Pohjolaturnee 2011 – vielä ne jaksaa

Päivä 6. Utsjoki. satelee, +9C. Utsjoki – Repparfjord

Starttaamme klo: 10.30. Nuorgamin sijasta päätämmekin ylitää rajan jo tässä, ja suunnata Norjaan päivää aikaisessa. Juomme aamukahvit teltassa keliltä jemmassa. Pikkuinen paikka tämä Utsjoki on.

Ajelemme Norjan puolella alaspäin saman eilisen Tenojoen toista rantaa Karasjoelle. Kuuntelemme Jules Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri -äänikirjaa ja katselemme sateessa tien yli visteleviä sopulityhmyreitä. Norjan nopeusrajoitukset ovat alhaisemmat – on 70 ja 90 km/h. Samoin mutkamerkki on loivempi (ja mutkat jyrkempiä), ja tietyömerkin mies meikäläistä Stoppi ja naisiin-kaveria leppoisampi ja pehmeämpi pallopää. Kivivyörymerkki on – ja toki aiheesta – raflaavampi. Suojatien ylittää täällä melkoinen hattupää dandy.

 

Jäämeren rannalla keittelemme trangiapöperöt ja haistelemme suolaista meri-ilmaa. Täällä ollaan!

Teiden varsilla on horsmaa ja mesiangervoa. Sopuleiden seassa tuntuvasti vähemmän poroja, mutta niitä paikkaavat lukuisat lampaat. Jos porot eivät paljoa nakanneet autoilijoista, niin nämä vielä vähemmän. Huutelemme heille vuorokehotuksia ikkunasta: ”Määä-ÄÄÄ!”

Majoitumme Repparfjordin ungdomsenterin leirintäalueelle (telttapaikka 18 e / yö). Jokin kristillinen keskus näemmä. Täällä lohestajien saaliitkin saavat sielulleen rauhan:

Teemme iltakävelyn läheiselle vesiputoukselle. Sen suorakulmaiseksi leikkaantuneet kivet ovat kuin sisustussuunnittelijan kynästä.

 

Päivä 7. Repparfjord- Hammerfest – Alta – Storslett

Lähdemme klo: 10.20 ajelemaan kohti Hammerfestia. Keli vaihtelee. + 13 C. Pysähdymme matkalla Trollholmsundiin ihmettelemään kivestä muovautuneita peikkopatsaita. Meressä lillii kauniita violetteja meduusoita, ja linnut ovat pudotelleet rantakalliolle tyhjentämiään merisiilinkuoria.

Matkalla Hammerfestiin paikalliset porot kuuliaisesti noudattavat liikennemerkin kehotusta.

Juomme Hammerfestissa maailman pohjoisimman kaupungin kakkukahvit. Ihmiset näyttävät kisuallisen kaupunkilaisilta ja siivoilta verrattuna meidän reissurähjäiseen oloomme. Otetaan perinteiset kuvat ja kipuamme vielä näköalapaikalle ihmettelemään maisemaa.

Pohjoinen! Hyvin pohjoinen!

 

Kun matka jatkuu, on maiseman kauneus ihan typerryttävä. Kirjoitan reissuvihkooni jossakin tunnekuohussa, ettei täällä kai kukaan voi nousta aamulla ylös ja kyseenalaistaa Jumalan olemassaoloa. ”Jo yksin ruskeat poron vasat ovat todistusvoimaisia!” Paatoksellinen tunne on ihan aito, vaikka se nyt kotikeittiönpöydän ääressä kalskahtaa tosi latteudelta. Tuossa hetkessä kuitenkin kauneus ja jylhyys ympärillä ihan todella oli täysin käsittämätöntä. Se ei valitettavasti tartu kuviin eikä tallennu lauseisiin.

Ostamme matkanpäältä pussillisen kuivattua poronlihaa, joka maistuu tolkuttoman hyvältä. Teemme vähän myöhemmin myös erheen ja pistäydymme helpon ja nopean ruuan toivossa hampurilaisille. Neljän hengen vaatimaton ateria tienvarsibaarissa maksaa 76 euroa!

Ennen leiriytymistä tytöt saavat vielä kaipaamansa heinäkuisen lumikosketuksen.

 

Leiripaikkamme Storslettin kupeessa on naurettavan kauniilla paikalla. Toisella puolella on vuono jäähuippuisine tuntureineen, toisella solisee mahtava vesiputous. Paistelemme iltaruuaksi lettuja mökissä (52 e / yö = melkoisesti edullisempi kuin hampurilaisateria!). Alkuyöstä puhaltelee jännä ihan lämmin tuuli.

Tytöt keräilivät simpukkanäyttelyn

 

Hang in there. vielä olisi pari päivää seikkailusta jäljellä. Muun muassa koko Kilpisjärven retkiosuus!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s