Lehtihommia

Mulla on rakkaussuhde lehtiin. Myös työsuhde, tietenkin, mutta vankka siviilipuolen rakkaussuhde myös. Tykkään lehdistä nimenomaan printtiversioina. Luen junassa, sohvalla, riippumatossa ja vessassa. Selailen tai keskityn enemmän. Fiiliksestä riippuen.

Meille tulee lehtiä kotiin aika laajalla skaalalla. Saan tietysti ne, joissa on omia artikkeleitani (tällä hetkellä pääasiassa Kotivinkki ja Anna) tai joita olen muuten avustanut pitkään (kuten KG). Sen lisäksi ihan tilauskamana Suomen Kuvalehti, Image, Suuri Käsityö, Akkari ja Nalle Puh (sitä sentään en niin usein itse lue). Satunnaisina jaksoina Hesari ja Hämeen Sanomat, mutta uutispuolen tapaan mieluummin lukea netistä, koska vihaan sitä paperikasaa joka kertyy joka nurkkaan jo parissa päivässä sanomalehdistä.

Iltapäivälehdet nappaan usein työmatkoilla junalukemiseksi. Ammatilehdistä meille tulee Opettaja ja Journalisti. Noista ensin mainittu on usein kiinnostavampi, mutta jälkimmäinenkin tulee kyllä luettua. Sitten tulee vielä joitain yrittäjälehtiä, mutta harvoinpa tulee niitä kyllä edes selailtua.

Noiden lisäksi seurailen työ- ja viihdemielessä irtonumerotyyppisesti mutta viikottain ainakin Me Naisia, Kotiliettä, Trendiä, Oliviaa ja vaihtelevia terveyslehtiä. Vähän pitää jo työnkin puolesta vaklailla, mitä omien pääavustettavieni suorat kilpailijat kirjoittelevat.

Yksi kiva on Kodinrakentaja. Olin heillä vuoden verran kolumnistina. Vanhoja remppamietteitä löytyi täältä (alla linkkejä muihin kolumneihin, jos jotakuta kiinnostaa).

Iskän luona kylässä imppaan ehtiessäni National Geographicit ja Tiede-lehdet, ja anoppilassa aina pitemmältä aikaväliltä kertaistunnolla HS kuukausiliitteet ja NYT-liitteet. Vanhempien mökin ulkohuussissa on tietysti iso kasa Seuraa, Apua, Tekniikan Maailmaa ja Et-lehteä, ja kaikenlaisia sosiaalialan ammattilehtiä, mutta jälkimmäisille sanon vessaretkellä ein. Kampaajasuosikkini on Cosmopolitan. Se kuuluu sinne kaikessa viihdyttävyydessään.

Olen siis melko kaikkiruokainen. On silti pari lehteä joita en lue koskaan. Inhoan Hymyn ja Alibin tekotapaa ja pahoitan mieleni jo kansia katsellessani. Seiskaa saatan silmäillä pitsaa odotellessa, mutta siihenkin liittyy aina aika vahva vastenmieli. Sain ehkä melkoisen yliannostuksen viikottaista viihdeohjelmaa tehdessäni. Nyt kun ei enää tarvitse työn puolesta opiskella noita, jätän mieluusti väliin.

Onhan siinä.

Tällä hetkellä pitäisi kai olla joku kanta printtilehden tulevaisuuteen. Mun on aika konservatiivinen. Tahdon lehteni paperina. Tykkään lehteillä ja selailla, tunnustella. Mieluusti sen iPadinkin ottaisin jos budjetti soisi, mutta sillä tekisin muita juttuja. Ja viekö joku oikeasti iPadin vessaan?

Mites lehdet? Luetteko? Tilaatteko? Paperina vai sähköisenä?

Mainokset

5 thoughts on “Lehtihommia

  1. Ehdottomasti paperina! Luen tosi paljon – meille tulee mun työn puolesta nippu aikakauslehtiä, miehen työn puolesta nippu kulttuurilehtiä, lisäksi tilaan paria ja ostelen irtonumeroina muutamaa. Kuntosalini pitää minut hyvin Annan, Kotivinkin ja Me Naisten tarjonnassa, joten näitä ei tarvitse enää hankkia itse! Paheeni ovat ulkomaiset muotilehdet joissa on sata sivua juttuja ja kolmesataa mainoksia: miksi minä niitä edes luen kun en osta vaatteita uusina? Luenpa vain. Niin, ja sitten vielä ne vanhat naistenlehdet, joita luen Hopeapeiliä varten eli omaksi ilokseni…

    Niin että printtiä kiitos jatkossakin! Lehti on esineenä vaikeasti korvattava.

  2. Paperi on siitä parempaa, että sähköisesti osa kansanperinnettä katoaa. Vaikka vanhat lehdet säilyisivätkin jossain bittiavaruudessa, ei niitä tule sieltä etsittyä kuin ehkä pakon edessä. Jossain sattumalta käteen osuva vanha paperinen lehti antaa mahdollisuuden kurkistaa toiseen aikaan ja mahdollisesti sellaiseen maailmaan joka ei silloin itseä kiinnostanut, jos oli itse vielä syntynytkään.

    Vanhat Valitut Palat ovat esimerkiksi mielenkiintoinen sukellus siihen mikä oli milloinkin ajankohtaista tai muuten pinnalla. Parasta antia ovat kuitenkin niiden mainokset jotka heijastelevat hyvin sitä mitkä tuotteet olivat tuolloin hyvän elämän tuntomerkkejä.

  3. Hiljainen työpäivä johti uusiin blogilöytöihin!

    Mä luen kaiken mitä kotiin tulee, mistä syystä niitä ei tule kovin paljoa. En nimittäin kestä katella lukemattomien lehtien pinoa, tulee stressi. Hesariin en käytä kauheesti aikaa, luen aamulla mitä ehdin. Lisäksi tulee Fakta, Hesarin Teema, Journalisti ja skeittilehti Hang Up. Satunnaisesti kaipaan muitakin lehtiä, Image olis toisinaan kiva, samoin joku naistenlehti. Konetta kun näprää päivän, niin en kestä lukee edes iPadilta, haluan käännellä paperisivuja konkreettisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s