Matkakirjasto

Kävin kirjastossa haalimassa matkalukemistoa. Kirjasto on ihana asia elämässä! En ole pitkään aikaan ollut kunnon lukumoodissa, liian kireällä jotenkin, mutta nyt aion ajaa itseni siihen väkisin. Eikä varmaan ole edes vaikeaa, koska pahin aikarosvo, tämä läppäri, jää visusti pois reissusta. Ei Facebookia, ei sähköposteja, ei edes kirjoitteluharjoituksia. Nyt nollataan.

Matkakirjojen valitseminen on mahtavaa. On otettava muutamia varmoja tärppejä ja sitten seikkailtava ihan uusien äärelle. Metodi on tieteellisen tarkka: samoilen hyllyt läpi järjestyksessä, silmäilen kirjanselkiä ja tartun lupaavan nimisiin tai näköisiin. Puhdasta tunnevalintaa. Ei mitään pelottavaa tai ahdistavaa, eikä mitään missä seikkailee toimittajia tai muita työstä muistuttavia tyyppejä. Ei liian kevyttäkään, ainakaan montaa kirjaa, vaan vahvoja, mukaansa imeviä tarinoita.

Ja monta.

On kamala virhe lähteä matkaan liian vähin kirjoin. Olemme joskus joutuneet ajamaan useamman tunnin matkan mökiltä lähimpään suureen kaupunkiin tankkaamaan loppuneita kirjavarastoja. Viikon reissulle viisi on sopiva määrä. Ei liian paineistava, niin että iskisi suoritusvaihde silmään, muttei liian vähäinenkään. Nautiskellen hyvä täsmämäärä.

Lisäksi otamme aina mukaan jonkin yhteisesti ääneenluettavan kirjan, niin nytkin. Olen ehdottanut Kolmea muskettisoturia, mutta hallitus istuu vielä aiheesta. Kirjassa on yksi matkakirjalle hankala ominaisuus. Se on jäätävän kokoinen järkäle. Samasta syystä isäni uusin jää makuuhuoneen sängynvierelle odottamaan. Iskä kirjoittaa erinomaisia, mutta ihan liian paksuja kirjoja mukaan roudattaviksi…

 

Nyt reissuun löytyi tällaisia:

 

Zadie Smith: Nimikirjoitusmies

– Koska tuntuu, etten ole antanut kirjailijalle hänen ansaitsemaansa aikaa. Tiedän, jotenkin, että hän on hyvä.

 

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

– Koska takakannessa käytetään sanaa ”kokovartalokuva”. Ja koska olen joskus nähnyt elokuvan, ja tykännyt.

 

Kalle Isokallio: Putkimies Pietarista

– Koska Isokallio on mukanani melkien jokaisella matkalla. Viihdyttävää kieltä ja kiemuraista poliittista satiiria

 

David Lodge: Paratiisin uutisia

– Koska nautin nuorempana ihan äärettömästi Lodgen kirjoista, enkä ole lukenut yhtään pitkiin aikoihin.

 

Iain Banks: Crow Roadin käsikirjoitus

– Koska kirja sijoittuu Skotlantiin, eikä ole montaa yhtä hauskaa asiaa kuin lukea jossakin paikassa siitä paikasta kirjoitettua kirjaa. Ja jos Trendi (!) lehti arvostelee kirjan sanomalla ”Banks on jumalten lahja”, niin mikä minä olen sellaista kiistämään!

 

 

Mitäs te luette just nyt?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s