Teräsnahkan riisumisesta

Tänään töissä ihana työkaveri kapsahti suoraan ovelta kaulaan. Kertoi olleensa tosi huolissaan. Sitä jatkui koko päivän. Olin pelästyttänyt puoli toimistoa perjantaisella yllätystempauksellani.

Vaikkei tietysti ole yhtään kiva säikytellä, niin ihmisten reaktiot tuntuivat ihanilta. Kun oma olo on hutera ja säikky – se on sitä edelleen, vaikka pahimmasta selvittiin – sitä saa itsensä kiinni vähän hassuista mietteistä. Olin ehtinyt matkalla töihin surra, että tuli oltua tosi dramaattinen, eikä sitten löytynyt edes mitään halvausta! Hävetti suorastaan. Melu tyhjästä, tiedättehän. Draamakuningatar pahimmasta päästä. Sitten, kun huomasin, että ihmisten helpotus ja ilo siitä, että halvausta, vuotoa, tulppaa, kasvainta tai muutakaan mörköä ei lopulta löytynyt, oli niin iso ja vilpitön, tajusin itsekin, että tämä tuskin on niitä asioita joita kannattaa alkaa hävetä.

Kävin sitten kotimatkalla kelailemaan, taas. Menin itseeni. Tapaan olla sitä mieltä, että jaksan ja pystyn. Ihan itsekseni, ei tartte auttaa! Se ei niinkään ole ylimielisyyttä tai harhaa kaikkivoipaisuudesta (vaikka no, voi siinä sitäkin vähän olla), vaan lapsesta opittua toimintamekanismia. Olen tottunut pärjäilemään. Olen kova likka kertoilemaan kaikista hassuista ja kivoista jutuista, mutta kun päästään murheisiin, menee suu suppuun. Muhittelen itsekseni. Olen jotenkin muodostanut sellaisen mallin, että vain hyvin mennessä on ok.

Se ei aina ole hyvä juttu. Ei ainakaan, jos siitä on kehittynyt hallitseva osa omaa kuvaa. Sen jotenkin hokasin nyt viikonloppuna. Jos ei uskalla olla myös avuton ja onneton ihmisten edessä, kieltää ison osan oikeata elämää. Ja mikä pahinta, jää paitsi siitä lämmöstä ja oikeasta välittämisestä, mikä ihmisissä hienointa on. Jos laskee välillä varusteensa, kaiken pärjääväisyytensä ja pinnistelyt,  ja antaa niiden kurjienkin tunteiden tulla, on aika paljon ihmisempi. Välittäminen kantaa.

Kas pirua, taisin vahingossa oppia tästä viikonlopusta yllättävän paljon. Niin, ja iso kiitos kaikille myötäeläneille!

Muuten, saan keskiviikkona vikojen labrojen tulokset. Ehdokaslistalla ylimpänä on tällä hetkellä täysin absurdi kohtausten aiheuttaja. Paljastan sen sitten, kun saan faktoja pöytään.

Mainokset

6 thoughts on “Teräsnahkan riisumisesta

  1. Mistäköhän sekin johtuu, että on helppoa sanoa että helvetin huonosti menee, kun lapset on mahataudissa ja leikkihuoneen lattialta löytyy kuollut peltomyyrä, mutta sitten kun on oikeasti huono olo ja vaikeaa, niin sitten väittää että kaikki on ihan ok ja kyllä mä pärjään? Et ei tässä nyt niin hirveästi mitään hätää ole, hädin tuskin pystyn seisomaan 15min putkeen, mutta ihan hyvin kuitenkin voidaan (niinkuin siis itse juttelin kaksosten jälkeen)… Et ei täs mitään, kunhan ei pyörry lapsi sylissä… ja naurua päälle, että varmasti ei oteta vakavasti. Kai mä ainakin torjun sillä kahta asiaa: niitä tunteellisia kohtauksia, jolloin ei välttis sais pidettyä itteään kasassa ja sitten ihan vain omia pelkoja. Et sitä niinko on varmaan paremmat mahikset et ei oo mitään vikaa, jos väittää sitkeästi niin. Ja silleen sitä jaksaa kanssa, kun sanoo jaksavansa.

    Joopajoo.

    Mutta on ihanaa kuulla, että ei ole mitään kamalaa halvausta, vuotoa, tulppaa tai kasvainta. Lähetän virtuaalisen halauksen tässä ja toivon että nähdään ihan livenä (luojan kiitos, by the way!) mahdollisimman pian.

  2. no niinpä! ja osa sitäkin, että ajattelee että oiset ei jaksa sellaista valittajaa. hassua, vaikka itse jaksaa ja jopa haluaakin kuulla ne ystävien huonotkin olot, niin itselleen ei sitten olisikaan sallimassa samaa.
    Toivottavasti nähdään meillä jo ensi viikolla. Onko saumoja juhlille? ja mitä, onko kummin kullan huoneessa kuolleita eläimiä? 😀

  3. No huh!!! Pelottava kokemus varmasti!
    Mulla ihmisten myötätunto omassa tilanteessani saa aikaan ( päivästä riippuen )”itkukohtauksen”. Sen takia en hirveesti valittele tilannetta vaan mennä porskutan eteenpäin…Sitä ajattelee, että huonomminkin voisi olla, jalat kuitenkin kantaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s