa mätkähtää sellaisen tammivanhuksen rooliin. Suusta odotetaan soljuvan joitakin viisauden sanoja milloin mistäkin aiheesta. Ja ihmeekseni sieltä jostain ne löytyvätkin useimmiten. Ainakin jotkut sanat, jos ei suuria viisauksia.

Mietin ensin, onko sopimatonta kirjoittaa tästä aiheesta. Sitten tuumin, että jos näitä kerta pitää lapselle voida jutella näillä sanoin, niin aikuiset lukijatkin ehkä kestävät. Ja jos eivät kestä, niin nyt olisi tosi hyvä hetki lähteä muiden blogien äärelle.

Lukijoissa on myös paljon perheellisiä ihmisiä, joille näiden asioiden luulisi ja toivoisi olevan aika tuttua kamaa, ja ehkäpä aiheesta saataisi taas keskustelu aikaan. Mietin  myös, että tämä on taas niitä juttuja, joihin vanhempaa ei kauheasti valmisteta. Niihin vain jotenkin paiskaudutaan. Ekan lapsen kohdalla mennään aikamoisella hakuammunnalla. Mitä, miten ja milloin?

Neuvola ehtii loppua lapsen kiinnostuessa tästä teemasta, eikä openkaan kanssa ole ihan luontevaa avata moista aihepiiriä. Tuntuu helposti, että menee pieleen. Ja silloin taas jättää helposti juttelematta. Ja se taas, no, ei ole ainakaan sen lapsen etu myöhemmin. Ja että siitäkin syystä olisi ehkä hyvä reippaasti vain jutella ja kirjoittaa näistäkin.

Otan riskin. Minusta ihmisten hommista pitää voida puhua. Näin se keskustelu kulki:

 

Tyttöjen huone. Ilta. Pyjamia puetaan ja mietitään huomista.

Esikoinen: Mennäänkö huomenna uimaan? Tuleeko X mukaan?

Äiti: Joo mennään, mutta X ei tule, sillä on kuukautiset.

Kuopus: Ai kuukautiset?

Äiti: Joo, kyllähän te ne tiedätte?

E & K: Joo.

 

Hiljaisuus.

 

 

Ä: No mitä ne olikaan? (Vanhemman sääntö nro 1. näissä asioissa: tarkista. Koska ei ne koskaan oikeasti tiedä.)

E: Eiks se oo se et ne solut ei pääse jakautumaan?

Ä: Joo, tavallaan. Tarkemmin se on sitä, että sellainen munasolu, joka ei ole hedelmöittynyt, tulee ulos verenä. Muistatteks te ne munasolut?

E: Joo. Ne ihmisen siemenet.

Ä: Joo, siihen ihmisen tekemiseen tarvitaan kyllä myös ne miehen siemenet. Ne siittiösolut, siitä siemennesteestä, spermasta. Silleenhän se lapsi alkaa, että siittiösolu ja munasolu kohtaa, ja sitten se paketti kulkee kohtuun ja alkaa siellä jakaantua.

 

Hiljaisuus. Tuijottavia katseita.

 

Ä: Ja niitä naisen munasoluja tulee joka kuukausi joka tapauksessa. Sillonkin kun ei ole tarkoitus tehdä lapsia. Ne on tuolla munasarjoissa. Ja sieltä ne sitten kerran kuussa irtoaa ja joko hedelmöittyy tai tulee ulos.

K: Hihihiiiii munasrajat. Sarjat!

Ä: Niin. (Naurua sisäänpäin. Kasvatan Beavistä ja Butt-headia…) Siellä niitä on varastossa, ja sieltä ne sitten irtoaa.

Ä: Tiesittehän te jo sen, miten se siittiö ja munasolu saatiin kohtaamaan? Nehän täytyy saada yhteen ennen ku voi lapsi kehittyä? (Hetkellinen aavistus, että tämä kohta ei ole lainkaan auennut kersoille vielä. Nyt reippaasti vain perille asti.)

K & E: Mutinaa. Epämääräisyyksiä.

K: en kyllä tiiä.

E: emmä nyt muista! Emmä näin väsyneenä kaikkee muista! (Vähän kiukkuisena. Tätä lasta ärsyttää suunnattomasti, jos hän ei osaa vastata johonkin.)

Ä: No niitä siittiöitä tulee sieltä miehen kikkelistä (Voi hitto. Nyt ollaan tämän pulman äärellä ihan valmistautumatta. Miksi sitä nyt sitten kutsutaan? Penis on liian tekninen, pippeli oli ihan jees kolmevuotiaille. Muut varastoni sanat ovatkin melkoisen alatyylisiä. No Jeesus, mennään tällä kikkelillä, vaikka aika kamala sekin jotenkin on. Ja tuo olikin yksi maailmanhistorian ainoista tilanteista, joissa Jeesus ja kikkeli saatiin luontevasti samaan lauseeseen).

… Niin se viedään sinne naisen pimppiin (ja taas olemme saman termipulman edessä. Vulva? Vagina? Emätin? Hei oikeasti. Kaverin äiti käytti meille aikanaan sanaa etureppu. No sehän vasta kaunis ja kiva sana onkin. Sitä nyt ei ainakaan!). Ja sillä lailla ne sinne saadaan.

 

Mietteliäs hiljaisuus. (Jonka aikana äiti puntaroi, mennäänkö tästä nyt jo suoraan syvään päähän, ja käydään läpi myös ne vaihtoehtoiset hedelmöitystavat, vai tuleeko informaatioähky. Päättää pitää tämän erän aika pelkistettynä ja palata asiaan myöhemmin.)

 

Ä: (tajuaa, että tämä pitäisi kuitenkin nyt saattaa siihen laajempaan kontekstiin) Se on siis sitä seksiä. Mutta seksiähän on kyllä paljon muutakin. Mutta tuo on se mitä sanotaan yhdynnäksi. Ja rakasteluksikin. Mekin isän kanssa tehdään sitä.

K: Mutta te ette halua lapsia ainakaan kolmeen vuoteen?

Ä: Ei. Me ei haluta niitä enää koskaan. Meillä on jo niin tosi hyvät.

Tyytyväistä hihittelyä.

Ä: Mutta aikuiset rakastelee muulloinkin kuin silloin kun ne haluaa lapsia. Mielihyvän takia ja siksi että ne osoittaa toisilleen että ne rakastaa. Se tuntuu hyvältä. Se on sellaista aikuisten hommaa.

K: Miks se on just aikuisten hommaa?

Ä: No siihen täytyy olla valmis. Siis ihan ruumiin täytyy olla kypsä ja sitten siinä on paljon tunteita pelissä ja paljon kaikenlaista huomioonotettavaa. Se ehdottomasti on isompien hommaa. Ja sitten jos niitä lapsia haluaa saada, niin sitten siihen täytyy olla sukukypsäkin että se onnistuu. Ja siitä ne kuukautiset sitten on merkkinä.

E: Mistä sen sitten huomaa?

Ä: Ai että on sukukypsä?  No siis niistä kuukautisista esimerkiksi.

E: No mut huomaako sen kun ne alkaa?

Ä: Ai kun alkaa tulla verta pimpistä? (Tiedetään, sarkasmi ei sovi kasvatukseen. Se lipsahti. Mutta ihan lempeällä äänensävyllä.)  No siis kyllä se huomaa. Mä lupaan!

 

Hiljaisuus. (Äitiä naurattaa, mutta nyt ei sovi repeillä.)

 

 

E: (mietteliäänä) Koska ne sitten alkaa?

Ä: Useimmilla ne alkaa siinä teini-iässä. Kuudennen ja seiskaluokan seudulla.

E: Ai samaan aikaan ku se murrosikä?

Ä: Joo, tai se alkaa yleensä vähän ennen. Mutta joo suunnilleen niillä main. Sulla tuossa muutaman vuoden kuluttua (ei helvetti, tosiaankin!) Mutta hei, ne kuukautiset ei sitten todellakaan ole merkki siitä, että sen seksin voi vielä aloittaa. Ei todellakaan. (kts. edellinen oivallus. Let’s make this one clear now!) Se on ehdottomasti sellaista aikuisten hommaa.

 

Hyvin mietteliäs hiljaisuus.

 

Ä: (Tilaisuus on luonteva. Lapset kuuntelivat. Älä sössi tätä nyt. Lopetellaan tähän. Muistettiin se rakkauskin. Eikä menty tauteihin ja muuhun pelotteluun.) Ja jos teillä on koskaan tästä mitään kysymyksiä, niin kysyttehän sit? Mä aina vastaan.

 

Mietteliäs hiljaisuus.

 

K: Ei oo just nyt mitään kysyttävää.

E: Ei mullakaan.

Ä: No hyvä homma. Hyvää yötä!

 

 

Huoh. Yksi erä suoritettu. Seuraavaa saumaa odottaessa. Tämän aihealueen haasteena on ainakin minusta se, ettei tule kuulostaneeksi liian tekniseltä, vaikka faktatkin pitäisi saada jakeluun.

Havahduin vähän, kun jokunen viikko sitten automatkalla koko perhe huutolauloi Queenia, ja tuli puhe Freddiesta ja kuolemasta ja HIVistä. Kysyin silloin, muistavatko tytöt mikä se HIV on,  ”Joo”, ja miten se tarttuu? ”Sukupuoliteitse!”. Okei, olen tainnut lähestyä aihetta melkoisen tieteellisestä näkökulmasta ja kankein termein.

Jäin silloin miettimään, onko takapenkillä mitään käsitystä siitä, mikä tämä kryptinen ”sukupuolitie” konkreettisesti on, mutta juttu kumpuili siitä sitten johonkin ihan muuhun ja perehdyttäminen jäi. Lupasin silloin itselleni, että seuraavalla kerralla olemme hyvin käytännönläheisiä. Ja nyt olimmekin.

Mietteitä? Kokemuksia? Tilanteita? Tai vaikka sekin, että ei, tästä ei olisi saanut kirjoittaa blogimerkintää.


12 thoughts on “Hei me sukupuolivalistetaan

  1. Mä yritin täällä duunissa vaan pitää pokkaa, kun luin tuota sun kertomusta. Mahtavasti hoidettu! Mua nauratti lähinnä nää äiti-kertojan kommentit. Aika vastaavasti meillä on asiaa käsitelty. 5-vuotias ei vielä jaksa kiinnostua, 8-vuotias ei oikein myöskään ja 10-vuotiasta nolottaa koko aihealue. Meillä elellään tällä hetkellä semmoista vaihetta, että lapset sulkee silmänsä jos telkkarissa pussailaan ja on ihan että yök. Ja tällaisia juttuja jakoon vaan. Nää auttaa sillai vertaistukimaisesti.

    1. Sulla on kolkin kanssa edessä tyttöjen jutut sitten tuonnempana 🙂 Mietin näissä aina tätä sukupuolijaottelua, vaikka olen vankkumattomasti sitä mieltä, että molemmat vanhemmat ovat tasapuolisesti mukana kasvatustalkoissa. Sellainen diili meillä kuitenkin on, että kun nuo nyt sattuvat olemaan samoista osista rakennettuja kuin meikäläinen, niin mä hoidan nämä yksityiskohtaisemmat selonteot. Mies sitten vastailee tietty, jos tulee kysyttävää siltä puolen. Jänniä tilanteita. Tässähän tuntee itsensä ihan aikuiseksi 😀

  2. Väittäisin että selvisit aika kunnialla tämän tietopaketin jakamisesta. Onneksi olkoon, valistunut kasvattaja! Meillä ei vielä ole päästy tähän asti. Rakkaudesta on puhuttu, koska eskarilainen tunteikas sielu on ollut rakastunut, mutta fyysisiä asioita se ei vielä ole kysellyt. Palaan tähän tekstiisi, kun alkaa kysellä!

    1. Kiitos kiitos 🙂 Nää on hauskoja tilanteita. Meillä ei olla oikein rakastuttu vielä ilmeisesti, tai ainakaan ei olla näytetty sitä mulle. Poikia käy täällä leikkimässä (ja välillä yläkerrassa barbit ”menis seksii”) mutta vain yhden kerran olen poiminut esikoisen katseesta sellaisen hetkellisen häkeltymisen leffateatterissa, jonne oman koulun joku poika ilmestyi, että vähän kieli sellaisista ihastumisfiiliksistä. Aika söpöä!

      1. Meillä tuo poika kertoi ihan suoraan, ilmeisesti olo oli niin hurja, että piti avautua. Kerran tarhamatkalla otti puheeksi, että hän rakastaa yhtä viereisen ryhmän tyttöä ja tyttökin rakastaa häntä. Ovat halailleet aidan yli, kun ulkoilualueet ovat erilliset. Kauheita tuskia rakastunut kärsi, kun jollain viikolla oli monta kertaa peruutettu se ulkoiluaika, jolloin molemmat ryhmät ovat yhtä aikaa pihalla. Pokka meinasi pettää siinä vaiheessa, kun lapsi kertoi myös neljä seuraavaksi ihaninta tyttöä tarhasta, ihanuusjärjestyksessä. En kuitenkaan valistanut, että täällä päin maailmaa on yleensä tapana tykätä yhdestä kerrallaan… olisikohan pitänyt?

  3. Hieno tilanne teillä ja teksti sulla, kiitos! Mä olen vasta joutunut tilanteeseen, jossa 2-vuotias alkaa kysellä kuolemasta. Se oli hurjaa se. Muistin neuvolantädin ohjeen, että jos osaa kysyä, ansaitsee vastauksen. Mutta 2-vuotias! En sitten edennyt siinä ”kuollaanko me kaikki” ja ”kuollaanhan vasta vanhana” kohdassa ihan ”kaikki kuolemme milloin tahansa” -linjalla… Olen varmaan joskus kertonut tarinan jatkonkin, mutta kerronpa vielä: 2-vuotias sattui sitten kuulemaan uutisista, että Jörg Haider on kuollut. Pointti oli hänellä ilmeisesti uutisen todistusvoima, joku on kuollut oikeasti! Mutta hänpä sitten alkoi kaupassa parkua kovaan ääneen kyyneleet loristen, että ”Jölk Hailel on kuooooo-o-o-o-ollllut! Silloin kyllä nolotti: tämmöisiä meillä.

    Tytärhän on nykyään viisivuotias. Hänelle on mistä vauvat tulevat-kysymykseen vielä riittänyt, että siemenestä, jonka äiti ja isä yhdessä tekevät. Ja että se siemen menee pimpulasta mahaan kasvamaan. Koskapa minulla on arpi, H:n teorian mukaan ”nainen leikataan auki ja otetaan vauva ulos”. Ja näinhän kävi. Hän kertoi appivanhemmilleni 2-vuotiaana, että ”Minä synnyin tähän maailmaan ihanasta pienestä aukosta”. Hmmm…?

  4. Ei, nyt mä en enää voi olla avautumatta…:) Kiitos hyvästä postauksesta ja keskustelun avauksesta, mutta nyt mun on kerrottava pari anekdoottia meidän hassusta 3v:stä, kummilapsestasi, jolla on nyt jo vahva kiinnostus näihin asioihin. (ehkä teitä sitten yhdistää tällainen intiimialuefiksaatio) Olin siis päättänyt olla avautumatta, ettei poikaraukaa seuraisi ”tällainen” maine, mutta nyt on vaan pakko.

    Niin ja täydennän nyt sitten tässä kaikille tiedoksi, että meillä on kaksi kolmevuotiasta poikaa ja vain hyvän bloggaajan kummipoika on NÄIN kiinnostunut tästä elämän osa-alueesta. 😀

    Poika on jatkuvasti kiinnostunut siitä, ketkä ovat tyttöjä ja ketkä poikia. Oli kyse sitten satujen eläimistä tai naapureista. ”Äiti, onko Hupu poika? Aiti, onko Tupu tyttö vai poika? Äiti, kuka sitten on tyttö?” *Kaikista* pitää saada tietää, millaiset varusteet niillä on.

    Hän on erittäin kiinnostunut intiimialueestaan ja kaikkia sen alueen osia on tutkittu erittäin tarkkaan hänen kanssaan. Aina uudestaan ja uudestaan. 🙂

    Parhaat lainaukset:
    ”Mulla on maailman paras pippleli!”
    ”Haluan että mulla on ISO pippeli!” (ja kun sitä räplää, niin sehän kasvaa, aika hienoa)

    Ja äitiä joskus lähestytään sellaisin elkein, että huhhuh. Tää oedipaalinen vaihe on tällaisen yli-innokkaan pikkumiehen kanssa aika erilaista kuin tuon toisen hempeilijäpojan kanssa oli vähän aikaa sitten…

    Että mitens sitä sitten seksuaalikasvatetaan näitä niin, että toinen ei tunne olevansa omituinen kun ei koko aikaa ajattele / koskettele pippeliään ja että toinen ei tunne syyllisyyttä siitä, että tekee niin? Tai ettei rämpläisi itseään haavoille asti niillä terävillä kynsillään, kun tutkimusmatkaa tekee? Ja mitä ihmettä sitten tehdään, jos (vai pitäisikö sanoa kun?) tuo rupeaa jakamaan rakkauttaan yhtä avoimesti muille naisille / tytöille?

    Tässä sitä vaan odotetaan, että mitä sitten teini-iässä oikein tapahtuu… Toivottavasti meilläkin sitten tuo mies hoitaa leijonanosan noista miesten jutuista…

    1. Voi kummipoikaani! Täti on niin ylpeä 🙂 Tuo kaksosteema onkin aika jännä. Että tulevat samaan vaiheeseen yhtä aikaa, mutta voivat kokea sen ihan eri tavoilla! Kai se ainakin niin on, että jos julkisesti alkaa rakkautta jakaa kovin … hmmm … fyysisesti, niin pitää alkaa vähän rajaa vetää. Ehkä perinteiset jutut siitä, että on yksityisiä ja sitten julkisia juttuja.
      Ehkä kummitäti tulee valistuskerralle sitten seuraavaksi 😀 (mitähän mä osaisin pienille pojille edes puhua! Oon erikoistunut näihin tyttöpuolisiin)

      1. 🙂 Joo, kummitäti on tervetullut valistamaan… jos sulla olis vaikka joku taikasana tuon yksityisen ja julkisen välisen eron tekemiseen, kun se on vähän hakusessa vielä pienellä miehellä… Tällä hetkellä jako menee jotenkin näin: paikka jossa on hyvä olla == yksityinen, paikka jossa on vähän epämukavaa tai vierasta == julkinen. Että jotenkin tämä vessajutut kuuluvat vessaan tyyppinen valistus tuntuu kaikuneen aika kuuroille korville.

        Oi, muuten, olipa kiva kuulla tänä iltana, kun D sanoi takaisin minulle: ”Äiti, mä rakastan sua.” 🙂 Pelasti muuten aika karmean ja aivan liian toiminnan täytteisen illan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s