Sulkeiden maailmanennätys ja suurta rakkautta

Eksyin eilen Youtubettamaan klassisen musiikin helmiä. Kaivoin esiin biisejä, joita aikanaan soitin viululla (hyvin keskinkertaisesti), ja niitä vaikeampia, joita vanhempani soittivat minulle pienenä (seikka, josta tajuan vasta nyt olla melkoisen kiitollinen!). Teki mieli luukuttaa niitä lapsillekin. Kuuntelimme yhä pidemmälle. Paistelin kanaa ja mietin, miten järjettömän hienot (vaikka vähän käytössä kuluneetkin) ovat vaikkapa Vivaldin vuodenajat, varsinkin tämä kevät

 

Jatkoimme itkettävän kauniilla Bachin Airilla

Ja fiilistelimme Wagnerin tahtiin

Juttelimme kanojemme äärellä Paganinista ja muista hulluista klassisen musiikin virtuooseista (Agneksen mielestä tarinani katkotuista sormijänteistä ja hulluksi tulemisista menivät överiksi). Miten järjettömän (kirjaimellisestikin) siistiä musiikkia ihmiset saavat aikaan! Eikä se ihan ihme ole, että vähän alkaa vintissä viheltää, jos päässä soi non stop koko partituuri vaikka johonkin tällaiseen:

Pehmeämpiä säveliä on täynnään vaikka tämä:

Ja muuten, aika vakuuttavan näköistä sakkia nuo vanhat peruukkipäät!

Illalla myöhemmin sitten huhkimme miehen kanssa pihan uutta polttopuukuormaa (Herra Isä miten kalliiksi tämä talvi tulee!)  pressujen alle piiloon. Oli sellainen maalaisromanttinen, pakkaskylmä mutta sisältä lämmin, hetki, jolloin talon vanhemmat yhdessä uurastavat pihan perukoilla pesueensa hyvinvoinnin eteen. Koimme syvää yhteenkuuluvuutta ja ääretöntä rakkautta. Olkoon miten ällöä hyvänsä, mutta niin se kuitenkin oli. Syyttäkäämme vaikka noita yleviä säveliä.

Mainokset

2 thoughts on “Sulkeiden maailmanennätys ja suurta rakkautta

  1. Huomasin viime vuonna klassisen musiikin olevan mitä mainiointa taustamusiikkia koulujuttujen kirjottamiselle. En pysty olemaan täysin hiljaisuudessa (ehkä sitäkin olis joskus hyvä harjotella..) mutta taustamusiikkina ei voi olla mitään sellasta, jota jäisi erityisesti kuuntelemaan. Muutenkin jos on aikaa jäädä vaikka ikkunasta taivasta tuijottelemaan ja haaveilemaan, on ihana kuunnella jotain haikeaa klassista 🙂

    1. Tuo on ihan totta! Se on sellasta rauhoittavaa, jotenkin soljuvaa musaa, joka sopii vaikka työnteon taakse. Kirjoittaessa ainakaan mä en voi kuunnella mitään missä on sanoja jotka ymmärrän 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s