Kotona

Palasin eilen 10 päivän työreissusta. Jättiläisväsymys. Outo olo, kun ihmisiä on ympärillä kymmenien sijasta vain nämä omat. On vesivessa ja jääkaapissa tutut ruuat. Oma sänky ja pihalla pitkälle edennyt loppukesän tunnelma räksineen. Jotenkin hahmoton haikeus ja fiilis, että on saanut olla mukana ihan ainutlaatuisessa hienossa jutussa. Kuulla riipaisevia tarinoita ja tutustua maailman rohkeimpiin ihmisiin. Takki typötyhjänä.

Arkeen ei ole vaikeaa palata, jos on lapsia ja vanha talo. Yläkerran suihku hajosi ja valuttaa vettä alakertaan. Meni kylppäriremontiksi, eikä suihkuksi niin kuin haaveilin. Kuopus lähti kouluun ja ajoi kohta hysteerisesti itkien takaisin. Oli reppu jäänyt ja jännitti kamalasti. Lohduttelin ja saatttelin takaisin matkaan. On olemassa erikokoisia huolia ja suruja – tosia kaikki.

Koska hostellissa oli luteita, pitää nyt alkaa sellaiseen savottaan.

Päässä surisee. Pian alkaa jäsentäminen ja melko tuhti kirjoittamispuhde. Sitä ennen pitää vähän hengitellä sisäänpäin. Antaa asioiden tipahdella päässä oikeisiin paikkoihin. Että sai tämänkin kokea.

 

Mainokset

4 thoughts on “Kotona

  1. Moi Ani! Hieno tunnelma sun tekstissä! Tervetuloa takaisin. Olisi joskus kiva kuulla tarkemmin tuosta prosessista. Terveisiä naapuruston vanhasta talosta kirjoituksen ääreltä. 🙂

  2. Mielelläni kerronkin! Eikä kamalan kauaa tarttee ootella sitäkään, että pääsee kattelemaan telkkarista yhden sirun tarinasta. Haluan tulla kattomaan myös sun talon, ja kuulemaan häähöpinät!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s