Liikka, ei siihen tarvita jumalista interventiota

Lähdin punttikselle tänään ennen aamukymmentä. Se ensin vähän järkytti sieluani jotenkin. Tajusin, että tällainen minä tällä hetkellä olen. Tällainen lauantaiaamuisin punttiksella käyvä henkilö. Who knew! Sitten tajusin, että helvetin hyvä! Olen tällainenkin.

Tämän olen nyt oivaltanut. Liikunta ei ole mitään niin ihmeellistä. Se on tekeminen, jonka voi mennä tekemään noin vain. Vaikka just nyt. Ja aina on hyvä mieli jälkeenpäin. Se ei olekaan jotain, joka pitää väkipakolla survoa johonkin kohtaan viikosta, vaan kiva homma, jonka voi mennä tekemään ilman ihmeempää valmistelua ja asennoitumista. Ilman sitä seuraavaa maanantaita, jolloin alkaa joku mielipuolinen uusi kampanja.

Jos jää odottamaan jotakin juhlavaa ilmoitusta, jossa Maailmankaikkeuden Herra jyrähtää vastaan panemattomaan sävyyn, että ”Ani, kuntosalille sinun tulee nyt menemän!” niin sitä hetkeähän saa odottaa. (vaikka totuuden nimissä pöllömpiäkin asioita siltä suunnalta on joskus kuulunut).

Sopivaksi hetkeksi riittää se, että sattuu aamukahvilla istumaan sohvaan ja tajuaa miettivänsä mitä päivään mahtuisi. Se on ihan riittävän raflaava hetki. Jos on aikaa miettiä mitä tekisi, voi ihan yhtä hyvin valita punttiksen kuin jonkin muun tekemisen. Ja kyllä, minusta on todellakin täysin ok valita punttis ohi vaikka siivoamisen. Ja hitosti kivempaakin se on.

Salilla käymiseen tuli hetkessä kiva fiilis, kun tajusin joskus viime viikolla, ettei tässä olla mitään hetken puserrusta veivaamassa. Ettei tule mitään loppupistettä, jossa tulokset mitataan. Ettei tarvitse kiirehtiä mihinkään, koska tätä tämä nyt on tästä loppuun saakka. Ja että tämä kroppa kyllä pystyy jo kaikenlaiseen, kun vaan mieli laittaa sen asialle. Tehdään vain tämä tämän päivän treeni. Ja sitten päässe suihkuun. (voin kertoa, että kun oma suihkumme on poissa käytöstä aina suunnilleen ensi jouluun saakka, on kynnys salille lähtöön senkin verran matalampi. Ihan vain hygieniasyistäkin.) Ja sitten huomenna tehdään joku toinen treeni, ja ylihuomenna tullaan tänne taas. Ihan tälleen vaan rauhaksiin ilman mitään kouhotusta. Nostellaan nuo painot, juostaan tuossa crossarilla, ja sitten vähän venytellään.

Sekin helpottaa, että jumppakassi on eteisessä aina pakattuna. Treenin jälkeen laitan likaiset pyykkiin ja märät kuivumaan, ja tuuppaan puhtaat ja kuivat tilalle odottamaan. Ei sitten ole sitäkään estettä, ettei muka löydy ja mitä vielä.

Ja nyt on lauantaipäivä, ja ennen lounasaikaa olen jo tehnyt sen mitä selkä tänään tarttee. Lopun aikaa voi rauhassa vaikka löhniä mitä vain. Erittäin jees.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s