Toka harkkamatsi ja penaltykruunu kutreilla

Eilen pelattiin toinen scrimmage eli harkkamatsi. Hankin epävirallisen penaltykuningattaruuden siinä toistuvilla cutting-rikkeilläni. Hölmöilin oikein urakalla. En tajua, miten kaikki se minkä teoriassa muka osaisi  (menin kuitenkin sääntötentistäkin läpi täysin pistein, röyhistelen sitä edelleen – jostain pienen ihmisen pitää saada repiä onnistumisia sentään) ei sitten ollenkaan tule jaloista ulos siellä pelissä. Lähden jotenkin niin touhukkaana asialle, että kaikki unohtuu sen siliän tien. Pöhellän vaan.

Eilinen oli hyvä esimerkki. Tajusin vasta ihan loppupelissä, että saan sen cutting-virheen aina samasta kohti ja samalla tavalla. Vaikka tiedän, mistä sen saa, niin yhtäkkiä unohdin totaalisesti seurata omia luistimani. Odotin vain, että jos mua ei jyrätä ulos, niin hyvä homma. Ja luistelin siivottomasti rajojen yli siellä kaarteessa ja takasuoralla kerta toisensa perään. Pilli, huuto, boxiin. Sitten, kun tajusin tämän, tulikin puhtaita jameja. Ei todellakaan mitään sankariluokan derbyä, mutta rankuttomia nyt kuitenkin. Win!

Eilinen oli kuitenkin jo parempaa touhua kuin se ihan eka harkkapeli. Siinä vain pyörittelin päätä ja ihmettelin ohi viuhuvaa porukkaa. Nyt oli hetkittäin sellaisia tajuamisia jo. Siistiä! Olen huomannut, että mun tarttee oikeasti keskittyä ihan yhteen-kahteen asiaan kerrallaan. Otan helposti sellaisen Pelastan Kaiken -asenteen, jossa yritän häärätä hulluna joka suuntaan, ja eihän siitä nyt mitään tule. Paitsi luokatonta säätöä. Sitten kun rauhoitun keskittymään johonkin, niin homma kirkastuu ihan uudella tavalla.

Play and learn.

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta musta on aika mahtavaa olla aika huono. Siksi, että siitä voi tulla paremmaksi vähitellen. Asiat on tavanneet olla mulle aika helppoja, ja sellaiseen tuudittautuu jotenkin. Nyt ährätään ihan ruohonjuuritasolla, ja se tekee tosi hyvää! Kirveleekin, mutta samalla tuntuu hyvälle.

Ajelin eilen taas yötä myöten kotiin (treenit on Helsingissä 19.30-22 joten olen vähän ennen puoltayötä kotona Hämiksessä) Kuuntelin radiota ja katselin pimeää lumipöllyävää tietä ja taas kerran mietin, miten siistiä on, että saan pelata tätä peliä näiden tyyppien kanssa. Niin tajuttoman siistiä! Ah!

Ja hei, huomenna opetellaan pikaluistelun saloja! Kuin siistiä se nyt sit on?!

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s