Loskamuhjuinen kotiseutukierros

Räntäsunnuntai ja kaivattu välipäivä kuvauksista. Lähdimme aamusta ajamaan Vantaalle, koska halusin näyttää tytöille Viherpajan. Olin kuullut, että sen japanilaisessa puutarhassa olisivat juuri nyt kirsikkapuut kukassa, ja teki muutenkin mieli vähän retkeillä.

Kun nyt sillä suunnalla oltiin, päätimme samalla kierrellä vanhoja maisemia. Minä asuin ison osan lapsuutta Itä-Vantaalla, ja Johku länsipuolella.  Keskityimme läntiseen osaan, koska sieltä on paljon yhteisiä muistoja.

Ajelimme Vantaanjoen lukion ohi – siellä rakastuimme osuttuamme samalle luokalle kohta 19 vuotta sitten, pysähdyimme kahville läheiselle kuhertelukoskelle (jonka jätskikiska oli vaihtanut omistajaa ja myi nyt melko epäromanttisesti kebabia), ja kiertelimme kaikki muutkin tutut paikat.

Kävimme Vantaanlaaksossa katsomassa myös rakentamaamme taloa, johon Agnes aikanaan syntyi ennen Helsinkiin muuttoamme. Alue oli rakennettu melkoisen tukkoon. Kotimatkalla ajelimme vielä Seutulaan, koska halusimme kurkata kappelin, jossa meidät 10 vuotta sitten vihittiin, ja juhlapaikkana toimineen työväentalon siitä vierestä. Tuli ihania muistoja mieleen.

Seutulan kappeli

Samalla tuli mieleen, että Vantaa on kyllä kotiseutuna melkoisen tympeä ja väritön. Laajalle levittynyt ja jotenkin hahmoton. Kelikin teki kyllä tehtävänsä. Mikään ei tuolla muhjussa näyttäisi nyt kivalta. Mutta eipä ainakaan tullut ikävä takaisin.

On hassua, etten millään tavalla tunne oloani vantaalaiseksi, mutta en kyllä helsinkiläiseksikään. Kaikkein omimmalta on aina tuntunut olla täällä Hämeenlinnassa, vaikka asetuimme tänne vasta 7 vuotta sitten. Täälläkin koen yhä – ja ehkä ainakin – olevani vähän vieras, mutta viihdyn mainiosti.

Viherpaja oli kiva, niin kuin muistinkin. Olen ollut siellä viimeksi alakouluikäisenä luokkaretkellä, ja vähän pelkäsin muiston kultaantuneen matkan varrella. Tytöt olivat juuri toivomallani tavalla tohkeissaan (eivätkä ihan pelkkää kohteliaisuuttaan)  ja mukaan lähti kasa kaktuksia, yksi iso mehikasvi ja Nukkumatti. Ja kirsikat olivat kukassa just niin kuin pitikin.

Tuli mieleen, että joskus olisi kiva ajaa läpi kaikki entiset kotiosoitteet. Niitä on Vantaan, Helsingin ja Hämeenlinnan alueella kaikkiaan 12 kappaletta.

Muisti on merkillinen. Se tallentaa jotkin yksityiskohdat ihmeellisen tarkkaan, ja sitten surutta huijaa joissakin kohdin. Näkemällä paikat uudestaan saa esiin sellaistakin, mikä kauan on ollut painuksissa tuolla jossain.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s