Ei, sori mutta ei

Alan olla jo melkein hyvä. Lähes hyvä. No, kohtuullinen.

Sanon ”ei, en ehdi”, ”ei, en jaksa”, ”ei, en pysty”. Harjoittelen vaikeaa taitoa. Reissua edeltävien sairaalakokemusten säikäyttämänä jatkan epämiellyttävän mutta elintärkeän taidon treenaamista. Kieltäydyn kivoista(kin) tapaamisista, kiinnostavista (ekstra-)töistä, tärkeiden ihmisten kutsuista ja sellaisesta ihan tavoilleni epätyypillisesti. Opin vähitellen.  Menen kekkereitten sijasta jumpalle ja keikan tilalla aikaisemmin nukkumaan. Teen päivätyöt, mutten mitään muuta työhön viittaavaakaan. Raivaan hartiavoimin tilaa päivittäiselle kehon ja mielen huololle.

Vieläkin silti ensimmäinen selkärangasta ilmestyvä reaktio kysymykseen, kutsuun tai pyyntöön on almanakan tiirailu ja edes häivähtävän kyllä-mahdollisuuden metsästäminen. Olen tunkemaisillani, ahtamaisillani, venymäisilläni. Sitten havahdun ja sanon sen. ”Ei, ei onnistu”. Ja koitan olla ajattelematta sitä kaikkiea kivaa ja kiinnostavaa, minkä väkisin missaan. Ajatella enempi, että tulee muitakin. Tulee uusia. Aina tulee. Ennen kaikkea toivon, että lähi-ihmiset ymmärtävät harjoituksen välttämättömäksi.

Mites teillä, onnistuuko ”ei”, vai alkaako omatunto heti soimata?

Mainokset

4 thoughts on “Ei, sori mutta ei

  1. Ei, ikävä kyllä ei ei oikein kuulu sanavarastooni. Pientä kehitystä oli havaittavissa silloin, kun yhtenä kesänä tajusin, että jos vastaan myöntävästi kaikkiin rivitanssinohjauspyyntöihin, ei minulle jäisi yhtään ohjauksetonta päivää viikossa. Silloin oli pakko opetella sanomaan ei. Monessa muussa asiassa en tuota jaloa taitoa ole vielä oppinut. Kun ikää on tullut ja oman itsen niin fyysisen kuin psyykkisen hyvinvoinnin ylläpito kehittämisestä puhumattakaan on jäänyt retuperälle, on pikku hiljaa pakko alkaa muuttaamaan prioriteetteja. Ani, olet oikeilla jäljillä.

    1. Omasta hyvinvoinnista on pakko pitää itse huoli, koska muut eivät sitä voi tehdä (muuta kuin välillisesti toki). Yrittäjyys on opettanut lomien pitämisen merkitystä – jos en itse laita niitä kalenteriin, ei kukaan taatusti niitä tule tarjoilemaan. Vaikeaa, mutta palkitsevaa. En todellakaan ole mikään mestari tällä(kään) aluella. Treenit jatkuvat 🙂 hyppää samalle tielle, A-J!

  2. ei, ei, ja ei. Ei onnistu vaan jokapaikkaan on aina menävä kun sydän sanoo… Vaikka kRoppa toisinaan huutaa armoa! 😛
    Mä aina siirrän tuota opettelun aloitusta…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s