Pois pullot ja purkit

Olen projektinainen ja suuri listaaja. Koska Laihdutuslakko loppuu, on tilaa uudelle vuoden mittaiselle pyrinnölle. Se liittyy kuluttamiseen ja purnukoihin.

Tämä kytkeytyy osin siihen haasteeseen, joka blogimaailmassa kiertää ainakin kahdessa muodossa. Toisessa pyritään paljon raisumpaan meininkiin, pärjäämään sadalla tavaralla. Toisessa pyritään pääsemään eroon sadasta tavarasta. Kummassakin lienee pohjimmiltaan kyse samasta päämäärästä – oman kuluttamisen tarkastelusta ja todellisten tarpeiden erottamisesta mielihaluista.

Koska erään projektin aikana laskin, että minulla on jo yksin  huulipunia ja kynsilakkoja yhteensä jokin viitisenkymmentä kappaletta, en lähde kisaamaan tuohon kireämpään sarjaan. Minun on aloitettava muualta. Karsimaan lähden kuitenkin. Jo vaikka siksikin, että ihminen jolla on yksi suu ja kymmenen sormea tuskin tarvitsee viittäkymmentä purkkia niiden värjäilyyn.

Tarkoitus on myös oppia jotain. Havahduin siivoillessani tajuamaan sellaisen aika typerän tosiseikan, etten juuri koskaan tule käyttäneeksi hankkimiani kosmetiikkatuotteita loppuun, vaan riennän ostelemaan uusia jo hyvissä ajoin sitä ennen. Ja sehän nyt tiedetään, että sitten kun on uusi, ei tule lainkaan käytettyä sitä vanhaa. Tuloksena on tuhatseitsemänsataaneljäkymmentäkolme erilaista keskeneräistä putelia, ja ilman muuta ihan turhaa rahankulua. Purnukoita on nurkat väärällään. Naurettavaa pelleilyä.

Muutamassakin blogissa (kuten ehkä mainioimmin täällä) on harjoitettu putelien pohjakoskettelua. En siis ole keksinyt ideaa itse, vaan varastan sen pokkanaamalla. Annan uudenvuodenlupauksen, jossa päätän käyttää kaikki nurkissani lojuvat, vielä käyttökunnossa olevat putelit loppuun, ennen uuden samaan tarpeeseen vastaavan tuotteen ostoa. Niin, ja samassa ratsiassa lupaan heittää pois kuleksimasta ne kaikki ikääntyneet purtilot myös.

Meikkiblogiksi tämä ei silti ole muuttumassa, ei pelkoa. Luulenpa, että noita puteleita tyhjenee melkolailla harvakseltaan. Tai eihän sitä tiedä, jos näen jonkun ihan hulluna himottavan tuotteen, on lutrattava vanhoilla ihan työkseen. Tuskinpa kuitenkaan. Olenpa muuten nyt hyvilläni, että tuli loppuvuonna hemmoteltua itseäni niillä muutamalla tosi ihanalla huulipunalla! Materialistin viimeinen ilonripe. Pitää myös miettiä, mitä palkintoajatuksilleni nyt tapahtuu. Kirjoitinhan ihan hiljan taipumuksestani kiittää itseäni nimenomaan kalliimmilla kosmetiikkapurkeilla.

Projektin aluksi meinaan kerätä kasaan kaikki purtilot. Laskea ja listata ne. Saatte niistä kuvankin sitten.

Miten on, lähtisikö joku mukaan haasteeseen? Löytyykö nurkista liikaa purnukoita, vai osaatteko minua sivistyneemmin puristella tuubinne loppuun ennen uusien haalimista?

Jos ei tätä, niin syntyykö muita lupauksia? Ennen inhosin uudenvuodenlupauksia, mutta olen kääntänyt kelkkani. Minusta vuoden vaihde on mitä mainioin paikka vähän kolistella kulmiaan.

 

 

Tänään selviää myös kirjapaketin voittaja. Jos joku vielä viimehetkellä haluaa osallistua, niin täällä se onnistuu. Vastausaika loppuu klo: 14!


10 thoughts on “Pois pullot ja purkit

  1. Mä tein viime vuonna vähän vastaavan uuden vuoden lupauksen. Mutta se koski kaikkia kodin purtiloita, eli myös shampoita, pesuaineita ym. Alku meni ihan hyvin, mutta loppuvuodesta tuppasi unohtumaan. Mä olen kokoenut ongelmalliseksi sen, että kun haluaisi esim. hankkia luontoystävllisempiä tuotteita ja jotona lojuu myrkkyjä, niin on kuitenkin varmaan ekologisempaa käyttää ne myrkyt ensin loppuun, vaikka kuinka olis kiva ostaa niitä kauniita uusia ja hyvän hajuisi ympäristötuotteita. Tsemppiä yritykseen. Mä mietin vielä omia lupauksiani, jotain täytyy varmaan yrittään, mutta katsotaan vielä että mitä.

    1. Tuo on totta! Mä liitän mukaan shampoot kyllä, mutta koska en halua pakottaa muuta perhettä omiin projekteihini, en ulota pesuaineisiin ym. Haastetta varmasti riittää tässäkin – rakastan ostella vaikka just nyt niitä huulipunia 😛

  2. Minulla on ollut käytäntönä jo aika pitkään, että vanha loppuun ennen kuin uutta ostetaan. Siinä on sekä hyvät, että huonot puolensa. Tosi mainiota on se, että roina mahtuu tosi pieneen tilaan. Kylppäirin kaappi ei tursuile purnukoista.
    Huono puoli on se, että jos ostaa huonon tuotteen, sekin käytetään ensin pois, vaikka mieli tekisi vaihtaa. Muutenhan se epäonnistunut ostos jäisi taas sinne kaapiin tilaa viemään, sillä eihän uutta ja suunnilleen käyttökelpoista voi poiskaan heittää.
    Meillä koko perhe pesee samalla sampoolla. Kaksi pumppupulloa, jotka täytetään. Hammastahnat on sen sijaan jokaisella omat.

  3. Alkuperäinen haaste olisi turhan helppo.

    Miksi sitten tavaraa tulee hankittua enemmän kuin varastointitiloihin suosiolla sopii? Väitän, että ainakin osalla mennyt elämä voi vaikuttaa paljon. Olen seuraillut ns. suuriin ikäluokkiin kuuluvien ostotottumuksia, ja osalla tulee varsin selvästi läpi lapsuudessa koettu vajaus materiaalisessa hyvinvoinnissa jota nyt, kun on varaa ja valikoimaa, korjataan kahmalokaupalla.

    Entäs me nuoremmat ikäluokat? Jos lapsuudessa ja nuoruudessa talous on ollut sen verran tiukilla, että saadaksen laatua, on pitänyt odottaa hyviä tarjouksia, kaava jää helposti päälle. Osta silloin, kun tilaisuus tarjoutuu, muuten jäät kokonaan ilman. Täysin loogista siis. Jos talous myöhemmin vakiintuu hyvälle tasolle kestää kauan aikaa oivaltaa, että tavaroita voi oikeasti käydä ostamassa kaupasta silloin, kun niitä tarvitsee.

    Jos edelliseen vielä lisää erikoiskokoisuuden, on noidankehä valmis. Vaikka olisikin rahaa, ei sopivia tuotteita vain yksinkertaisesti löyty massatuotannon markkinoilta. Voidakseen turvatua säännöllisesti mittatilaustuotteisiin, pitääkin talouden olla jo huomattavasti keskimääräistä paremmalla tolalla.

    Edellisistä huolimatta aion pyrkiä samaan suuntaan kuin Ani. Kahden auton autotallimme toinen puoli on lattiasta kattoon täynnä tavaraa jota emme ehtineet käydä läpi ennen muuttoa. 13 vuotta edellisessä asunnossa ja kaksi lasta melkein vauvasta teini-ikäisiksi kertonee jo paljon mitä sieltä voi löytyä.

  4. 😀

    Mulla kävi tää meikkipurnukoiden poisheitto tämän muuton yhteydessä kätevästi, kun pakastimme noin 20 asteen pakkasessa kaikki (siis ihan kaikki) meikit ja putelit ja purnukat. Vanhat meikit oli helppo heittää pois, kun niistä valtaosa oli sellaisia ei-aavistustakaan-kuinka-vanhoja-koska-en-edes-halua-ajatella-asiaa-ikuisuusputeleita ja nyt ne oli vihdoin enimmäkseen tuhoutuneet, ihan oikeasti. Et ihan oikeasti ei näitä kukaan enää käyttäisi.

    Oli aika helpottavaa ostaa tilalle vain ne meikit, mitä ihan oikeasti käyttää.

    Ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin pakastumisesta huolimatta en ole heittänyt kaikkia niitä vanhoja meikkejä pois. Esimerkiksi pari vuotta vanhan _Diorin_ meikkivoiteen, joka on täydellinen kaikissa juhlatilaisuuksissa, joissa on hyvä olla vahvempi ja kestävämpi meikki. Niitä tialusuuksia ei ole ollut tänä vuonna yhtään. Ja nekin tilaisuudet, jotka olisivat voineet olla sellaisia, olen käynyt siinä arkimeikissä… Mutta jotenkin ne kaikkein hienoimmat tuotteet luo jotain omituista turvan tunnetta… Että sitten kun minä tarvitsen jotain tällaista, niin sitten se on olemassa. Siitähän se rohmuaminen lähtee… 🙂

  5. Hei mä otin haasteen vastaan! En tehnyt kyllä ainakaan vielä täydellistä inventaariota, mutta alan toteuttamaan tuota filosofiaa että vanhat meikit, pullot ja purnukat käytettävä pois ennen kuin uutta tilalle. Erinäisiä luomivärejä ja huulipunia täältä löytyy läjäpäin, samoin hiustuotteita. Väärän väriset meikkivoiteet joita joskus erehtynyt ostamaan, mitäs niille keksis kun ei huvittais esiintyä oudon värisellä iholla 🙂 Joku uusiokäyttö, ehkä täytyy yrittää sekoittaa niistä sopiva väri… Tosin meikkivoidetta tulee käytettyä ehkä kerran vuodessa jos sitäkään, eli on hyvät mahdollisuudet että ko. voiteet kuivuvat ennen käyttöä 🙂

    1. Loistavaa Anna! Tervetuloa mukaan. Voidaan sitten matkan varrella vertailla aikaansaatuja lovia varastoissa. Mä olen jo kahden ekan päivän aikana saanut pari testeriä tuhottua 🙂 Se on itse asiassa erittäin tyydyttävää.

  6. Mulla kyllä nykyinen elämäntilanne saattaa hiukan hidastaa ainakin meikkien loppuun käyttämistä, ellen sitten ryhdy riemastuttamaan rakasta aviomiestäni sillä, että hoidan lasta kotona aina täydessä tällingissä, iho virheettömänä meikkivoiteen voimalla ja silmät säihkyen luomivärin ja ripsivärin lomasta 🙂

    1. Mäkin sain eilen kommentin siitä, ettei kai tuo tarkoita sitäkään, että niitä lurvataan ihan itsetarkoituksella maksimimäärät 😀 ja tuota mun listaa katsellessa luulisi, että olen tosi uuttera ihonhoitaja tai meikkaaja, mikä taas ei alkuunkaan pidä paikkaansa. olen vain hitonmoinen hamsteri 😀

      1. Joo, kyllä se taitaa meikäläiselläkin painottua enemmän siihen että ei hamstraa kaupasta uusia purkkeja ja purtiloita ennen kuin vastaava tuote kotona on käytetty loppuun. Tuli just joululahjaksi kaikenmoista, mm. vibraattoriripsari, hehe 😀 Se jotenkin nykyttää ripsivärin ripsiin. Se on vielä korkkaamatta, mielenkiinnolla odotan testaamista kunhan edellinen ripsari loppuu 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s