Patetiaa puutarhassa

Olen tänään sentimentaalinen pöljä. Jos et pysty turboahdettuun, patetian partaalla killittelevään tunteellisuuteen, niin älä ihmeellä lue yhtään eteenpäin!

Lähden pian pariksi viikoksi pois kotoa työreissuun. Hassua kyllä, en ole ikiaikoihin ollut niin pitkään poissa kotoa. Ennen lapsia toki oli kaikenlaista pitempää: puolen vuoden työkomennus Ruotsissa ja muutama 1-3 kuun mitainen Nepalin reissu ainakin. Oli kokolailla helpompaa lähteä.

Lapset saatuani olen tehnyt vain maksimissaan viikon mittaisia reissuja, ja niitäkin harvakseltaan ja kovin vastahakoisin mielin. Viimeksi olin viikon poissa kirjoituslomalla isäni kanssa tammikuussa, ja sieltä Kanarialtakin piti ottaa skypeyhteys kotiin harva se ilta. Nyt lähden 1,5 viikoksi hommiin, ja jätän nämä loput tänne viettämään lomansa loppuun. Vähän tuntuu kyllä.

Tänään olen hiukan haikeana tankannut kaikkea sitä hyvää, mitä täällä ympärilläni on. Kävimme kävelyretkellä Tenholan linnavuorella. Siellä tienpieli oli täynnä villivattuja ja mustikkaa. Kotipihalla sukelsin perheen kanssa puutarhavattupuskaan, ja napsin perään kouramitalla puna- ja mustaherukkaa ja ihania kirpeänmakeita karviaisia.

Kävelimme esikoisen kanssa paljasvarpain tuossa sammaloituneella nurtsilla omppujen alla, ja huokailimme ääneen, miten ihanalta maa tuntuukaan varpaissa. Arvelisin, että tätä onnellisempi ei voi olla.

Vahvaa symboliikkaa. Elämänlanka on vallannut haravanvarren.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s