Selkä. Kyllä sitä ihminen tarttee.

Tajusin just, että selkäseikkailuni alusta on aika tarkka vuosi. Löysin vanhan blogin puolelta tämän huumehuuruisen katsauksen tapahtuneesta.  Onpahan aikamoinen vuosi ollutkin. Tässä jonkinlainen pitkähkö yhteenveto meiningistä. Hyppää ihmeellä yli, jos ei nappaa!

Ensimmäinen puolikas vuodestahan meni melkein tyystin sohvalla itkiessä ja lääkehuuruissa koomaten. Tosi tuskaista aikaa.

Loppuvuodesta aloittelin fyssarin kanssa kuntoutusta rauhaksiin, ja sain käskyn liikkua joka päivä kivun sallimissa rajoissa (eli käytännössä megasäälittävillä töpöaskelilla). Olin varma, etten koskaan toivu. Niin oli lekurikin. Sain karusta kaverista tiristettyä kunnon itkukiristykselläkin optimistisimmillaan vain lauseen: ”on ehkä olemassa pieni mahdollisuus että tämä jossain vaiheessa vähän voi helpottaa”. Mietittiin laitoskuntoutusjaksoa keväälle.

Tammikuussa alkoi tehokas kuntoutus pitkillä kävelyillä ja vesijuoksulla. Sain jätettyä lääkkeetkin pois siinä jossakin joulun jälkeen. Käyttelin vielä pahimpiin hetkiin Tens-laitetta – sähköiskuja harhauttamaan kipusignaalin kulkua. Talven -30 pakkaset olivat omiaan nostattamaan kävelymotivaatiota, mutta sain vedettyä tunnin joka ilta kuuntelemalla äänikirjaa ja muistelemalla sohvakuuria. Pikkuhiljaa vauhti kiihtyi ja askel venyi lähemmäs normaalipituuttaan. Täydessä normaalimitassa askel tosin oli vasta kesäkuussa.

Maaliskuun tienoilla turhautti isosti, kun istuminen ei onnistunut oikein vieläkään. Kipuja muuten oli kuitenkin jo selkeästi vähemmän, ja aloin tutustua rauhallisiin uusiin lajeihin, kuten Chi Kung. Oli huikea fiilis päästä liikkumaan paremmin!

Huhtikuulla otin isolla riskillä päivätyön vastaan, ja se onneksi alkoikin onnistua aika hyvin, kun välillä muisti nousta kävelemään ja hankkiutui joka ilta liikkeelle kotioloissa. Nyt sitä on jo takana nelisen kuukautta, ja oikean asennon muistaessani olen ihan ok istuja.

Kevään ja kesän aikana lajikirjo on kasvanut loistavasti. Nyt on vakkarina ohjelmassa kävelyjen lisäksi pilatesta, punttista, tanssia ja uusia ryhmäliikuntatunteja. Jonkinlainen rajapyykki ehkä ylitettiin äsken, kun kävin riehumassa elämäni ekan BodyCombat-tunnin. Selkä kesti hyvin – siellä alkaa olla aikamoiset tukilihakset jo. Heia heia on ollut kaltaiselleni tilastoijalle oivallinen kannustaja. Se tietää nyt kertoa, että liikuntaa on vuoden alusta kertynyt 221 tuntia.

Varovainenkin saan vielä olla. Aamut ovat yhä kaikkein vaikeimpia, ja vieraat sängyt. Päivän mittaan kuitenkin paranee, eikä kovia kipuja tule enää kuin muutaman kerran kuukaudessa. Olen tosi tyytyväinen ja ihan lapsellisen onnellinen joka kerta päästessäni liikkumaan.

Hypyt ja kierrot alkavat vasta just ja just onnistua. Keskikehon lihaskorsetin on oltava koko ajan tiukkana, eikä mihinkään liikkeeseen auta lähteä hitustakaan huolimattomasti. Äkkinäiset liikkeet, vaikka liukastumiset, herkimmillään jopa aivastelu, ovat ihan murhaa. Ryhti on pakko muistaa koko ajan, ja verrytellä ja lämmitellä kunnolla. Eikä niitä lomapäiviä liikunnasta saa tulla lainkaan – kosto on muuten välitön.

Tätä se kuulemma on tästä loppuun asti. Uusia romahduksia on luvassa, koska vamma on elinikäinen, mutta toivun kuulemma nopeammin, kun pidän lihakset hyvässä kunnossa. Pidän varmuudella, koska sellaista puolta vuotta en makaa enää koskaan!

Lapinkeikka viime kuussa varmisti, että pitempikin kävely onnistuu. Rinkkaa en vielä voi ajatella kantavani, mutta reppu kulkee hyvin. Telttaa kestän (vammaispatjallani ja -tyynylläni) kaksi yötä putkeen, sitten pitää olla parempi sänky. Kotioloissa vammaistyynyn lisäksi täytyy muistaa laittaa polvien väliin tukityyny, mutta liukulakanaan en sentään koskaan joutunut. Piikkimatto pelastaa pahoiltakin kivuilta, lääkkeitä vieron nyt melkoisesti. Jos on oikein kipeä, niin kävelylenkin toisen tunnin lopussa viimeistään hellittää. Laitoshoitojaksoja ei tarvitse onneksi ajatella. Hyvin etenee harjoittelu itsenäisesti.

Liikuntaan ei tarvitse hakea motivaatiota kaukaa. Pakkohan se ei tavallaan ole, koska aina on vaihtoehto: jos huvittaa olla liikkumatta, niin aina voi palata sohvan nurkkaan piipittämään. Ei kiitti. Kas näin tehdään laiskanpulskeasta liikkujasta himokuntoilija. Keppi riittää, jos porkkanaa ei ole tarjolla.

Hyvin siis sujuu jo, mutta joitakin turhamaisia haittapuolia edelleen on. Pieniä, mutta kuitenkin. Korkokengillä esimerkiksi ei tarvitse vielä olla edes tuntia. Ei edes naurettavilla muutaman sentin korkuisilla. Hyvät lenkkarit, vaellussandaalit ja tukevat tennarit ovat jalkineeni vielä varmaan pitkään – ehkä aina. Juhlakäytössä vähän ankeat, silloin ehkä jotkut ballerinat menevät hetkellisesti. Kenkäostoksia teen nyt ihan puhtaasti käytännöllisin ja terveysmotiivein. Huonoja kenkiä ei enää ikinä. Olen tullut itsestäni tosi tarkaksi. Selän kunnossa pitäminen on iso prioriteetti. Sillä on niin valtavat vaikutukset henkiseen jaksamiseen ja koko perheen meininkiin.

Lisäksi harmittaa, etten vielä oikein uskalla palata rakkaan paritanssin äärelle. Hallitsen omat liikkeeni niin ettei satu, mutta parityöskentely vaatii reagointia toisenkin joskus ennakoimattomiin liikkeisiin. Ehkäpä vielä joskus sitäkin! Kisatreenaamishaaveet ja sellaiset kunnianhimot olen aikaa kuopannut. Tekee ihan hyvää luonnolle sekin.

On myös ollut pakko hyväksyä sellainen hiljaa hyvä – tai ainakin hitosti parempi – tulee –asenne. Ja uskoa, että kyllä ne sohvakuurilla kerätyt kilotkin vielä siitä karisevat, kun nyt viimein pääsen kunnolla liikkeelle. Kepeitä juttuja kokonaisuuden rinnalla.

Vuosi on oikeastaan aika lyhyt aika. Eilettäin tervehdin aurinkoa joogan merkeissä ja olen tästä just nyt lähdössä punttikselle saliohjelman teettämistä varten. Ohhoh, who knew! terkkuja vaan sinne sairaalanmäen kitulekrulle. Täältä pesee!

Mainokset

4 thoughts on “Selkä. Kyllä sitä ihminen tarttee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s