Jos saman verran sympatiaa?

Puuh ja huuh. Työpäivä takana. Kiva, kiinnostava ja hauska työpäivä, mutta kylläpä tämä jaloillaolo ottaa vieläkin voimille. Naurettavaa rutinaa, mutta tällä hetkellä pelkkä pystyasennossa keekoileminen kokonaisen päivän verran on minulle melkoinen ponnistus. Turhauttavaa todellakin!

Olen optimoinut tilanteen niin, että otan vastaan vain sellaisia hommia, jotka pystyn tekemään sohvalla maaten. Onneksi minun alallani sellaisiakin on kivasti. Olen sopivasti freelancerinakin juuri nyt. Olen vähentänyt keikkapäivät minimiin, vaikka tykkäänkin niistä kovasti. Tällaisia, täyttä läsnäoloa edellyttäviä päiviä on tosi harvoin. Istumatyöpäiviä en pysty just nyt tekemään lainkaan. Niitäkin sitten joskus taas, uskon vakaasti.

Tämä ei ollut valitusvirsi, vaan lyhyt tilannekatsaus. Pohjustus kuvalle, jonka nappasin eilen. Ontuva aasinsilta, se sympatia osuus vanhasta lauseesta.

Katselin nimittäin hyllyä keittiössä, ja totesin, että jos jotain meillä on, niin teetä. Intohimoiseksi kahvinkittaajaksi suorastaan naurettavia määriä. Vai mitä tykkäätte:

Pidän siis teestä myös. Melkoisesti. Ja lisäksi olen taipuvainen ylilyönteihin. Vai tarvitseeko ihminen todella 25 pakettia teetä, ja sekalaiset pussit päälle?

Tuo valopallo ylänurkassa on kynttilä. Se ei halunnut tallentua kuvaan kunnolla.

Perustelen massiivista määrää. Yksi rakkaimmista perherituaaleistamme on iltatee. Sille istuvat kaikki neljä, ja kuuman kupin äärellä viimeistään puhutaan kaikkien jutut. Iltateeksi sopivat nuo yrttiteet ja haudukkeet. Eivät valvota. Tämän hetken suosikkeja ovat piparminttutee ja ihana Licorise. Myös mausteisen talvinen Sweet Chai on ihan mahtava. Lapset rakastavat ”nalleteetä”. Siinä maistuu minttu ja kamomilla, ja me kaikki uskomme sen unettaviin ominaisuuksiin. Parhaimmillaan maidon ja hunajan kanssa nautittuna.

On meillä muutama hassu paketti mustaakin teetä. Niistä eniten mielipiteitä jakaa ilman muuta savuinen Lapsang souchong. Sitä opin juomaan irlantilaisen isoäitini avustuksella. Osa sukuumme naiduista jäsenistä kutsuu sitä inhoten myrkyksi, mutta minun suussani se maistuu pitkiltä jutusteluhetkiltä ja rakkaudelta. Ihanalta ja turvalliselta.

Taidan ottaa kupin teetä just nyt. Koska se on niin mukavaa.


4 thoughts on “Jos saman verran sympatiaa?

  1. oijoijoijoi, Yogin teet on ihan PARHAUTTA!!! Toinen suosikkimerkkini on Numi 😛 Kummassakin maut on jotenkin tosi puhtaita ja ”kirkkaita”. Mä olen vähentänyt mun päivittäisen kahvimääräni yhteen saavilliseen 🙂 eli aamusta kun herään niin isken lärviini sellaisen Guinness-tuopillisen kahvia ja enempää en päivän aikana juo. Muuten teetä. Eli teetä löytyy meiltäkin ja PALJON. Lievästi sydänvikaisena parempi näinpäin. Kuvassa näkyy monta tuttua lajiketta. Töissä jaksavat jo hieman huvittuneena kuunnella mun merkkuskollisuutta ja ”minähän en mitään lapsityövoima-teehommeleita juo”-kotkotuksia..
    Ehdottoman hyvänä kahvin korvikkeena on toiminut Matee niminen tee. Haudutusaika on suht pitkä mutta tykkään mausta ihan hurjasti Rytmihäiriöiselle Mateen mateiini on loistava korvike kofeiinille, piristää mutta ei kuitenkaan vie unia tahi aikeuta muita fyysisiä oireita. Kannattaa kokeilla 🙂 Olen puhunut, UGH!

    1. Eipä ole tullut mateeta kokeiltuakaan! Olen vaikutteille altis, joten sitä sitten hankkimaan. Ja Yogit on ihania, mutta Celestial Seasonit ajaa vielä siitäkin ohi. Enkä tajua ollenkaan ihmisiä, joiden mielestä Liptonin Yellow Label on teetä 😀

  2. Tänään koulutuksessa työkaveri ihastui ”Sweet Kiss” teehen: Raadin arvio: kirsikkaa ja mansikkaa. Pitänee joskus kokeilla itsekin.

    Lapsuuteen liittyvillä mauilla ja hajuilla on tosiaan vahva vaikutus läpi elämän. Omenalimodanin maku vie edelleen aikaan jolloin suurimmat ongelmat olivat saada kohtuullinen todistus ja hirveästä yrityksestä huolimatta olla saamatta selville joululahjojaan etukäteen.

    Puolitoistakerroksisen omakotitalon viileää rappukäytävää ja sivuvinttejä täyttävieä omenien aromia ei unohda. Edelleen vahvin aromi lapsuudestani on ratapölkkyjen tervan haju. Kun se nousi nenään, oli kesä. Ratapölleissä käytetty kreosoottiterva on syöpävaarallinen ympäristömyrkky, mutta silti sen aromin päätyminen hajureseptoreilleni tuo aina mieleen lapsuuden kesät. Anin irlantilaisen isoäidin tee on varmasti turvallisempi vaihtoehto lapsuudenmuistoaromiksi.

    1. Nyt mieleen hiipii kamala aavistus. Jos se mun isoiäidin tee olikin syöpämyrkyllinen yhdiste, josta se mun syöpä saatiin 😀 😀 😀
      ei , ei, ei. Se pysyköön turvan satamana!
      Lapsuustiivistelmäsi on ihana, nuo ne pahimmat pleot suunnilleen olivat ihan siellä varhaisimmassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s