Rakkaushommia

Tänään juhlin elämäni kirkkaasti hienointa saavutusta. Iltasella tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta siitä, kun lukion luokkakaverini Ellun vessassa Tikkurilassa aloin olee Johkun kanssa.

Se alkoi juuri niin. Juuri 16 vuotta täyttänyt Johku kysyi vielä parin päivän ajan 15-vuotiaalta Anilta ”Alaksä olee?” ja Ani mietti, että no okka. Kysyin ”ootko varma?”. Ja taisi se olla. Eikä ihan varmuudella kumpikaan teini siinä ajatellut, että olisi jokus tässä näin. Tässäpä sitä kummiskin ollaan.

Juhlimme tekemällä toisinnon ekoista treffeistämme. Menemme Helsinkiin Keskuskadun Pizza Hutin yläkertaan, ja tilaamme ensin valkosipulileivät supreme ja sitten meatlovers-pizzan. Ja kokista. Varovasti pidellään vähän käsistä pöydän yli, mutta vasta treffien loppupuolella.

Jos toisinto olisi täydellinen, olisimme sitä ennen olleet katsomassa Bumerangi-leffan – olleet täynnä melko pakattua jännitystä ja tunnetta lähekkäin pimeässä salissa – mutta kaikkea ei voi rekonstruoida. Sen sijaan kyllä menemme rautatieaseman valokuvauskoppiin ottamaan yhteiskuvat. Niitä on kertynyt treffeiltä kahden vuosikymmenen varrelta moinen nippu.

Tekisin mieli viisastella jotain kuolematonta parisuhteen onnistumisesta, mutten taida osata. Kyse on järkälemäisestä tuurista, yhteensattumasta ja vähän varmaan jostain ihmeestäkin. Mutta aika paljon myös sitkeydestä ja päättäväisyydestäkin. Pitkänkantaman asennoitumisesta.

Markus on kirjoittanut taas hienosti tästä. Allekirjoitan hänen ajatuksensa valinnasta. Me valitsemme yhä edelleen olla toistemme kanssa jatkuvasti. Päätämme olla. Osa valinnoista on sanattomia, mutta hyvin tiuhaan sanomme sen ääneenkin. Usein just ennen nukahtamista pimeässä väsyneenä. ”Ollaan aina yhdessä”. Ällöä tai ei, niin toimii. Se tässä on, että kun on tuntenut toisen 20 vuotta – ollut kauemmin hänen kanssaan yhdessä kuin tässä elämässä olemassa ilman – voi ihan turvassa ällöilläki. Kasvot menettääkseen pitää tehdä melkoisesti raflaavampia vetoja.

Yhteiskilsat tuovat rauhaa. Kun perspektiivi on hamaan hautaan, ei juuri tartte hötkyillä. Jos joku juttu ei just nyt toimi, niin eiköhän se vuoden päästä ole jo kohdillaan. Tai viiden nyt viimeistään.

Annettuna ei auta ottaa. Hetkeäkään. Se on kyllä yks sellainen selkeä juttu. Huomioon tarttee ottaa ja kunnioittaa. Ihailla toista ja arvostaa. Muistaa aina uudelleen ja uudelleen, että tämä on häneltäkin valinta. Hän valitsee minut. Vapaaehtoisesti aina vain. Kaikista ihmisistä minut. Joka päivä. Ei ole pikkujuttu.

Pitkä suhde herättää kyllä ihmetystä. Meitä teini-iästä saakka yhdessä pysyneitä on vuosi vuoden jälkeen maisemissa vähemmän ja vähemmän. Sorrun nyt tämän imelletyn romantiikan jälkeen vähän rahvaanomaisemmalle puolelle. Mutta ihmisten asioihin.  Yksi juttua mua nimittäin aina jaksaa huvittaa. Ohhoh, ihmiset huokaavat. Aikamoista. Miten se on mahdollista? Kuulen tätä paljon. Ja näen jo sen kysymyksen heidän silmissään, mutta maltan odottaa. Ja viimeistään kun päästään kolmanteen tuoppiin, he kysyvät sen niillä oikeilla sanoilla. ”Miten kukaan jaksaa harrastaa seksiä saman tyypin kanssa 20 vuotta?”

Hyvin.

Mainokset

12 thoughts on “Rakkaushommia

  1. Itsellä alkaa vuoden alusta vuosi nro 16 yhteistä taivalta. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että oma mies on just se oikea mies mulle. Matkan varrella on ollut vastamäkeä ihan riittämiin, mutta siltikin. Mun hanu. ❤
    Onnea valtaisasti ja hauskoja treffejä!

  2. Komppaan edellisiä kommentoijia – mukaansatempaiseva loistokirjoitus! Ja ihanaa, että tätä vielä on! Siis rakkautta. Kertakäyttömaailmassa varttunutta parikymppistä likkaa on hirvittänyt nykyinen maailmanmeno, siis sillä vain, että kestääkö rakkaus ja uskaltaako mitään suurta alkaa rakentamaan parisuhteessa – kun tuntuu, että ei kukaan samaa naamaa katsele enää viittä vuotta kauempaa – oli lapsia, tai ei. Mutta niin, valintoja. Kiitos tästä tekstistä!

  3. Luin tän vasta nyt, mut musta on ihanaa ett ootte viel yhessä ja sekin on ihanaa, ett joku muukin kuulee kokoajan noita ihmettelyjä miten jaksaa olla aina vaan sen yhden ja saman tyypin kanssa (ja nimenomaan hyvin). Jee!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s