Perjantai. Lumentai. Derbyntai.

Ai jaa, todellako?

Mä huomaan jotenkin turtuneeni näihin pakkasiin. Olisko ihan mautonta näinä valituksen kulta-aikoina sanoa jopa vähän tykkäävänikin niistä. Eilen suihkittiin siskon ja koiran kanssa melkein tuntinen iltakävely vaikka mittari painui pitkästi alle kahteenkymppiin. Huopatossuissa oli varpailla lämmin, ja kyllä kunnon talvitakki kylmän pihalla pitää. Jos ei pidä, ei oo kunnon. Ja pipoja, niitähän mulla nyt onkin (olen päässyt irti koukusta – ei yhtään uutta kallopipoa moneen päivään!)

Oli kaunista. Sellaista sinistä vähän rätisevän näköistä ihan kirkasta. Kimaltelevaa ja tähtiäkin. Helmikuista. Kotiin tullessa olin ihan huuruinen, ja hyvällä mielin.

Tänään on illalla ekat sellaiset perjantain scrimmagetreenit, joissa on täysi porukka kasassa. Se on yhtä aikaa ihan järjettömän kivaa, mutta vähän pelottavaakin. Toivon, että ne ottaa meidät mukaan kunnolla. Mulla on kaksi nimikoitua ja numeroitua pelipaitaa – musta ja valkoinen kuten käskettiin – ja oon aika valmis. Iltaan mennessä oon ihan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s