Joko se nyt aloittaa ne ärsyttävät joulupostaukset?

Eka adventti. Kaivoin yläkaapista esikoisen koulutyön, melkoisen robustin kynttilänjalan, ja tuikkasin siihen ensimmäisen kynttilän palamaan. Viime vuonna näköjään teimme itse ne kynttilätkin. Tuo yksi on vielä tähteellä niistä.

Rakastan joulua, ja olen tavannut laittaa sitä melko maanisströmsöläisellä vimmalla. Olen perinteisesti nysvännyt itse kaiken korteista lahjoihin ja kaikenlaisiin laittamuksiin, ja saanut joinain jouluina jonkinlaisen friikinkin leiman otsaan. Ihan aiheesta. Tänä vuonna menee toisin.

Tänä jouluna olen ihan paskana. Fyysisesti enempi kuin henkisesti. Nyt mennään aika vähin satsauksin. Itse joulun on luvannut anoppi laittaa.

Tänä vuonna en siis tee himmeliä (voi sitä kiroilun määrää viime vuonna!), joulusiivousta (anoppi osti siivoojan lahjaksi!), enkä itse tehtyjä joulukalentereita (koska kaupassa oli nätimpiä).

Pääasiassa makoilen sohvalla ja katselen häärintää. Kutsutaan tätä vaikka perimmäisten kysymysten ja joulun todellisen merkityksen äärelle hiljentymiseksi, niin ei tule niin vaivautunut olo.

On asioita, joita jouluuni kuitenkin kuuluu ihan ilman muuta, vaikka olisin miten kipeä. Tällaisia:

 

–       No ne laatikot. Osaan kuitenkin jo oikaista hankkimalla valmiit soseet. Tehdään yhdessä siskon ja serkun kanssa, jolloin homma on enemmän terapeuttista kuin konsanaan stressaavaa.

–       Jouluvalot. Ne saa asentaa vasta joulukuun alussa, ja niiden on oltava värittömät ja ehdottomasti ilman mitään kamalaa välkyntää. Sellaiset protestanttiset.

–       Kauneimmat joululaulut kirkossa ainakin kerran. Ilman lapsia ehdottomasti. Seurana vain ihmisiä, jotka kestävät imelät itkut ja päälle kaatuvan sentimentaalisen hyöyn. Eli sisko kelpaa, eivät juuri muut.

–       Kortit. Teen itse tai ostan SPR:lta. Mitä isompi hoppu, sen pienempi on saajajoukko. Sukulaisille nyt kuitenkin yleensä aina.

–       Pimpeli, eli enkelikello. Tästä on puhuttu ennenkin, mutta asia onkin olennainen. lapsuudenkodin muistoja, joka on joka joulu oltava, vaikka mies miten vihaa. Hän poistaa salaa osan kynttilöistä, minä leikin etten huomaa.

–       Pekoniluumunyytit. Suunnittelen blogiin joulukalenterinomaista jouluherkkupostausta kunnianhimoisimmillaan jokaiselle joulukuun päivälle. Saas nähdä. Nämä olisivat ehdottomasti siinä.

–       Neilikka-appelsiinit. Tuoksu, need I say more?

–       Hyasintit samassa tarkoituksessa.

 

Näillä mennään. Mikään ei vaadi kovin isoa panostusta, eikä istumista. Luulen siis selviäväni.

Mites teillä?


6 thoughts on “Joko se nyt aloittaa ne ärsyttävät joulupostaukset?

  1. Olen totaalisessa paniikissa tajuattuani et luvattiin järjestää joulu meillä!!! Voi jessus.
    Remontti kesken ja minä täysin kykenemätön mihinkään laatikon tekoon, en osaa!!! outs!

    Ollaan oltu AINA joulu sukulaisissa ja nyt sit tarvis mun vanhemmat ottaa tänne meille…. Siis SAAMME ottaa korjaan.

    Mut luulen että meikä ostaa ihan pokalla valmiit laatikot (ei nyt ehkä mitään saarioista) ja panostan siihen tunnelmaan.
    Mut täytyy sanoa ettäkoen kyllä itseni aika huonoksi emännäksi tässä asiassa! 😛

  2. Mulla on vuosivuodelta vähentynyt jouluhösä. Enää ei tule tekokuusta (kamala), oikeeta en voi pitää allergian takia, ehkä pari hassua lasten tekemää koristetta, korttirahat lahoitan johonkin hyvää tarkoitukseen, lahjoja muutamille lapsille omien lisäksi. Sovittiin tänävuonna lähipiirikamujen kaa ette aikuisille hankitä mitää. On soivttu muinkain vuosina, mutta homma on lipsunut aika pahasti 😀 Nyt pidetään siitä kans kiinni! 🙂

    Muuten en varmaan viettäisi joulua ollenkaan, mutta haluan lapsille antaa mahdollisuuden sen viettoon edes jotenkin. Me yleensä ”asutaan” joulunpyhät mummoloissa missä on ihan yllin kyllin tunnelmaa ja herkkuja. Näillä aattelin mennä tänäkin vuonna, niin ei tarvitse kotiin varata mitään jouluruokiakaan, paitsi suklaata! 😉

  3. Sun protestanttiset jouluvalot saa mun hyväksynnän. Mä niin inhoon värejä ja välkkymistä, mitä jouluvaloihin tulee. Mua pikkusen harmittaa, että noi ledit on niin kirkkaat, mutta ne sentään kestää. Sellanen kiva lempeä valo olis tietty paras. Onneks meillä on vaan parvekkeella vähän valoja, eikä ne oo kyllä kovin joulusiakaan. Ne asustaa siellä oikeastaan koko talven, ne on osa mun kaamoslääkintää.

    Iisisti ottaminen jouluna on kyllä sellanen taito, että kelpais tännekin. Koskakohan sitä oppis, ettei ketään oikeasti kiinnosta ne mun itse askarrellut paskarrellut joulukortit. No, tänä vuonna on kyllä tulossa ihan hauskat kortit, jatkokertomus edellisvuoteen 😉

    1. Kuuluuks nyt sanoa, että totta kai kiinnostaa 🙂 ei se ainakaan vähennä paineita. saas nähä saanko mä noita meidän ees postiin. kohta alkaa se jokavuotinen tekstariralli: mikä olikaan teidän osoite. En osaa laittaa niitä muistiin, vaikka miten koittasin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s