Turhuuden ihanuudesta

 

Tunnustan nyt lauantai-illan herkällä hetkellä jotain, joka saattaa minut arveluttavaan valoon. Tekee minusta melkoisen epätrendikkään (jos muuta koskaan olinkaan), aikamoisen pinnallisen ja ainakin varsin höpsön. Silläkin uhalla: minusta on tullut hetkessä kosmetiikkahullu. Ikääntyvä kosmetiikkahullu. Luksusta himoitseva, itseään estoitta palkitseva, ikääntyvä kosmetiikkahullu.

Tuntuu vähän hassulta, kun trendi on nyt täysin päinvastainen. Kulutuskriittisyys ja luonnonkosmetiikan suosiminen ovat kovassa nosteessa. Ja minäkin kannatan kaikkea sitä. Oma henkilökohtainen etenemiseni on näemmä siltikin ollut ihan päinvastainen. Aika isona yllätyksenä itsellenikin.

Viime aikoina olen palkinnut itseäni aika avokätisesti kosmetiikalla. Olen ollut pitkään niin kipeä ja tähän sohvaani sidottu, että kaikenlaiseen kivuutteluun on ollut tarvetta. Olen palkinnut itseäni jaksamisesta (vaikka mitäpä muitakaan vaihtoehtoja olisi ollut?) Ja onnistuneista työjutuista palkitsen itseäni myös.

Muutamia esimerkkejä. Ensimmäisen dokumenttini jälkeen ostin Diorin huulipunan. Siitä se vähän niin kuin alkoi. Se ei nyt ehken ole mikään massiivinen loikka pimeän ytimeen, mutta minulle ihan uusi aluevaltaus. Seisoin Stockan ihanalla kosmetiikkaosastoilla kirkkaissa valoissa ja peilien loisteessa, ja annoin jakkupukumyyjän puhua kaikkia molekyyleistä ja valita sävyjä, esitelmöidä koostumuksista. Uskottelin itselleni, että Dior on juuri se merkki. Juuri sen palkintoni mittainen. Sinikultainen, kiiltävä ja ihana.  Pöhköä. Mutta huulipuna on ihana, ja ahkerassa käytössäkin. No harm done.

Sittemmin olen palkinnut itseäni muidenkin erityisen intensiivisten työrupeamien päätteeksi hajuvedellä tai millä milloinkin. Pienistä pienemmillä, mutta tarvittaessa ronskistikin.

Nyt, kun Kaikki muuttuu paremmaksi –kirja on saatu kauppoihin, olen palkinnut itseäni runsaskätisesti. Hankin sekä Chanelin järjettömän kauniin huulipunan (koska Chanel on huulipunien se), että Helena Rubinsteinin meikkivoiteen (koska HR on minulle vieras merkki, ja pullossa lukee liquid light, ja minä kaipaan valoa!). Minusta on tullut näköjään myös merkkitrippailija. Täti. Rouva. Olen muodostanut jonkinlaisen mainosvoimien ohjaileman luokittelun siitä, minkä merkin mitkäkin tuotteet ovat juuri sitä, mitä minä haluan. Tutkin empiirisesti, mikä niistä tuottaa tyydyttävimmän palkitsemistunteen. Hah, melko naurettavaa eikö? Mutta myönnän, kivaakin.

Minusta elämässä saa ja pitää olla myös asioita, joissa ei ole mitään tolkkua, mutta jotka tuntuvat kivoilta. Olen silti yrittänyt analysoida tätä yhtäkkistä vimmaa. Tähän liittyy jokin sellainen tyydyttävä ajatus siitä, että olen aikuinen ja teen itse nämä valintani (oma äitini ei koskaan meikannut, mutta ihailin suunnattomasti tätini kaapissa olleita tuoksuja ja tököttejä) ja että ainakin joskus, välillä, toisinaan, minulla on myös varaa laittaa itseeni sellaisia euroja. Ei aina vain pidempiä sukkahousuja tai isompia luistimia lapsille. Tai selluvillaa ja seinäpaperia. Vaikka välttämättömästi tietysti niitäkin. Muttei ihan aina vain jotain järkevää. Toisinaan jotain ei-sitten-millään-mittarilla-järkevää.

Tämä arvokkaampien merkkien testailu on minulle ihan uutta. Huvittaa oikeastaan. Vaikka järki sanoisikin muuta, haluaa tunne uskoa, että kallis hinta tarkoittaa myös jotain aivan huipukasta laatua. Nimenomaan haluan uskoa niin. Tiedän jotenkin vähän jossain, ettei se varmaan niin ole, mutta se ei tässä painakaan. Tähän liittyy  toisenlainen tiukka psykologinen elementti.

Keskustelin kerran erään sukulaiseni kanssa meikeistä. Hän tuumi, että mitä edullisemmin jonkin tuotteen saa, sen parempi. Siinähän on tavallaan järkeä, mutta huomasin ajattelevani toisin. Minä tuumin näet, että palkintona toimii paremmin jokin reippaasti arjen yläpuolelle nostettu. Luksus on se juttu, jotenkin. Satsaus. Panostus itseen. Kunnon ”koska olen sen arvoinen” – slogan (kyllä ne osaavatkin!). Typerää? On on. Turhamaista? No ilman muuta. Pinnallista? kyllä vain, mutta entä sitten, lopultakin?

Jos se toimii palkintona, ja tuottaa hyvää mieltä, niin miksi sitten ei? Ei kaikkea niin vakavasti tarvitse ottaa. Eikä niitä arjen yläpuolelle nousevia työjuttujakaan satu ihan joka käänteeseen (onneksi, koska muuten olisin persaukinen, luksusta himoitseva, itseään estoitta palkitseva, ikääntyvä kosmetiikkahullu.).  Ja tiedänpä sen toisenkin puolen. Minä olen armoitettu hedonisti, ja palkitsen itseni jollakin tavalla joka tapauksessa. Mieluummin huulipunin kuin herkuin. Onpahan ainakin yleisöystävällisemmät seuraamukset.

Nauran itsessäni myös ihan uudelle ilmiölle. Olen nopeassa tahdissa koukuttautunut  ikääntyvän ihon tuotteisiin. Minä, joka aina nauroin sellaiselle. Tyttäreni ilkkuu tälle ääneen, ja ihan aiheesta. Ja silti. Silti. Havahduin vähän yhdessä yössä siihen, että ikäännyn. Vähän roikkui, vähän repsotti, ehdottomasti enemmän kuin aiemmin.

Seerumit ja voiteet, kohta varmaankin jotkut yksittäispakatut lasiampullitikin, on lapsellisen helppoa  myydä minulle. Tarvitaan vain sanoja kuten heleyttävä, kiinteyttävä, elvyttävä. Huoh! Tähän on tultu. Himokkaasti hamstraan myös niitä pieniä testereitä ja näytepakkauksia kaiken maailman silmän- ja huultenympärystipoista. Suljen kaiken kemikaalikuorma-ajatuksen voiteluhetkeksi mielestä. Voi sentään.

Olenko perversioni äärellä yksin? Onko kellään mitään vastaavaa tunnustettavaa, vai ovatko kaikki muut koko ajan, kaikissa tilanteissa, viileän rationaalisia kuluttajia?

Jotenkin nyt lohduttaisi paljon, jos edes yksi ihminen tässä fiksujen kuluttajavalintojen maailmassa tunnustaisi kanssani, että hänkin tekee tällaista. Nauttii höpöstä. Pliis!

 


10 thoughts on “Turhuuden ihanuudesta

  1. Palkitsen myös itseäni hyvistä suorituksista. Hajuvettä tai jotain muuta kivaa. Tyttäreni ( joka on jo aikuinen) tosin totesi, että voithan sä ostaa sen muutenkin… Totta, mutta hyvä syy on parempi juttu ja muutenhan se itsensä palkitseminen jäisi tekemättä 🙂

    1. Jee, ainakin yksi höpsö lisää 🙂 ja tottam, voisi ne muutenkin, mutta siinä on parempi fiilis kun on palkinto. Joku haastattelemani asiantuntija joskus sanoi lohdullisen lauseen: kunnollisia, tuntuvia palkintoja matkan varrelle, niin hyvä tulee 🙂 tätä noudatan mieluusti.

  2. Minä olen täysi hedonisti ja itsenipalkitsija. Mulla tuo kosmetiikka on enemmän välttämätön paha, olen tyytyväinen kun kosmetologi ja meikkaaja ovat joskus löytäneet hyvät aineet ja sävyt. Mutta ne vintaasit vaatteet. Ja astiakaappi meinasi romahtaa pari kuukautta sitten ja asetettiin ehdoton astianostokielto, jota en pysty noudattamaan. Puolustaudun tietysti sillä että itse olen rahani tienannut ja ensin maksanut pakolliset – ja sitä paitsi ostan aarteeni käytettyinä, mutta silti, ostan turhaan. Ei järkeä, ei vähääkään. Ihanuutta vain.

  3. Mä pidän itseäni myös hedonistina ja ostan paljon turhaa, mutta mulla on henkilökohtainen imago-ongelma noiden luksustätibrändien kanssa – mä en halua asioida niiden ylimeikattujen sokos-tanttojen laareilla. 🙂 Mutta ei varmaan tullut yllätyksenä. 😀

  4. Minulle kosmetiikka on jonkinlaista eskapismia, mutta yritän pitää meikkikokoelmani pienenä – en haluaisi mitään mitä en käytä. Jos olisi varaa, voisin toisaalta ostaa jotain siksikin, että se on (myös) kaunista, kuten vaikka jotain Clarinsin Barocco-kokoelmasta. Voiteita ostan sisällön enkä merkin perusteella. Tavoitteena olisi periaatteessa löytää toimivat rutiinit (finnien, mustapäiden, punoituksen sekä ryppyjen ehkäisyyn) ja pysyä niissä, mutta harmikseni olen myös kokeilunhaluinen ja rakastan testereitä 🙂

    1. Mulla on vähän sama meininki. Toimiva perusruitiini (mulla se on Dermalogica tällä hetkellä) mutta siihen päälle pitää päästä fiilistelemään purkeilla 😀 ja se, että ne näyttää kivalta, on ehdonta. Tämä joskus on kostautunut hajuvesiostoksilla.
      Testerit ovat erittäin hyviä. Aika pitkään niillä tiristää menemään 😛

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s