Huudan armoa

Olin eilen ystäväperheen tupareissa. Siellä valvottiin ja huonoa elämää vietettiin. Nyt kotona yritän maata sohvalla ihan hiljaa, mutta koko ajan joku viheltää, hyräilee, hakaa kenkiä yhteen, rummuttelee, tanssii, ilkamoi tai – oma suosikkini – soittaa nokkahuilua korvani juuressa. Maailmankaikkeuden herra, ymmärrän kyllä vähemmälläkin!

Siihen on syynsä, että hankkiudun nykyisellään huonon elämän äärelle noin kerran puolivuotiskauteen. Ei ole ihmiselle hyväksi tällainen määrä pidäteltyä OLKAA NYT PERKELE HILJAA -huutoajatusta päässä. Jos nuo eivät ihan justiinsa lähde aikidotreeneihinsä, niin olen varma, että osa huudosta karkaa suupielestä ilmatilaan, vaikka pyristelisin vastaan miten. Menkää, oi menkää! Omaksi (ja minun) parhaaksi.

Mainokset

4 thoughts on “Huudan armoa

  1. krapula, tuo ihmisvihulaisen henkinen (ja iän myötä vain enemmän ja enemmän myös fyysinen) herpes ❤ melkein itsekkin moisen äärelle tänä viikonloppuna hankkiuduin vaan nukahdin jo suunnitteluvaiheessa

  2. sä halusit sit lisätä krapulaas vaikeuskerrointa. 🙂 mulla kanssa tänään vähän sellainen fiilis et puolen vuoden kuluttua uudelleen, paitsi et joudun jo torstaina tiimipäivänä dokaamaan. Kun meillä tää työtilanne on mitä on, niin tiimipäiväkin värittyy… Ja sitten on muitakin aikuisten juhlia tämä keväänä vielä tulossa… Ei näin vanha enää kestä tällaista elämää… 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s