Totuus (mun) elämästä vol.6

Katsotaanpa taas Totuutta silmiin. Tällä kertaa varsin konkreettisesti.

Kävin viime kuussa laitattamassa ripsienpidennykset (kyllä kävin, vaikka koko sana kuulostaa ihan pöljältä). Monella kaverillani oli sellaiset, ja ne näyttivät kivoilta. Halusin piristää itseäni. Ja piristyinkin. Räpsyttelin niitä innoissani täälläkin. No, homma kusi melkoisen pian.

Tältähän ne mainoksissa näyttävät.

 

Huoltoa suositellaan 3-4 viikon välein. Silloin paikkaillaan aukkokohdat, siistitään yleisilme.

No terve. Minun ripseni – jotka maksoivat 100 e – olivat viiden päivän jälkeen tämän näköiset.

Huomatkaa synkeä ilme vaikutelmaa tehostamaan!

Että vielä noilla sitten pari-kolme viikkoa? No enpä usko. Näyttää ihan vähän häiriintyneeltä, kun luomesta sojottaa vastakkaisiin ilmansuuntiin viisi ylipitkää karvaa. Toisessa on kai yksi. Eikä niitä auta itse riuhtoa poiskaan, kun lähtevät ne luomukarvat sitten siinä mukana. Se vasta somaa onkin – kaljut luomet. Ripsiväriäkään ei suositella (vaikka sillä ne omat hassut lyhyet karvat saisi sieltä edes jotenkin näkyviin) sillä silloin nuo tekokarvat klimppiintyvät ja vasta karseilta näyttävätkin. Sweet!

Tässä vielä havainnekuva silmät kiinni.

Tämän kirroosinkeltainen sävy ei sentään mene ripsifiaskon piikkiin. Vaan kuvaajan.

Pientä eroa ehkä on havaittavissa tuohon mainoskuvaan.

 

Kävin valittamassa liikkeessä, ja sain hyvin edulliseen hintaan täyden satsin ohuempia ja kevyempiä ripsiä simmuun. Ne näyttivät kivoilta noin viikon. Ajattelin, että edellisessä satsissa oli vain joku virhe. Mutta eivätpä oikein kestä nämäkään. Nyt, kahden viikon kohdalla,  niitä karisee jo naamalle joka päivä. Sojottavat hassusti mikä mihinkin suuntaan. Osa suoraan alaspäinkin. Piikit silmämunaa kohden. Todella glamöröösiä.

Kun juttelin tutun kosmetologin kanssa asiasta, hän totesi että aika monelle on tullut pettymyksiä ripsikaupoissa. Että niitä tehdään nyt melkoisella massahengellä, eikä viitsitä kertoa asiakkaalle, etteivät ne ollenkaan passaa kaikille silmille. Että esim. meikäläisen melko suorat ripset eivät vain jaksa kantaa niitä kaarevia ripsiä kunnolla, vaan tippuvat sitten heti pois.

Harmittaa. Haluaisin ne mainostetut helpot, kauniit ja kestävät ripset. Nämä eivät ainakaan sellaiset ole. Ja ihan joka 5. päivä ei olisi laittaa sitä 100 euroa uuteen satsilliseen. Menisi sellainen kuutisen sataa aina kivasti tekokarvoihin kuussa. Se on 7200 euroa vuodessa. Juu, moi. Ei vissiin ihan mun juttuja.

Mainokset

19 thoughts on “Totuus (mun) elämästä vol.6

  1. Tolla rahalla saa jo aika monta ripsiväriputelia ja vaikka ihan sitä kalleintakin merkkiä 😉 Mäkin oon haaveillut noista tekareista, mutta mullakin on suorat ripset että ehkä annan olla .

  2. Voih, olen juuri harkinnut noiden ottamista, mutta en ole vielä uskaltanut, jos lähtee viimeisetkin ripsenhaivenet. Tiksissä on kyllä kuulemma hyvä liike, jossa pidennykset maksaa ~60€ ja ovat laadukkaita & pysyvät. Kai tuo ripsien pysyminen riippuu siitäkin, että minkäpituiset laittaa. Itse haluaisin vain hitusen omiani pitemmät ja mahdollisimman luonnolliset. Jospa ostaisin itselleni joululahjan ennakkoon… 🙂

    1. Ihan varmasti paikalla ja pituudella on eroja! 60 e kuulostaa tosi edulliselta, koska nämä munkin oli jo paljon halvemmat kuin monessa muissa paikossa. Tuolla hinnalla nyt ainakin ilkeää koklata. Voihan olla että sulla pysyy hyvinkin!
      Mäkin löytäisin mieluusti jonkun paikan/merkin/tekijän, joka saisi ne pysymään. Koska sen ekan 5 päivää ne oli tosi kauniit 😀

  3. No voi kun kiva! Ehkä paras vain jatkaa sopivan ripsarin etsintää 😉 Olen siis minäkin noista haaveillut mutta hinta tuntuu turhan tyyrilltä ripsistä.

    1. No todella. Jos sen 4 viikkoa kestäisivät kivan näköisinä, ja sitten huolto (joka on siis paljon edullisempi kuin se alkusatsi), niin voisin vielä ajatellakin. Tai saakeli edes sen 3 viikkoa. Mutta pitäis myös näyttää hyvältä sen ajan. Musta karmeimman näköistä on just se harotus, jossa muutama karva enää siellä täällä etsii kaverian. Näitä näkee kyllä aika paljon, mutta luulin että jengi on vaan pitänt liian pitkiä välejä. No niin onkin – pidempiä kuin 5 päivää 😛

  4. Laitoin loppuraskausaikana kosmetologilla ripsipermanentin ja kestovärin ripsiin. Ripsistä tuli luonnollisen kaarevat ja tummat; kesti naamaansa ilman ripsariakin vallan hyvin 🙂
    Ripsarin kanssa ne ripset sai oikein näyttäviksi. Ehkä siinä ois yks vaihtoehto?

  5. Mä oon jo luovuttanut mun onnettomien ripsien suhteen. Mä aina sanon, että mulla on kolme ripseä, eikä niitä varmaan kovin montaa enempää oikeasti olekaan. Sen lisäksi että niitä on vähän, ne on vaaleat, lyhyet ja ohuet. Että näillä mennään. Ainoa mikä auttaa on joku paksuntava ripsari. Ja tää on se kohta missä en luomuile, vaan käytän sitä ripsariani ilman omantunnon tuskia.

  6. Jos sallitaan miehinen kommentti väliin, niin…

    olin keskiviikkona erityisopetuksen koulutuksessa jossa useaan kertaan palattiin totuuteen: se vahvistuu mitä vahvistetaan. Jos alati pohtii (mielestään) vajavaisia ripsiään, ne alkavat näyttää koko ajan onnettomammilta.

    Suosittelen siis keskittymistä niihin asioihin joihin on itsessään tyytyväinen. Omia heikkouksiaan voi yrittää korjata, mutta siihen ei kannata tuhlata kovin paljoa ruutia.

    Omissa tekeleissään ja itsessään huomaa kaikki viat. Kannattaa siis kuunnelle toisia – tässä tapauksessa etenkin miehiä ja pieniä lapsia: mitä he teissä näkevät?

    Olen pahoillani ikävistä kokemuksistanne ja rahanmenosta. Mieltestäni ainakaan Ani ei tarvitse ulkopuolista apua ollakseen kaunis – miksi sama ei koskisi myös teitä muita?

    1. Kiitos kiitos A-J. On siinä semmoinen juttu, että minä tykkäänkoklailla kaikkea tällaista turhamaista kauneusjuttua. Se on kivaa. Rahan meno ei, silloin kun menee pieleen. Mutta ei tarve onneksi kumpua mistään pohjattomasta epävarmmudesta.
      Synnyinripseni kelpaavat mainiosti, mutta ainahan voi vielä kokeilla vaihtoehtojakin 🙂
      Minusta on ilman muuta kivaa ajatella, etten ainakaan sinun silmissäsi tarvitse lisäkaunistuksia, mutta tässä piilee pieni sumuverho. Olenhan aina kohdatessamme ollut melkoisestikin ulkopuolisen avun kaunistamana, ja jopa siinä Totuus-jaksossa, jossa näyttäydyin meikittä, oli tukka kampaajan värissä ja mitä lie kestovärinjäämiä naamakarvoissa. Minusta on tuntunut monestikin, että se, mikä miehen silmään luonnonkauniina näyttäytyy, kätkee useimmiten taakseen ainakin vähän ulkopuolistakin apua 😉

  7. Ihana saada miehinen kommentti joukkoon. Ja tottahan se on, että ei niihin omiin heikkouksiin kannata jäädä jumittamaan.

    Totta on myös Anin kommentti siitä, että aina me ollaan vähän luontoäitiä avitettu. Mä muistan aina kun sain jonkun ihmeellisen luonnollisuusvimman lukioikäisenä ja jätin yhden talven meikkaamatta. Sitä kysymysten määrää sydäntalvella, kun olin niin kalpea ja sairaan näköinen. Olihan se sydäntä riipaisevaa, kun teini-ikäiset pojat tuli sanomaan, että pitäisköhän sun ulkoilla vähän enemmän ja ootko sä kipee jne. Niiden kommenttien jälkeen aloin käyttää aina ripsaria ja aurinkopuuteria. Ne kyllä riittää ihan hyvin, mutta ilman niitä näytän siis talvisin todellakin aivan sairaalta. Se ei ole yhtään liioittelua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s