Erittäin Salamyhkäisiä ja Epäilyttäviä Asioita Vähän Liian Suoraan

Jos et tykkää verestä tai seksistä, niin älä nyt ihmeessä jatka eteenpäin yhtään. Niistä molemmista meinaan nyt jutella. Älä yhtään. On suorasanainen fiilis. Noin, nyt on varoitettu (ja koitan venyttää tätä alkupätkää vielä vähän, ettei ihan koko totuus heti lävähdä niiden silmille, jotka varoituksesta viisastuneenakaan eivät heti tajunneet vaihtaa sivua. Vielä on mahdollisuus.)

Nyt ei enää ole.

Liekö syynä nämä kahdeksan vuoden tauon jälkeen alkaneet suorastaan mielipuoliset kuukautiset, vai mikä sitten, mutta tänään mietityttävät naiseus ja miehuus oikein sellaisella juurevalla tavalla.Facebookkasin aamulla siitä, miten onkin niin, että kassin kaikista tavaroista taksin takapenkille tai pankin tiskille lentävät aina juuri ne kuukautissiteet, ja siitä syntyi pitkä hieno keskusteluketju. Tuli puheeksi muun muassa se, miksi siteiden ostaminen on jotenkin häveliäämpää kuin vaikkapa makkarapaketin. Työpaikalla kollega kertoi, ettei kehdannut kirjoittaa ketjuun kommenttiaan kuukupista. Sekin jo puhuu omaa kieltään. On jotenkin jännää, että asia joka tapahtuu kaikille naisille joka ainut kuukausi likipitäen 45 vuoden ajan heidän elämästään, on välineineen näin problemaattinen ja hämyisä aihe. Väitän, että mikäli miesten sukuelin syöksisi verta viisi päivää joka kuukausi, siitä puhuttaisiin avoimemmin.

Tältä pohjalta jäin miettimään, mikä muu aihe on sellainen, josta miehet ja naiset puhuvat eri tavoin. Seksiinhän siitä päästiin ihan sujuvasti ja sukkelaan. Pohdin median tarkkaa sukupuolittuneisuutta. Sitä, millä tavalla sukupuoli vaikuttaa tapaan sanoa. Kävimme mieheni kanssa heittelemään ideoita lehtijutuista, joissa perinteinen asetelma käännettäisiin ympäri. Millaisia keskusteluja mahtaisi viritä, jos lehdissä näkyisikin seuraavanlaisia artikkeleita:

”Nuorempi nainen auttoi minua löytämään seksin ilot uudestaan”

”Eron jälkeen sain miehuuteni takaisin!”

”Nyt tahdon nuoren tyttöystävän!”

”Nyt lentää! 10 askelta parempaan siemensyöksyyn” (naisten orgasmiartikkelin kuvituksenahan nähtäisiin korneja lähteitä ja silmäkkeitä. Mitä miesten?)

”Omin käsin onneen – mies tutustu itseesi masturboimalla” (kuvitus naisten orkideojen sijaan vaikkapa ihan pylväillä ja banaaneilla?)

Miestoimittajat eivät juurikaan osallistu yksin tantraseksikursseille tai pidä julkista seksipäiväkirjaa. Jos niin tekisivät, niin heti olisi jotenkin pervo fiilis, eikö? Ja harva se viikko sellaisia juttuja näkee naisten tekemänä ja naisille suunnattuina.

Parisuhdeartikkeleissa neuvotaan tosi harvoin naista ottamaan enemmän suihin tai kiinnittämään mitenkään muutenkaan syvällisemmin huomiota miehensä nautintoon. On ihan selviö, että jutuissa ohjeistetaan miestä hyvittelemään naista eikä koskaan toisinpäin. Voisin kuvitella, että miehenä minua ottaisi tällainen päähän.

Mistä tämä ero johtuu? Kuitenkin olen siinä ymmärryksessä, että seksi kiinnostaa miehiä. Miksi heidän seksuaalisuudestaan suoraan kirjoittaminen tuntuu heti jotenkin epäilyttävältä?

Mitä mietitte? Missä muissa asioissa sukupuoliajattelu näkyy yhtä selvästi?

Mainokset

3 thoughts on “Erittäin Salamyhkäisiä ja Epäilyttäviä Asioita Vähän Liian Suoraan

  1. Ah, seksiaihe! Miulla on kanssa ollut jo pitkän aikaa muhimassa tämän blogsautuksen aihepiirin avautuminen, mutta se ei ole vielä pullahtanut ulos.

    Miehen ja naisen (ja avarakatseisesti yleistäen toki) seksissä ja seksuaalisuudessa on jotain todella perustavaa laatua olevasti erilaista mediassa. Se mikä on naistenlehdissä tiedostavaa, syvällistä ja modernia on miehille suunnatussa mediassa perverssiä, arveluttavaa tai suorastaan sovinistista. Onkohan nyt oikeasti niin myös itse asiassa vai onko se vain kulttuurillinen ja mediakeskeinen lähestymistapa? Onko nainen itse masturboidessaan syvällinen ja tutustuu itseensä ja seksuaalisuuteensa ja kokeeko mies runkatessaan olevansa pervo ja pikkuisen likainen?

    Kyllä tämä tästä vielä avautuu ja blogsahtaa 😀

    Ja joo, kyllä se joskus ottaa päähän 😛

    1. Markus, luottoblogaajani! Ilman muuta kirjoitat aiheesta! Tiivistit tuossa just paljon mun ajatuksiani. Mikä ihme siinä on, että naista ja hänen Herkkää Seksuaalisuuttaan pitää käsitellä jotenkin hellien ja varoen? Ja miksei miehen sitten – miksi se just menee niin, että ”nuo perverssit runkvistit!”? Väittäisin, että syvällisyyseroja ei sillä hetkellä juuri kamalasti ole, mutta ehkä se on just kulttuurinen juttu: naista seksuaalisena olentona on helpompi käsitellä noin etäännyttäen, ja miehelle taas eivät pehmeämmän puolen pohdinnot ole sallittuja.
      Kirjoitetaanko kasvatus- ja parisuhdekirja kimpassa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s