Vuosi 2011 oli kaikenmoista täynnä.

Blogissa on ollut vähän hiljaista. Lähinnä joulukalenteria sitä halunneille. Nyt voisi olla paikallaan perinteinen retrospektiivinen tarkastelu vuoteen 2011. Tämä on pitkä – niinhän vuodet ovat.

Alkuvuotta varjosti tuhdisti vielä elokuun alussa sattunut selkävamma. Se alkoi kuitenkin antaa pikkuhiljaa jo vähän tilaa paranemisellekin. TAMMIKUUssa tein ensimmäisiä pitkiä kävelylenkkejä selän kuntoon saattamiseksi. Oli pakkasta -30 ja motivoin itseäni äänikirjoilla. Kuuntelin monta kymmentä levyllistä Tällä pohjantähden alla –kirjaa ja koitin venyttää askelta pidemmäksi kohti normaalimittaa.

Aloitimme remppaamaan eteistä ja keittiötä koknaisen uuden laajennusosan verran.

Ihana isäni taisi tajuta jotain olennaista puoli vuotta kipuilleen sohvamuhijan vitutusbarometrilukemista, ja vei mut viikon aurinkotankkaukselle Kanarialle. Teki erittäin hyvää.

Kellomäkeläinen Panutyttö ei ihan ois saanut vielä kiipeillä, mutta kiipeili tietty.

HELMIKUUlla lisäilin työntekoa vähitellen, ja kirjoitin lastenohjelma Mimmikotoa  ja lehtihommia. Vesijuoksin näinä alkuvuoden kuukausina niin paljon, etten enää ikinä tahdo sitä tehdä. Se kuitenkin oli sentään mahdollista, ja sinänsä pieni voitto aiempaan. Vaikka melko tuhdisti sielua korventavaa hommaa, pakko myöntää.

Lastenohjelman tekeminen oli järjettömän kivaa!

MAALISKUUssa kalenterissa alkoi olla jo normaalimäärä töitä, vaikka istumaan en vielä useampaa tuntia pystynyt. Kirjoittelin sohvalla maaten. Aloittelin jo pikkuisen Kakolan jättiläisprojektia Tarinatalolla.

HUHTIKUUssa käynnistyi Kakolan tekeminen täydellä teholla. Alkoi taas päivittäinen junailu Helsinkiin. Istuminen onnistui niin, että välillä käveleskelin toimiston käytävillä. Samalla tehtiin vielä Mimmikoton kuvauksia viikonloppuhommina.

Kakolan tekeminen ei taatusti unohdu ikinä.

Sain alkaa Pilatestreenit ja tanssiakin jo vähän enemmän ja pärjäilin jo aika hyvin selän kanssa, kunhan muistin varoa tiettyjä liikkeitä. Voi nautinnon määrää! Juonsin Linedance Showdownin, jonka teemana oli tällä kertaa lelukauppa.

Olin Mario. Aika hyvä Mario vieläpä, jos multa kysytään.

TOUKOKUU oli täysveristä Kakolantekoa alusta loppuun. Castingvaihe kiihkeimmillään, ja paljon jo kuvattiinkin. Energistä, hyvää kevätmeininkiä.

KESÄKUUssa olin pari viikkoa töissä ja pari lomalla. Korfulla oli jättiläisihanaa lukea, pelailla kersojen kanssa korttia ja lilliä lämmössä. Luimme porukalla aina mahtavan ritariromaani Ivanhoen iltasatuina ääneen.

HEINÄKUUSSA olin taas kaksi viikkoa töissä ja kaksi lomalla. Kakolaa tietysti paljon ja tarmolla, ja sitten autolla perheen kanssa Kuusamon ja Lapin kautta Norjaan. Retkeilymajoja ja telttailua poromaisemissa. Mun eka kertani niin ylhäällä. Järjettömän hieno reissu. Äänikirjoina Vaarallinen juhannus ja Sukelluslaivalla maapallon ympäri autossa pitkillä siirtymillä.

ELOKUU oli erikoiskuukausi. Sulkeuduimme Kakolan vankilaan kuvaamaan. Hillitön tunnevuoristorata ja työntekoa intohimoisimmillaan. Mahtava porukka linssin molemmilla puolilla! Ihan ikimuistoisia aikoja. Hullun hieno paikka!

Pidin kuvausten jälkeen vielä viikon ylityöloman ja jumppasin hulluna. Selkä antoi jo tehdä kaikenlaista, ja hain uusia kokemuksia käymällä läpi melkein jokaisen punttikseni ryhmätunneista. On mahdotonta kuvailla sitä autuasta iloa, jonka kunnollinen voimakas liikkuminen toi (ja tuo edelleen) puolen vuoden sohvakuurin jälkeen!

Kotoa hajosi kuvausten aikana suihku, se viimeinen talovanhuksessa kunnostamatta ollut kohta. Siitä asti on nyt oltu ilman. Kaipa se joskus saadaan tehtyä sekin. Keittiö ja eteinen sen sijaan ovat jo aikaa olleet kokolailla kuosissaan (okei, ne pari klassista listanpätkää uupuvat vielä, mutta silti). Voi autuutta!

SYYSKUU oli uutteran käsikirjoittamisen ja leikkaamisen aikaa. Etsittiin ja löydettiin tapoja käsitellä rankkoja aiheita. Homman ollessa intensiivisimmillään ei päähän oikein muuta mahtunutkaan.

LOKAKUU piti sisällään ihan uusia löytämisen iloja. Oli tuttuakin. Kakolaa tietysti yhä kiihtyvällä tempolla työhommina. Vapaan puolella tutumpana lajina tanssia. Juonsin Finnish Masters –tanssitapahtuman Tampereella, teemana tällä kertaa Walk of Fame.

Onko mulla joku juttu näiden Ma-alkuisten roolien suhteen? Menin Marilynina.

Sitten loppukuussa otin ensikosketuksen roller derbyyn Pasilassa Suomi-Ruotsi –maaottelussa. Homma meni jotenkin heti syviin ytimiin ja 23.10 luistelin tutisevin kintuin Tapanilan Erällä kokeilukierrokset Open skate -tapahtumassa. Kerta riitti. 30.10 luistelin monikymmenpäisen innokkaan joukon seassa pääsykokeissa Helsinki roller derbyn Freshmeat-kurssille päästäkseni. Tahdoin niin paljon mukaan, että naama meinas irrota.

MARRASKUU olikin luisteluriemua alusta loppuun. 1.11 tuli tieto kurssille pääsystä, ja siitä starttasi hillitön derbyfiilistely joka sunnuntaisine treeneineen. Elämään tuli yhtäkkiä iso joukko ihan mahtavaa porukkaa ja ihan totaalisen uusi laji, jota parempaa pistosta kaamosmasennusta vastaan on mahdoton kuvitella.

Töitäkin toki tehtiin. Kakolaa tietty. Käsikirjoittaminen ja leikkaaminen olivat ihan loppusuoralla, ja ihan totisesti näytti siltä, että hieno sarja tästä todellakin tulee. Mieletön tunne, kun 8 kuukauden huippuintensiivinen puristus läheni loppuaan.

JOULUKUUSSA jäin Tarinalaolta kotihommiin, lehtijuttujen pariin. Muutaman hajapäivän vielä tein Helsingissäkin valmistellakseni tulevaisuuden hommia, mutta kokolailla paljon otin myös ihan puhdasta huilia täyteen tarpeeseen.

Roller derbyt luikkailtiin myös joululomille, ja sitten lähdimme viikoksi muhimaan vuokramökille Tohmajärvelle. Perheäänestyksellä tuumimme, että jokainen meistä toivoo ennen kaikkea aikaa lukea kirjoja, pelata lautapelejä ja nukkua lukuisia päiväunia (okei, aikuiset vaan) ja että sosiaalisuuskiintiö oli tukevasti pakkasen puolella. Vietimme ekan joulun ilman oikeastaan mitään jouluhommia. Kaltaisestani himmelinrakentajasta ja hilloajasta tuntui jotenkin isoltakin asialta olla lähettämättä kortteja, siivoamatta, tekemättä laatikoita, hankkimatta kuusta tai kinkkua, ja kaikkea sitä mistä aina paljon nautin, mutta nyt ei vain lainkaan tehnyt mieli. Ja kas, kukaan ei kuollut siihen etten tehnyt!

Viikko teki huippuhyvää ja neljän hirsiseinän sisällä tehtiin merkittävän mittakaavan syöpöttely-, halailu- ja saunomisennätyksiä. Silkkaa rakkautta vaan. Autossa äänikirjana Robinson Crusoeta ja yhteisiksi iltasaduiksi luettiin merirosvoseikkailu Aarresaari.

Kuvia ei ole, keskityimme vain olennaiseen.

Nyt on jäljellä enää vuoden vika juhlaputki: esikoinen täyttää tänään 11 v ja huomenna vaihdetaan vuosi hyvien ystävien kesken.

Mikä hyvä, monipuolinen vuosi tämä taas olikaan. Päällimmäisinä mieleen jää toipuminen vammasta, jota luultiin pysyväksi,  ja ihan uudenlaisen fyysisyyden löytyminen uutteran kuntouttamisen myötä. Derbyyn hurahtaminen head over heels!

Työn puolella tapahtui merkittävä uusi aluevaltaus – Mimmikoto ja Kakola olivat selkeästi isoimmat käsikirjoitustyöt tähän mennessä – ja etenkin Kakolan huikean mieleenpainuva intensiivirypistys.

Siviilipuolelta kaikenlainen tärkeän tuntuinen pohdinta oman jaksamisen, pystymisen ja tahtomisen ristiaallokoissa. 35 on supermielenkiintoinen ja hyvä ikä näiden pohdintojen suhteen. Ja toki tapahtui paljon kaikenlaista isompaa ja pienempää sellaista ihan yksityistä, jota tähän ei nyt taltioidakaan – isojen ja pienten sukulaisten merkittäviä ihania ilmaantumisia muun muassa –  mutta joka lailla hyvää settiä alusta loppuun tämä vuosi on ollut.

Tervetuloa seuraava vuosi! Oon ihan valmis.

Mainokset

One thought on “Vuosi 2011 oli kaikenmoista täynnä.

  1. Reblogged this on Kokovartalofiilis and commented:

    Joku lukija oli kaivellut arkistoista esiin tämän summailutekstin. Olipas hauska lukea varsinkin nyt, kun derbyhuumaantumisesta tulee parin viikon päästä tasan vuosi täyteen. Samalla liekillä mennään aina vaan. Ja ihan täsmälleen yhtä jättimäisen kiitollinen olen joka ikinen päivä siitä, että selkä voi nyt hyvin. Olen solminut uuden suhteen vesijuoksuunkin – en olisi tuolloin uskonut 😀
    Työrintamalla on hauskoja kaikuja noilta ajoilta, kun Mimmikodon resepteistä ja askarteluista julkaistiin juuri Tule hyvä kakku -kirja. Ja Kakolan muistot ovat kyllä vahvoina mielessä edelleen, varmasti aina.
    Aika täyteläinen vuosi ollut tuo 2011. Ja niin on kyllä ollut tämäkin. Sen summaan sitten vasta joulukuulla. Vaikka mitä kivaa vielä ehtii tulla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s