Kivasti sanottu

Nyt voi mennä vähän nyyhkyksi taas. Hyppää yli jos et kestä.

Sain eilen ihanimman palautteen pitkiin aikoihin. En kerro siitä leijumismielessä, vaan siksi että siitä tuli niin hyvä mieli. Ja siksi, että tajusin miten tärkeitä juttuja kohtaamisiin sisältyy joskus huomaamattakin. Ihan arkisiin ja pieniinkin.

Tämä työ, varsinkin nyt kun olen siirtynyt konkreettisesti pois työpaikalta ja -yhteisöstä kotiin naputtamaan omiin oloihini, on välillä aika yksinäistä hommaa. Juttu tehdään, juttu lähtee, ja sitten vain toivomaan että joku siitä jossain jotain saa. Toimitus saattaa antaa palautteen jutun vastaanottaessaan, usein aika niukan, mutta sormista lähtee monen monta tarinaa, joista ei koskaan kuule mitään jälkeenpäin. Ja sehän on tietty aivan jees. En minä niitä itselleni kirjoitakaan.

Mutta sen kivempaa on joskus kuulla palautetta. Joskus joku ikivanha juttu kaivautuu esiin (lehdethän saattavat pyöriä yllättäin vuosikausia terveyskeskusten aulojen laareissa, kirjastoissa, kirppiksillä. Hassuimmillaan olen joskus istunut odotushuoneessa vieressä, kun toisella penkillä luetaan jotain omaa hengentuotetta. Ihan parasta on silloin vähän vaklata lukijan ilmeitä!) ja syntyy hyviä keskusteluita. Eivät ne aina ihan kertakäyttöviihdettä onneksi olekaan.

Eilen palaute tuli itse haastattelutuokiosta, ja se tuntuu myös ihanalta. Jututin erästä viisasta ja lempeää 5-kymppistä naista, joka on tuttuni jo pitkältä matkaa. Hän on minusta aina ollut maailman itsevarmin sillä oikealla tavalla – säteillyt ympärilleen sellaista tasapainoa ja olemisen helpoutta. Palaute kertoi jostain muusta. Hän kirjoitti tarkistamansa jutun perään:

Olen Ani iloinen kun olen tutustunut sinuun, kanssasi on kiva jutella ja vaihtaa kuulumisia.
Tunnen aina seurassasi olevani hyväksytty, jota harvoin ikäisteni seurassa tunnen.

Liikutuin. Minulle oli ihan täysi uutta, että tämä rautainen nainen koki seurassani tällaista. Tai ehkä pikemminkin, että hän ei muussa seurassa tunne samoin. Ettei tunne olevansa hyväksytty. Ja samalla tajusin taas, että niin se vain menee. Ei se aina lainkaan ulospäin näy, jos on haavoja ja epävarmuuksia. Ja miten perustavanlaatuisesta jutusta on kyse. Hyväksytyksi tulemisen tunteesta. Miten tarpeen se on!

Tuli samalla aika haikea mieli hänen puolestaan, ja sitten ihana olo siitä, että hän oli kokenut seurassani noin. Ja siitä, että oli sanonut sen ääneen. Muistin yhtäkkiä jo kauan edesmenneen isoisäni, joka ei koskaan ollut oiken puhunut minulle suoraan tunteistaan (vaikka muuten juttelimme paljon ihan kaikesta). Yhden sairaalavierailuni jälkeen hän oli kuitenkin todennut isälleni – kivulloinen ja aika lähtövalmis mies – , että hänelle tulee minun käydessäni sellainen rauhallinen olo, että kaikki kyllä järjestyy. Itkin, kun kuulosti niin kivalta.

Pitäisi muistaa itsekin kertoa ihmisille enemmän näistä hyvistä pilkahduksista. Niin hyvä fiilis niiden kuulemisesta tulee. Antaa palautetta hyvistä pienistä asioista. Ja isoistakin, mutta ennen muuta niistä ihan arkisista olemisista. Työjutuista, saamastaan opista, yhdessä olemisen kivuudesta. Paljon useammin kuin napauttaa silloin, kun on jotain mikä ärsyttää.

Mainokset

3 thoughts on “Kivasti sanottu

  1. Tämä on niin totta joka sana jonka sanot, Ani. Ihmisen sisin voi olla todella rikki ja ulospäin näkyy vain se, jonka haluaa näkyvän.
    Ja niin vanha kuin klisee lapsuuden traumoista onkin, niin sieltä kuitenkin se totuuden siemen saattaa löytyä moneenkin asiaan. Historiassa tapahtuneen vuoksi ihminen voi kokea itsensä hyvinkin eri tavoin.
    Ja kuinka on elämä kohdellut ja kuinka asioihin osannut roolimalliensa mukaan suhtautua sanelee paljon millainen ihmisestä on ajan saatossa muovautunut.
    Joskus ne kipeät asiat joutuu kohtaamaan erilaisten ihmisten tai tapahtumien kautta, jotka laittavat tavallaan vastakkain oman pelikuvansa kanssa.
    Hyvää mieltä tuovat ihmiset ja keskustelut avaavat aina näkemään jotakin uutta ja positiivisuus elämässä auttaa jaksamaan eteenpäin.
    Hyväksytyksi tulemisen tarve sekä onnistumisen kokemukset ovat kantava voima meille kaikille. Ihanaa kun nostit tämän asian esille.

  2. Positiivisen palautteen antaminen tuppaa usein jäämään marmatuksen jalkoihin – sääli! Kirjoituksesi on hyvä muistutus siitä, kuinka pienillä sanoilla voi olla suuri merkitys niin sanojalle kuin vastaanottajallekin. Kunpa moni muukin muistaisi kiittää ja sanoa jotain myönteistä useammin, niin lähimmäisilleen kuin vähän tuntemattomammillekin ihmisille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s