Kahvi erottavana ja yhdistävänä tekijänä

Meillä on ajastettava kahvinkeitin. Olemme niin mukavuudenhaluisia, että haluamme välttää ne peiton alla aamuisin käydyt tukahtuneet ”sinäpäs menet” -väittelyt.

Ajastin johtaa siihen, että koneen lataamishommaan joutuu iltaisin se, joka ekana sanoo ”sä laitat kahvin”. On vastaansanomaton fakta, että se laittaa, joka ekana sanotaan. Tästä ei kiistellä. Voi yrittää, mutta vasta-argumentiksi riittää ”mä sanoin ekana”.

Mutta on myös veteen piirrettyä milloin on liian aikaista sanoa tuo lause. Aamulla on selkeästi, alkuiltapäivästä vielä ihan mautonta, kohti iltaa aletaan pelata hermopeliä. Kahdeksaan mennessä jompikumpi sen sanoo (ja toista vituttaa ettei kehdannut äsken jo sanoa).

Kun kahvia sitten aamulla juodaan sohvalla (jossa molemmilla on oma kokopitkä makuupuolikkaansa) käydään seuraava henkien mittelö. Kun kupillinen loppuu, tulee ”antaisitsä kahvia”, riippumatta siitä, kumpi fyysisesti on lähempänä keitintä. Ja kun se kuuluu, pitää antaa.

Isoin vaara joutua kaatamaan on silloin, kun nousee jollekin asialle sohvastaan. Sitä näkee, miten toinen kiihdyttää juomistaan ajoittaakseen pyynnön oikein. Nousija miettii, ehtiikö kiihdyttää askelet niin, että ehtii vähän ohi kun lause kuuluu, ja voi todeta ”mä menin jo”.

Jos nousija ehtii toiseen huoneeseen, on hän turvassa. Sitten pitää kuulostella, milloin toinen nousee hakemaan itse kahvinsa, ja itse voi palata. Muuten sama ilmeinen vaara piilee paluumatkalla. Joskus toinen jaksaa järkyttävän pitkään odottaa, ja toinen ilmiselvän pitkään viivytellä toisessa huoneessa.

Kaikki tapahtuu kolmen neliömetrin alueella. Ei suhteissa ole niin isoista asioista useinkaan kyse.

Joskus kahvi tulee aamulla vuoteeseen. Joskus toinen sanoo jo hyvissä ajoin ”mä laitan”. Joskus sanotaan melkein yhteen ääneen ”joisitsä kulta vielä?”

 

Mainokset

2 thoughts on “Kahvi erottavana ja yhdistävänä tekijänä

  1. Kahvipelin kirjoittamattomat säännöt… Meillä vähän samanlaista, mutta huomattavasti pienimuotoisempaa, ”sanaleikkiä” lapsen viemisessä päiväunille ulos (siis ipana vaunuihin ja vaunut pihalle). Ei vaativa homma, mutta nyt talvella vaatinut aikuiseltakin kunnollista pukeutumista, siltä varalta että jos tirpana ei nukahdakaan heti ja täytyy jäädä hetkeksi vaunuja heijaamaan. Sanaleikki on meillä kyllä aika yksipuolista, joko minä vien ipanan pihalle ilman sen kummempia sanankäänteitä tai sitten lausun ääneen lauseen ”Kumpi meistä vie iitan ulos?”. Jolloin armas mieheni tietää että jahas, nyt on hänen vuoronsa 🙂 Ehkä tohon voisi alkaa kehittelemään vähän vastaavanlaista säännöstöä…

  2. Arjen ihanat rutiinit 😀 meillä yhä edelleen käydään iltaisin myös ”kumpi nukuttaa?”-kisa. Ensiksi kysynyt saa varmimmin lomaa, koska yllätetty osapuoli tulkitsee toisen todellisuudessa sanovan ”sinä”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s