Takaisin arkeen

Alan vähitellen olla taas kiinni arjessa Finnish Dance Masters-viikonlopun jäljiltä. Ja syytä onkin, koska töitä on aika reippaasti. Pikkuisen sitä on aina pää pyörällään alkuviikon noiden tapahtumien päätteeksi. Kun on kolme päivää ollut keskellä musiikkia, tanssia, naurua ja säpinää, ja vähän jännittänytkin kaiken sujumista ja juontoja, niin satasesta takaisin viiteenkymppiin hidastaminen vie pari päivää.

Tänä vuonna mukana oli jonkinlainen erityinen jännitysmomentti, kun tämä sairauslomahomma on ajanut pään ja vartalon aika alhaisille tehoille. Sitten yhtäkkiä pitää muistaa ja tietää ja osata vaikka mitä. Huh. Luulen, että aika hyvin siitä kuitenkin selvisin. Ei ainakaan isompia moitteita ole korviin kantautunut. Hauskaa oli koko sakilla.

Tämänkertainen tapahtuma oli siksikin erityinen ja erilainen, etten päässyt itse tanssimaan. Olinkin superkiitollinen siitä, että sain olla juontohommissa, mukana ja meiningeissä. Illan ehtiessä oli yhä vaikeampaa kuunnella musiikkia paikallaan pysytellen. Voi kun vielä joskus onnistuisi se tanssiminenkin!

Lauantai-iltana oli vuorossa perinteinen teemajuhla. Tällä kertaa mentiin full moon partyn hengessä. Naamiaiset saattavat olla erittäinkin kiusaannuttava kokemus, enkä ole oikein koskaan päässyt niihin kiinni kunnolla, mutta näissä kekkereissä homma viedään aina niin överiksi, että on vain ihan järjettömän hauskaa. Porukka oli hakenut vaatteita vaivan ja ajatuksen kanssa teatterien vuokraamoista ja mistä kaikkialta, panostanut hillittömiin piilolinsseihin ja kaikkeen sellaiseen, ja jälki oli sen näköistä. Ihan huippua!

 

 

 

 

 

 

 

Tietysti kaikki kisasuorituksetkin olivat mielettömän hienoja. Olen juontanut näitä kisoja nyt kai kohta kuusi vuotta, ja tuntuu ihanalta nähdä vuosi toisensa perään, miten tanssijat kasvavat ja kehittyvät, saavat itseluottamusta ja loistavat lattialla. Meinaa aina puskea palaa kurkkuun siinä spiikkaillessa, ja ainakin kerran olen puhjennut pieneen poruunkin.

Kisasuorituksista en voinut ottaa kuvia, koska juonsin. Tässä mennään Thrilleriä iltajuhlassa.

 

Olin kisapaikalla torstai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan, ja nyt se vähän tuntuu tuolla ruodossa. Tai paljon. Olin jalkeilla enemmän kuin koko kolmen viimeisen kuukauden aikana yhteensä, ja veronsahan se vaatii. Nyt pitää ottaa sohvaa taas aika rauhaksiin. Pitää oikein muistuttaa mieleen, että en ole läheskään kunnossa vielä, vaikka miten koittaisin unohtaa koko surkean rangan.

Himo liikkumaan on jättimäinen. Melkein sietämätön jo. Kropassa on tosi tukkoinen olo, kun pitää vain muhnuttaa paikallaan. Vesijuoksu ei riitä millään, mutta siihen on tyytyminen. Niinpä altaaseen tänäänkin. On se jotain kuitenkin, vaikkei ihan reggaetontunti.

Mainokset

4 thoughts on “Takaisin arkeen

  1. Hmmm…Tietty sinällänsä eri homma kun sulla on fysiikassa se vika mutta ehdotetaampa nyt kuitenkin kun olet itsekkin sanonut että olet valmis kokeilemaan ihan mitä vaan 😛 Elikkäs ootko koskaan kokeillut MSM-jauhetta? Se ei sinällänsä auta välilevy-hommiin mutta mulla ollut tosi hyvä apu aina justiinsa siihen kun tuntuu että kroppa on tukkoinen ja nivelet huutaa apua. Maku on suht karmaiseva muttakun tarpeeksi puskee jotain sitrushedelmää sekaan niin menee. Ja on tosiaan mulla ainakin vähän jeesannut palautumisessa ja semmoseisessa yleisessä kropan vireystilan herättelemisessä.

  2. Oli kyllä niin hieno viikonloppu, jää mahtavia muistoja! 🙂 ja jos ei sulle jäänyt ”muistoa” niin voin kertoa, että säkin pääsit yhen komeen jäbän kanssa valssaamaan yön pikku tunneilla ;D ;D

Vastaa käyttäjälle kokovartalofiilis Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s