Suuruudenhullut huonekaluhankkijat?

Voisin kuvitella, että tämä on osan lukijoista mielestä koko tunnetun maailman tylsin postaus, mutta en välitä. Nyt puhutaan huonekaluista. Meille saapui eilen niin perkeleellisen iso ja ihana pöytä, että se ansaitsee oman merkintänsä. Rakennan sentään ympärille kehyskertomuksen.

Täällä meidän röttelössämmehän on noudatettu vuodesta 2007 sellaista kaavaa, että huone kerrallaan menee uusiksi. Se on ollut käytännön pakko. Vuonna 1945 rakennettua tupaa on raiskattu 80-luvulla sellaisessa hengessä, että verkkokalvot meinasivat revetä kun tänne ensin tultiin. Jotenkin se Meidän Koti sieltä alta paistoi silti, ja käytiin asialle.

Keittiö oli superpieni ja susiruma. Itseasiassa niin ruma, ettei mulla ole siitä alkuperäisessä tilassaan yhtään valokuvaakaan! On muutama välivaiheen myllerryskuva joissa on esim. yritetty vähentää hirveyttä maalaamalla kellertävät lastulevyovet valkoisiksi, tai jotain muuta tekohengitystä. Nyt meininki on vähän muuttunut. Näyttää aika paljon kivemmalta.

Mutta tällaista täällä siis oli vuoden 2011 tuntumassa:

Tässä koko kyökki. Oikeassa reunassa just kuvan ulkopuolella menee ulkoseinä.
Pientä keittiötä isontamaan rakennettiin kokonainen lisäosa taloon. Toisesta puolesta tuli eteinen, toisesta syvennys keittiöön. Tässä puhkaistaan seinää uudelle puolelle.

Kun eteisesn ovelta kurkkasi keittiöön, oli tällaista:

Tänä aamuna samasta kohti näyttää tältä:

Laajennusosa helpotti elämää ihan järjettömästi. Keittiöön mahtui ruokapöytäkin! Pitkään mentiin tällaisella pienellä:

Ja laajennusosa näyttää siis tältä. Sori, on vähän tummaa mutten osaa käsitellä kuvia…

Mutta koska meillä on neljä jo omaakin väkeä, ja aikamoinen määrä sakkia kyläsillä melko tiuhaan, on pöydän ääressä ollut kova tunku. Niinpä eilen tänne rantautui maailman ihanin asia.

Se on 250 cm pitkä ja metrin leveä, täyttä tammea.

Nyt mahtuu syömään parhaimmillaan 10 henkeä! Jihuuuuu!

Tämä on muuten järjestyksessään vasta toinen ruokapöytä, jonka olemme ostaneet. Siis yhteisen 20 vuoden yhdessäolomme aikana. Meille on aina kulkeutunut kaikkien ylijäämähuonekaluja, mikä ihan hyvä onkin. Nyt hankittiin tällainen, joka toivottavasti kestää seuraavat 20 vuotta.

Tuolit ovat vielä mallia keräilyerät. Tarkoituksena on hankkia vielä 4 noita sinisen mallisia, ja maalata ne kolmeen eri väriin kirkkaiksi. Onneksi eräs halppisruotsalaisputiikki myy edelleen tuota mallia, joka on olut meillä erilaisten pöytien äärellä käytössä jo vaikka kuinka hämmentävän monta vuotta.

Nauratti kun pöytää eilen tänne roudattiin. Se tuli isolla pakettiautolla eikä onneksi itse tarvinnut paketteja raahata. Pelkkä pöytälevy painaa yli 90 kiloa. Aika punnertaminen siinä sitten omin voimin oli kokoon ja pystyyn, mutta eipähän keikkaa.

Tuli mieleen, onko meillä joku suuruudenhulluus huonekalujen suhteen. Olemme olleet yhdessä teineistä asti, ja meille on ollut siksi luontevaa kipata kaikki jäännöshuonekalut kummankin puolen vanhemmilta vuosien ajan. Kotimme on aina ollut moinen tilkkutäkki monta elämää eläneitä sohvia, hyllyjä ja astioita.

Ne aniharvat kerrat, kun olemme oikeasti käyneet ihan itse ostamassa jonkin huonekalun, eikä se eksy meille jonkun muun nurkista, pitää aina valita se Kaupan Jättimäisin. Viittaan esim. olkkarin sohvaan:

Kerralla kunnolla. Se kai se motto on.

Tervetuloa meille syömään! Nyt mahtuu! ja ruuan jälkeen voidaan pötkötellä olkkarissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s