Se ultimaattinen derby-fiilistely

Voi että. Eilen sulkeutui ympyrä. Sellainen derbyrenkaan oloinen ympyrä Pasilassa. Meillä oli ekat oikeat HRD-treenit freshmeat-kurssin jälkeen! Nyt on kyllä tosi vaikea kuvailla kuinka siistiä se oli sortumatta melkoisiin ylilyönteihin. On varmasti vähän vaikea saada kiinni tästä mun intoilustani noin ylipäätään, mutta en kyllä pysty mitään. Olen vaan niin rakastunut tähän hommaan, ettei sitä ilman isoja kirjaimia ja huutomerkkejä pysty kertomaan.

Eilisessä siistiä oli erityisellä tavalla se, että treenit pidettin Pasilan urheilutalolla, ja se on juuri se paikka, josta rakkaus käynnistyi. Lokakuussa näin ekan kerran peliä, ja se meni jotenkin niin suoraan solutasolle, että ei ole koskaan mikään ennen. Meidän koko perhe huusi ja kiljui siellä penkkien reunassa mielipuolien tavalla, ja oli heti sellainen täysi varmuus, että tuonne. Tuonne noiden tyypien kanssa.

Lokakuulta löytyy tällainen alku. Lukuisten hehkutusviestien esikoinen. Koska polte oli niin kova, ryhdyin heti asialle. Seuraava askel oli tämä. Ja loppu onkin ollut näkyvillä täällä myös: open skateiin osallistuminen – yhä suurempi pakkomielle päästä mukaan, fresharikurssin pääsytestit ja aina vaan lisää bensaa liekkiin, 1.11.(2011, hih!) saapunut ilmoitus kurssille pääsystä ja sitten kaksi kuukautta maailman kivointa aikaa.

Ehkä kukaan mua sitten marraskuun tavanut ei ole pystynyt olemaan huomaamatta, että mulla on tämä uusi rakkaus. En ole sitä paljoa salaillut, vaan hehkuttanut ihan suu vaahdossa kaikille joita yhtään on huvittanut kuunnella (ja sivullisille raukoille siinä samalla). Niin vahva on ollut se kokemus, että nyt ollaan hyvän äärellä.

Tämä on tällainen kiihkeä, pikana leimahtanut täysin odottamaton rakkaus. Ja tästä pidän kiinni täysillä.

Ja eilen sitten itse luistelin siellä alkukohdassa. Jännitti ihan hulluna. Nauratti. Katselin sinne tyhjään yleisöön ja muistin sen syttymishetken. Olin tosi fiiliksissä siitä, että tein sen minkä siinä päätin. Tein vaan, vaikka silloin vielä vahvasti ajattelin, etten pysty, saa enkä osaa.

Eilen treeneistä kotiin ajellessa radiosta alkoi ekana soimaan Love is in the air. Nauroin ääneen, koska just siltä tuntui. oli taivaallinen endorfiiniryöppy suonissa, ja hillitön kiitollisuus siitä että saan tehdä tätä. Ja että kaikki ne mahtavat tyypit, joihin tässä vasta tutustutaan, tulivat myös mun elämääni touhun myötä. On hyvä fiilis. On kuulkaas!

 

Mainokset

4 thoughts on “Se ultimaattinen derby-fiilistely

  1. Hei, kerrothan, kun joskus on täällä pääkaupunkiseudulla mahdollista mennä kattomaan roller derby- peliä (tai miten sitä nyt ikinä pitääkään kutsua). Sen verran tää on ruvennut kiinnostaan, että pitää ehkä itsekin päästä näkemään 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s