Pohjolaturnee 2011 – seuraavat päivät

Päivä 4. Yövyimme toisenkin yön Juuman leirintäalueella, mutta nyt on aika jatkaa matkaa. Keli on aurinkoinen, + 14 C. Ajelemme Oulangan kansallispuiston upeisiin maisemiin. Matkalla näkyy lisää nukkavieruja poroja, mukana supersöpöjä vasoja. Harjoitan autovalokuvausta.

Perillä patikoimme Kiutakönkään reitillä 5 km verran ihmettelemässä kaikkea kauneutta. Kiutaköngäs on upea, valtava koski. Näemme siellä lohen nousevan käsittämättömällä voimalla ylös kuohuja. Ei ihme, että kalastajat ovat ihan kuumana pitkin jokivarsia! Kuviin eivät mittasuhteet suostu. On vain todettava, että jylhää ja komeaa oli!

Haukkoja kaartelee taas taivaalla kuusi komeaa kappaletta. Selkä on tosi kipeä. Ei oikein noista telttaöistä vielä huolisi. Vasta kahden tunnin kävelyllä lämpenee kivuttomaksi. Maisemat ovat kuitenkin sellaisia, että eipä paljon paina.

Puolen päivän jälkeen hyppäämme taas autoon, ja ajelemme Kuusamo – Kemijärvi – Inari. Matkalla kamera käy koko ajan. Kaikenlaista taapertajaa ilmestyy tielle. Porot ovat rautaisen itsetunnon elukoita – etteikö koko tie muka olisi yksin heidän käytössään?

On muitakin kulkijoita:

Metsoäippä vie poikaset tien yli. Hauskasti kulkivat ihan pystyasennossa.

Leiriydymme Inarinjärven rantaan leirintäaleelle. Selkä tarvitrsee mökkiyöpymisen ( 55 e / yö) Lapset leikkivät pihassa kävyillä poroerotusta. Kivet ovat huskyja. Muutama hassu hyttynen. Missä räkkä? Tytöt oppivat ristiseiskan, ja se lisätään jokailtaisen korttisession lajiksi. Ihanaa. Rentoa. Ihan täyttä kivuutta koko oleminen.

Aurinko ei painu mailleen lainkaan. Yöllisellä puskapissalla on ihan hämmentävä fiilis.

Päivä 5. Sininen taivas, + 17 C. Aurinko jaksaa vieläkin päättymätöntä työvuoroaan. Ajamme Inari – Kielajoki – Utsjoki

Pysähdymme Karhunpesäkivellä näyttämässä tytöille ihan merkillistä luonnonmuodostumaa, onttoa siirtolohkaretta.

Kiven sisällä

Kukin retkikunnasta saa jo kauan himoitut kuksat nimikoituna. Nyt kelpaa juoda iltateetä.

Jatkamme ajoa, ja pysähdymme Kielajoella Johkun nuoruusmuistoja verestämässä. Teemme kolmen vartin kävelyretken metsään joen varteen, ja saamme muikkarin metsän isommista asukeista. Tuore karhunkakka kertoo, että jossain lähellä on seuraa, vaikka ei meinaakaan näyttää nenäänsä. Pikkuporukkaakin on, ne ensimmäiset hyttyset.

Hyvän poronkäristyksen jälkeen matka jatkuu pitkin Tenonjokilaaksoa. Maisemat ovat ihan huikeita.

Lohimiehiä on nyt joka paikassa. Ovat onnellisen näköisiä seistessään siellä vedessä vyötäistä myöten viskomassa.

Tien yli vilistelee tunturisopuleita tiuhaan tahtiin. Joku piipittää kiukkuisesti kuvaan joutuessaan. Nämä ovat harvinaisen pöljää väkeä. Kulkevat tohottavat vaikka suoraan surman suuhun. Uivatkin kuulemma järvien poikki. Jos väsyvät matkalla, hukkuvat.

Illaksi ehdimme Utsjoelle leirintäalueelle (telttapaikka 13 e / yö). Grillamme makkaraa ja paahdamme vaahtokarkkeja. Vihimme hartaina kuksat käyttöön. Olemme pöljinä kaikesta kivasta koetusta ja huimista maisemista (Skotlannin jylhyys kohtaa Nepalin kuivat joenuomat. Siihen vielä saariston kivikkoista rosoa ja pinkkinä humisevia horsmapeltoja). Että tällaisenkin saa ihminen kokea! Kaiken tämän nähdä!

Muutamme retkisuunnitelmaa vähän, ja päätämmekin oikaista jo tästä huomenna Norjaan!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s