Tosi paljon aika rumia naamakuvia

Mulla on tylsää. Lapset on ukkilassa ja me molemmat aikuiset juhlimme kahdenkeskistä laatuaikaamme sairastamalla kumpainenkin. Oma tauti alkaa onneksi olla jo vähän voiton puolella. Näen tänään silmätulehduksen jäljiltä melkein kunnolla ekan kerran viiteen päivään! Kurkkupöpökin ehkä alkaa jo olla meneillään. Ja sietäisikin. Alan olla tosi kärttyinen tyyppi kun en pääse yhtään liikkumaan.

Olen ehkä vähän ylittänyt itseäni myös ihan oikeasti lepäämällä. Se on mun heikointa osaamisaluettani ihan selvästi, mutta nyt on ollut matkamotivaattori tukemassa harjoituksia. Miten vaikeata se silti on! Kuvaavaa oli perjantaina, kun pelikaverini totesi olevansa musta tosi ylpeä, kun istuin harjoitusmatsin (vaikka erittäin pitkin hampain) katsomossa. Hän tietää minut, ja oli ollut ihan varma, että vedän luistimet jalkaan vaikka pääkainalossa. Niin totisesti teki mieli tehdäkin, mutta lähestyvän matkan lisäksi jarrutteli sekin, etten nähnyt melkein lainkaan eteeni. Olisi tullut rumaa jälkeä musta ja muista. Ja nyt on ihan pakko parantua.

No, koska on niin tylsää, niin olen kreisibailannut täällä tukka-asioissa. Nythän on tämä maailman mittakaavassa aivan kertakaikkisen merkittävä kysymys ollut tässä kaikkien huulilla, että suoraa vai kiharaa. Permis on puoli vuotta vanha, ja siinä pisteessä että alkaa olla aika vaikeaa. Pelle Hermannin ja Sideshow Bobin rakkauden hedelmä. All I’m saying. Tai no, katsokaa vaikka itse:

(kuis toi silmäluomi, aika söpö…)

Ihana Satu-kampaaja ei vielä iljennyt kihartaa uudelleen, koska tukka olisi luultavasti tippunut niiltä sijoiltaan raiskattuna maahan, joten muotoiltiin vain vähän helpommin käsiteltäväksi odotellessa loppukiharan uloskasvamista. Ja tehtiin jotain, jonka nimi saattoi olla rakennepaikkaus. Tai jotain.

(Saatte nyt oikein urakalla nautiskella näiden mun pesupuhtoisten lärvieni äärellä, koska en voi tämän simmun vuoksi meikkailla. Ihanaa. )

Haha kunnon mug shot. Ani, tuo kotinsa iloinen vanki.

 

Ja tänään koklailin – niin, tämän akuutin tylsyyskuoleman vuoksi – miltä se näyttäisi suoristettuna.

Näin hän hymyilee pöljänä ottaessaan itsestään kuvia, koska kuvissa kuuluu hymyillä.

 

Tosi outoa olla suoratukkainen. Näinköhän siihen tottuu taas. Tiedän toisaalta kyllä itseni, en jaksa joka päivä olla raudan varressa. Pitää siis mennä tällä puolimatkan kiharalla vielä sen aikaa, että voidaan pätkäistä kunnolla lyhemmäksi. Kesällä voi sitten taas vedellä erilaisilla huivivirityksillä ja kasvatella, niin kuin edellisen kiharakauden jälkeen.

 

Vitsi nyt oli kyllä kiinnostava postaus, eikö ollutkin!

 

Mainokset

2 thoughts on “Tosi paljon aika rumia naamakuvia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s