Aina väärän ikäinen?

Eilen fyssarin aulassa mietin, että tulen elämässäni toistuvasti paikkoihin jotenkin väärän ikäisenä. Tämä on vähän jo jonkinlainen kaava.

Syöpäni kanssa osuin hankalaan saumaan. Ensin hoettiin, ettei tällaista keski-ikäisten naisten sairautta nyt lukioikäiselle tule, ja että flunssaa se vain on ja älä nyt tuollaisia mieti, kunhan testataan varmuudeksi. Sitten todettiin, että kas kappas vain, syöpähän se todella onkin ja jopas nyt jotakin, ja ei kun leikkaukseen ja jodihoitoon. 17-vuotiaasta piti sitten päättää, pistetäänkö lasten vai aikuisten puolelle. Toisella olisin rajusti vanhempi ja toisella kevyesti nuorin. Pyysin päästä aikuisiin. Pienten potilaiden katselu tuntui ylivoimaiselta ajatukselta.

Siellä sitten olin, mummujen joukossa. Kutsuivat tytönheitukaksi ja kritisoivat vieraiden määrää. Tuumivat, että olen varmaankin tupakoinut syövän itselleni. Siis kilpirauhassyövän. Silti luulen, että lasten puolella olisi ollut pahempi.

Äidiksikin tulin vähän liian varhain. Osastolla oli vain kourallinen meitä pikkuisen päälle parikymppisiä.  Neuvolassa puhuttiin kuin teinille konsanaan. ”Nyt on kuule aika ajatella muita kuin itseään.” Ai jaa!

Tämän viimeisimmän seikkailun aikaan homma toistuu taas. Lääkäri tuumi ensimmäisellä tapaamisella, että ”Sinun iässäsi selkä on vahva ja hyväkuntoinen.” Luki sitten kuvat, veti henkeä ja jatkoi: ”Paitsi sinulla. Sinulla on tosi huono.” Kiitos.

Ja nyt, fyssarilla, mummot katselevat karsaasti. Vaativat tuolia altani, koska ovat niin selästään kipeitä. Vaikka muuallakin on tilaa. Ja vaikka minäkin olen melkoisen kipeä. Liian nuori valittamaan.

Mietin eilen sitäkin, miksi mikään ei ikinä tapahdu silloin, kun kaikki muut olosuhteet olisivat otollisimmat. Aina rytisee silloin, kun pakka on jo muutenkin melkoisen levällään. Kuten nytkin. Olen pahimmin sökönä juuri silloin, kun remontti on hurjimmillaan. Keittiötä revitään riekaleiksi, sisällä on koko ajan helvetin kylmä, eikä vessassa ja eteisessä ole valoja. No, sellaista tämä on. Välillä aika absurdia tahkoamista.

Kiitos kirkasvalon ja sähköiskujen, nyt enemmän naurattaa kuin itkettää.

Viikonlopun tanssi(ttomat)kemutkin täpinöittävät jo täysillä. Merkittävä määrä latteita  ”Tunnelma sähköistyy” -tyyppisiä huudahduksia pyrkii jo kielen päältä ilmoille.

Tänään satsaan tulevan viikonlopun varjolla todella turhamaiseen höpöön. Käyn laitattamassa räpsyripset. Kyllä välillä täytyy. Tässä iässä.

Mainokset

8 thoughts on “Aina väärän ikäinen?

  1. Mäkin oon aina väärän ikäinen. En nyt sentään yllä tuohon sun syöpääs, mutta olin 18, kun sain semmoisen ikävän suun limakalvoille pesiytyneen taudin, joka ei lähde koskaan pois. Se on kuulemma keski-ikäisten naisten stressitauti. Ja minä siis olin 18.

    No nuo lapsethan saatiin ihan samoihin aikoihin (kiitos ihansta vertaistuesta) aivan liian ”nuorena” ja nyt aikuisella iällä sairastan kaiken maailman ”suu- ja sorkkatauteja” vaikka ne on lastentauteja.

    Kohta alkaa varmaan teini-ikä ja naama tulee täyteen näppyjä ja sitten keski-ikäisenä voisikin sitten saada jonkun yllätysvauvan, kun on oikeesti jo liian vanha 😉

    Näillä mennään. Aina väärän ikäisenä.

  2. Kiitos itsellesi, se on kyllä tarpeen vähän joka kulmassa! Mulla muuten oli lukiossa vesirokkokin 😀 herätti vähän hilpeyttä.
    Ai saatana, yllätysvauva! Se olis kyllä aika tappavaa.

    No, tällastahan tää on. Kaikilla jotakin. Just jonkun mummelin kanssa lasten aikidotreeneissä tuumittiin, että ei tästä hengissä selviä, muttei niin välikskään. Tylsäksi ei käy, se on varmaa.

  3. Reteetä on kun tähän lisätään lekurit jotka on eri mieltä toistensa diagnooseista ja olet SEKÄ väärään aikaan väärässä paikassa ETTÄ sulla on myös väärä diagnoosi ja kipukin väärässä paikassa.

    Otteita elämästä: Yksi lekuri diagnosoi mulle aikuisiän aknen – toinen nauroi halveksien moiselle kuukautta myöhemmin. Yksi sanoi että mun selkävaivat kuuluu ikään ja toinen sanoi ettei missään nimessä. Tähän päälle keskustelut jossa kipu on aina jotenkin väärässä paikassa. Minä sanon että sattuu oikealle, lääkäri vastaa että voi voi kun homma olisi niin näppärästi selitettävissä jos kipu olisi vasemmalla. Mut ei. Go home.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s