Päivä 18. Tunteet

Ihmettelin aina lapsena, miksi viulutunnit ja -matineat olivat iskälle niin iso juttu. Hän oli aina niistä ihan tohkeissaan, ja varsinkin konserteissa oli juhlan tuntu.

Heti, kun osallistuin oman lapseni ekalle soittotunnille, tajusin. Kun istuin ensimmäisessä matineassa, tajusin lisää.

Se on ennalta odottamaton yhdistelmä täysin pyyteetöntä rakkautta ja suurta ylpeyttä. Iloa siitä, että tuo osaa jotain tuollaista. Tuo, joka on minusta peräisin, osaa jo itsekseen kaikkea tuollaista mitä minä en ollenkaan osaa. Irrallaan. Ihan omillaan.

Samalla kuunteleminen tuo mieleen omat soittovuodet ja niihin liittyvät muistot. Instrumentit ovat molemmilla tytöillä toiset, mutta paljon on samaakin.

Nokkahuilu saa provosoitua esiin kyllä ne vähemmän sentimentaalisetkin tunteet. Kun on ihan poikki, ei jaksaisi sitten millään. Onneksi kuitenkin ollaan jo tuhdisti ohi sen kivuliaimman Ostakaa makkaraa -vaiheen.

 

Täällä mietitään tänään tekstarihommia.

Mainokset

2 thoughts on “Päivä 18. Tunteet

  1. Varmaankin paljon samaa tunnetta, jota tämä äiti tuntee tyttären luistellessa kilpailuissa ja kun eri elementit pikkuhiljaa alkaa loksahdella paikoilleen. Yleensä en pysty edes liikutukseltani puhumaan heti ohjeman jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s