Selkäkaikuja

Selän hajoamisesta on kohta tasan kaksi vuotta. Kului sekin aika sitten, vaikken sillä hetkellä ikinä uskonut että tulee vielä muitakin kuin kipuaikoja.

Pitkään siinä meni. Ensin melkein puolikas vuosi lähes pelkkää pötköttelyä, sitten toinen puolikas normaalin kävelyn ja muun perushomman opettelua, kunnon paikkaamista.

Nyt tunnen olevani kunnossa. Voin mainiosti. Vammasta on enää minimaalisia kaikuja. Joitakin liikkeitä joita varoa. Joitakin lajeja joita välttää. Ja onpahan tullut  joitakin isoja myönteisiä ylläreitä, kuten roller derby, jota selkä ei ainoastaan kestä, vaan suorastaan rakastaa.

Tukilihakseni ovat loistokunnossa. Terkkuja vaan sille paskamaiselle lekurille, joka lähetti mut lopullisesti risana kohti synkkää tulevaisuutta – totesi, että selästä tuskin enää mitään tulee ja että kivuttomuutta ei ehkä olisi koskaan näköpiirissä. IN YOUR FACE, urpo!

Kestän melkoisen hyvin sen ilmeisesti ainoan pysyvän haitan. Sen, että korkokengät ovat osaltani varmaankin lopullisesti pois laskuista. Kokeilin hiljan taas, ja kaksi tuntia riitti kahden päivän kipuihin. Pikkujuttu. Kerään halpoja matalia kesäläpykkäitä kaikissa mahdollisissa väreissä.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s