Aika-ajoja ja hidastuskohtauksia

Tyytyväinen olo. Väsynyt ja aika murjottu eilisten treenien jäljiltä, mutta tyytyväinen. Eilen pelattiin taas jokaperjantaiset harjoitusmatsit. Jännä ilmiö tapahtui. Peli tavallaan hidastui mun silmissä. Kaksi ensimmäistä scrimmage-treeniä on sujahtanut ohi sellaisessa touhukkaan säädön ilmapiirissä, että intoa on ollut reippaasti ja tajua tosi vähän. Ei oikein mitään selkeää kuvaa siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Kahden minuutin jamit ovat vain huiskahtaneet ohi. Nyt se taju jostain tuli, ainakin jo pidemmiksi hetkiksi kerrallaan.

Tuntui oikeasti siltä, kuin joku olisi kääntänyt nopeudet pienemmiksi. Ehdin nähdä tilanteita ja tajuta ainakin mitä niissä ehkä olisi pitänyt / voinut / kannattanut tehdä. Ei todellakaan tarkoita sitä, että olisin sitten osannut toimia niin suurimmalla osalla ajasta – pelillisesti tuntui että olin eilen monta kertaa kehnompikin kuin viime viikolla – mutta se ehtiminen ja näkeminen tuntui tosi siistiltä. Ja oli siellä ainakin sellainen opiksiottamisen kokemus, etten istunut kuin yhden cutting-virheen. Ehkä viidenneksen tai kuudenneksen viime perjantain rikkeistä. Ja sain muutamankin kerran keskityttyä rauhassa yhteen asiaan – sen sisälinjan pitämiseen (ja kerran jopa nätisti päästämään ihan oikeanvärisen jammerin sieltä nopsasti läpi ja sitten sulkemaan taas) Jee! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Siisteintä eilisessä siltikin oli kuitenkin, että jännittäminen kierrosnopeuksista saa nyt jäädä. Pääsin silloin kuukausi sitten läpi minimum skillseistä, mikä tarkoitti että siirryin liigaan ja sain paikan kotijoukkueessa. Testissä reisilihakseni kuitenkin kramppasi niin kovin, etten pystynyt suorittamaan kierrosnopeustestiä ihan tarvittavalla tavalla (sain kasaan 23 ja risat vaaditusta 25 kierroksesta). Mua pyydettiin näyttämään kierrokset myöhemmin, eli nyt siis eilen. Jännitti aika lailla, koska mä nyt jännitän jos on jotain jännitettävää tarjolla. Ja siksi, etten halunnut pettää omia enkä muidenkaan odotuksia, kun olin saanut tuollaisen armon testisuorituksessani.

Yksin en joutunut onneksi kierroksia luistelemaan. Koko liigaporukan pitää suorittaa testit kerran vuodessa täyttääkseen kansainvälisen katto-organisaation vaatimukset. Ja jännitti niitä muitakin ihan selvästi. Ainakin edes vähän.

Välttääkseni krampit suolasin itseäni pari edeltävää päivää litkimällä 2-3 litraa ruususuola-sitruunavettä. Se tuntuu auttavan tosi hyvin! Ja niin menivät kierrokset vaadituille lukemille ja vähän ylikin. Sain viidessä minuutissa kasaan 26,5 kierrosta, ja olen supertyytyväinen. Nopeus ja tekniikka on lisääntynyt kuukaudessa ihan selvästi. Ja tervetuloa lisääntymään vielä paljon lisääkin!

Muistin jopa siinä ovaalia kiertäessä vähän kokeilla käytännössä pikaluistelukurssilla oppimiamme kikkoja. Mulle varsinkin tehokkaaseen luisteluun tarvittavat crossoverit (ts. sirklaus) on tuottaneet merkittävästi vaikeuksia, mutta kurssilla tapahtui oivalluksia. Pasilan Urheilutalon lattia on mun renkailleni sillä tavalla hankala (jarrut puuttuvat melkein tyystin), etten ihan iljennyt täysillä pyristelemään, mutta uudet rullat ovat jo matkalla luokseni. Loistohyvä fiilis joka tapauksessa.

Sunnuntaina jakaudumme ekan kerran kotijoukkueiden omiin treeneihin.

Kuin siiiiiistiiiiiii!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s