Raakakakkua ja heipat Talolle

Kuis parhaat työtoverit mulla taas olikaan? Tai siis ex-työtoverit lienee se oikea termi, vaikka jotenkin kummalta tuntuukin. Tänään nimittäin jätin säännöllisen kuukausipalkan, oman työpisteen ja mitä mahtavimman tarinatalolaisen sirkuskulkueen, ja palasin freelancerin taloudellisesti epämääräisen, -säännöllisen mutta myös ihanan vapaan arjen äärelle. Sanoin heipat työrupeamalle, jonka aloitin huhtikuussa.

Talon perinteisiin kuuluu kakutella lähtijöiden kunniaksi, ja miten siistiä olikaan, että ihanista ihanin tuottaja-Johannani oli kuullut mouhuamiseni derbyhaasteesta, ja tilannut perinteisen täyskärin rinnalle Silvopleesta raakakakun! Se oli paitsi täydelleen dieettiin sopiva myös ihan järkyttävän (jopa yllättävänkin) hyvän makuinen! Meinaan ilman muuta kaivaa esiin tämän reseptin, ja laitella kaakkua kotonakin.

Aistinvaraisesti arvioisin, että pohja oli tehty luumusta ja kookoksesta, sitten oli kerros raastettua omenaa ja ihania mangopaloja, ja päällä kaurakermasta tehty vaahto ja tuoreita mansikoita. NA-AM!

Haikea, kummallinen ja pöllämystynyt olo iski junassa. Olen toki odottanut tätä vapautumista jo hyvän aikaa – on ihanaa päästä uusiin puuhiin ja ennen kaikkea olemaan enemmän kotona – mutta samaan aikaan tuntuu kaihoisalta, että tähän astisella työurallani ihan kiistatta kiinostavin, vaikein ja tärkeimmältä tuntuva projekti Kakola on nyt tehtynä. (Ja pakkohan on vähän mainostaa, sen 4. jakso tulee tänään YLE TV2 klo: 21.25!) Huh mikä retki se olikaan!

Isompaa dramatiikka lähtööni ei kyllä ihan oikeasti liity. Olen lähtenyt ja kakutellut Tarinatalolla jo viiden vuoden ajan.  Ensin  Härkää sarvista-, sitten Paketti-, Tosi tarina: Marja-Sisko- ja Maria!-ohjelmien päätyttyä,   ja tullut aina uudelleen uuden ohjelman tekoon joitakin kuukausia lehtipuolella hommailun jälkeen. Seuraavasta projektista ei ole vielä tietoa, yhdelle sanoin aikataulusyistä kiitos eit,  mutta jossain vaiheessa sellainen taas varmaan eteen hupsahtaa. Nyt meinaan kuitenkin nauttia täysin rinnoin lehtihommista ihan kunnolla ja pitkään. Ne ovat omimpia ja tutuimpia, ja olen niitä isosti ehtinyt jo kaivata.

Huomen aamuna nukun pitkään, juon kaksi isoa kuppia kahvia sohvalla viltin alla, neulon muutaman rivin pipoa ja alan sitten katsella tilausjuttujen dead lineja. Enkä ainakaan yhtään kaipaa jokapäiväistä junailua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s