Vimmaa ja Tinttiä

Koska elämä ei voi olla pelkkää roller derbyä ( ja seuraaviin treeneihin on vielä 112,5 h – ei niin että täällä laskettaisi) niin tässä pari viime aikojen muuta kivuutta. Eka on kirjakivuus:

Tuomas Vimman Raksa (Gummerus) oli mainio! Myönnän, että olen hautonut vähän perusteettomia epäluuloja Vimman kirjoja kohtaan tätä ennen (en ole lukenut kuin yhden, josta sinänsä ihan tykkäsin, joten en osaa perustella. Joku siinä Gourmetin aikaisessa imagossa tökki vain) mutta nyt luin nautinnolla. Kirjahan kertoo – arvasitko jo? – rakentamisesta.

Ehkä eleleminen tässä rintamaiestalovanhuksessa loputtomine remppoineen (ja remppalafkoineen) on tehnyt hyvän pohjatyön – oli helppo uskoa alan mädännäisyyteen. Ahmaisin parilla sessiolla koko paketin, sen verran sujuvasti kulkee teksti ja tarina. Tämän jälkeen jokainen remppafirma näyttäytyy entistäkin epäilyttävämmässä valossa. Viimeisen luvun tyylilajivaihdos oli outo mutta hauska. Lukekaas pois!

Toinen on leffakivuus:

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (3D) oli ihan järjettömän hieno! Onpa tullut tietokoneanimaatiomeininki melkoisin harppauksin taas eteenpäin! Ja ehdotonta plussaa siitä, että 3D ei ollut tässä leffassa vain ne helvetin ärsyttävät nenään sattuvat lasit, vaan siitä oli oikeasti iloa. Joku arvostelija kirjoitti, että animaation kuva on niin hyvin toteutettua, että se näyttää paikoin jopa oikeaa elämää hienommalta, ja varsinkin merikohtauksissa näin onkin. Nuo leffateatterien mainosten ruutukaappauskuvat eivät todellakaan tee jäljelle oikeutta.

Juonihan yhdistelee useampaa Tintti-tarinaa, mutta en ole mikään puristi eikä haitannut tippaakaan. Hauska, vauhdikas ja erinomaisen viihdyttävä satsi. Lisää näitä! Ja tulossa onkin.

Spessujuttuna hymyilytti telkkarintekijää sellainen pikkunippeli, että kun elokuvassa ”kuvattiin” kohdetta vastavaloon, oli kuvaan lisätty sellaiset pikkuiset valorinkulat (joo, ammattikieltä kuten huomaatte, kuvaajat voivat tarkentaa termistöä) kuin mitä vastavaloon kuvatessa helpolla aina tulee. En edes tajunnut niitä ensin, koska silmä on niin tottunut niihin kaikessa kuvatussa materiaalissa. Sitten vähitellen hokasin, että eihän animaatiossa niitä millään tapaa tarttettaisi eikä mistään itsestään tule, vaan että se oli sellainen tekijöiden lisäjippo, joka vielä lisää fiilistä siitä, että ollaan tosimaailmassa eikä animaatiossa. Sittenhän niitä piti oikein metsästää loppuleffan ajan (ja ainakin kolmesti ne vielä bongasin). Hauska lisähauska.

Suosittelen lämpimästi! Meni kersoihinkin ihan täysillä.

Mainokset

2 thoughts on “Vimmaa ja Tinttiä

  1. Tintti oli kyllä hieno! 3D-elämys tuli tällä kertaa kruunattua palalla pumpulia. Kaivetaan salin pimennyttyä taskusta minigrip-pussi ja sujautetaan niksipirkkamaisesti painavien lasien ja nenän väliin pieni siivu höytyvää. Toimii – leffakäynnistä jää päällimmäisenä mieleen elokuva, eikä julmetun kipeä nokka!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s