Vuosi 2012 oli hyvä vuosi

Jaahas, retrospektiivin paikka taas. Aikamoinen vuosi tämä!

TAMMIKUUSSA tein Kakolan seurantajakson kuvauksia, ja risteilin ympäri Suomea jututtamassa tyttöjä heidän kuulmisistaan. Touhukas, tunteikas turnee. Samaan aikaan kävin Helsinki roller derbyn Freshmeat-kurssin vikoja kertoja ja jännitin loppukuun Minimum skills -testejä ja liigaan pääsyä.

HELMIKUUN alkuun olin saanut Kakolat purkkiin ja jätin Tarinatalon taas. Siirryin kotiin kirjoittamaan lehtihommia. Alkoi myös täysimittainen derbyn peluu liigan jäsenenä. Kerta viikossa muuttui kolmeksi, ja tehoja tuli aika tavalla lisää. Paljon uuden oppimisen riemuja, ja tutustumista noin viiteenkymmeneen uuteen kivaan tyyppiin. Oli iso ilo huomata, että vähän riskillä aloitettu harrastus sopi selälle mitä mainioimmin. Vahvistuin ja nautin.

Yks kaks ja ihan yllärinä yläkerrassa pasahtavat kylppärin putket ja alkaa mielipuolinen vesivahinkosouvi keskellä paukkupakkasia. Tili on tyhjä, remppahalut ison viimevuotisen rymistelyn jäljiltä ihan nollissa ja sitten lasahtaa tälläinen käsiin. Kammottavaa, synkkää tunnelmaa. Kaivetaan auki koko keskiosa talosta maahan saakkaa. Tässä kaaoksessa mennään sitten koko kevät varsin vaihtelevin tunnelmin. Alun hirveä epätietoisuus rauhoittuu vain valtavaksi vitutukseksi, kun vakuutusyhtiö viimein toteaa korvaavansa vahinkoja. Kaiken paskan keskellä pitää kuitenkin vielä elää muka normaalia lapsiperheen arkea kuukausitolkulla.

Jossakin helmi-MAALISKUUn taitteen tuntumassa tulin vähän vahingossa valituksi HRD:n hallituksen puheenjohtajaksi, ja sain opetella kaikenlaista uutta siihen liittyen. Vasta liigaantuneelle aika iso muutos, mutta ihan hyvä ja mielekäs. Työrintamalla hyvin sujuvaa naputtelua lehtiin. Vaihtelevia, kiinnostavia ja kivoja artikkeleita tarpeeksi. Ei kai freelancer muuta voi oikein toivoakaan.
Nautin kotona työskentelystä isosti. Oman ajan hallinnointi 10 kuukauden työaikarupeaman jälkeen tuntui ihanalta, ja oli tosi kiva olla perheelle läsnä paljon enemmän.

HUHTIKUUSSA sain hienon tilaisuuden lähteä perheen kanssa Edinburghiin pääsiäiseksi, kun Hämeen Taidetoimikunta myönsi taiteilijaresidenssin ihan vain virkistymiskäyttöön. Ihana varalähtö kevääseen! Pitkiä kävelyitä, eläintarhaa, museoita ja katutaiteilijoiden pällistelyä rinnan puhdasverisen löhöämisen, pelailun ja lueskelun kanssa. Autuasta.

Derbyrintamalla bootcampia ja boutin juontamista. Paljon kivaa perustreeniä ja aina vaan kovempi motivaatio oppia.

TOUKOKUUSSA oli töissä perushommaa edelleen. Paljon artikkeleja eri aiheista. Kivoja juttuja ja tarpeeksi paljon, että pystyin olemaan kotona töissä. Nautinnollista. Lisäksi ryhdyimme kovalla höyryllä kasaamaan lastenohjelma Mimmikodon askartelu- ja ruokaohjeita kirjaksi. Kiva, ihan uusi projekti!

Derbyhommissa pääsin pelaamaan ekan bouttini, silloin vielä Hurtta Lottana nykyistä kotijoukkuettani Saturday Fight Feveriä vastaan. Miten järjettömän kivaa! Lisä bootcamppailya ja paljon treeniä. Liekki ei ota lainkaan laantuakseen, yltyy vain!

Meillä on ihana, kaunis, toimiva, kuiva hieno kylppäri!

KESÄKUUSSA puskin vielä viimeiset lehtityöt ja ison kasan kirjaa pakettiin ennen lomaa. Tytöt kävivät Ruusulassa kansanmusiikkileirillä ja minä kirjoittelin duuneja Koiterejärven rannassa mökkioloissa lomailevan murun seurana. Hyvät puitteet!

Loppukuusta jäätiin myös kuukauden derbylomalle. Viikosta vapautui senkin vuoksi hetkeksi yli 12 tuntia ihmeellisellä tavalla kaikkeen muuhun! Sekä oman että harrastuksen kesäloman kunniaksi painittiin Rakkauden apostolin lusikkajuhlat meillä derbyväen kesken. Hienot, melko perusteelliset kukkamekkobailut, joista pitää kyllä tehdä vuotuinen perinne.

HEINÄKUU oli autuas lomakuu. Ajelimme perheen kanssa Norjaan Lofooteille. Ihan huikea reissu. Kaikin puolin täysin ikimuistoinen valaineen ja maisemineen. Ihana, ihana paikka! Relaa telttailua ja mökkeilyä, lueskelua, retkeilyä ja kortinpeluuta. Äänikirjoja ja poroja. Ihan parasta. Ihan reissun päätteeksi Ruotsin rajalla karkkitukussa viimeiset, mielipuoliset karkkisulkeiset ennen aika isoa elämäntaparemottia.

ELOKUUSSA derbyttiin tarmokkaasti. Pääsin Queen B’s -matkajoukkueeseen ja syksyn pelikalenteri oli turpeana vaikka mitä kivaa! Pelien määrä moninkertaistui keväästä. Koko liigalle aikamoinen alkusyksy, kun saimme ulkomaanvieraita vaikka millä mitalla. Treenattiin paljon ja bootcamppailtiin taas ahkerasti.

Heinäkuun loppupäivinä alkanut iso elämäntaparemontti teetti melkoisia henkisiä ja fyysisiä myllerryksiä, onneksi loistavan tukihenkilön seurassa. Aloin opetella irti tunnesyömisestä raskain asein lukemalla ison pinon kirjallisuutta ja putsaamalla ruokavalion kaikesta sokerista, viljasta ja alkoholista hyväksi aikaa. Käynnistyi ehkäpä isoin aivoremontti moneen vuoteen. Samalla oikein oleellisen ystävyyden syvenemisen aikaa.

SYYSKUUSSA jatketiin pelaamista tarmokkaasti kotona ja Ruotsissakin. Saatiin HRD:n vieraaksi melkoinen joukko, kun Team USA tuli kyläsille pelaamaan ja bootcamppaamaan. Juontelin menemään.

Tehtiin myös muun muassa ihana sienireissu ystäväseurassa. Töissä kirjan loppumaininkeja ja lisää artikkeleja toisensa perään. Vielä vähän rimpuilua ruokaremontin kanssa, mutta koko ajan helpottavaa. Oivalluksia itsestä ja melkoista tunnevuoristorataa. Pystymisen tunnelmia.

LOKAKUUSSA on jännää, elämän ekat kirjamessuhommat Mimmien ja Tule hyvä kakku -kirjan  kanssa. Radiossakin oikein jututetaan, hih. Muuten business as usual. Ihanan paljon kaikenkarvaista kirjoitushommaa.

Tulee täyteen 36 vuotta ja tuntuu jonkinlaista ikäkriisin tunnelmaa. Hyvää pohdintojen aikaa, joten mikäpä pohtiessa.

Pelataan paljon – kotiboutti ja vieraisillakin. Ihan mahtavaa! Joku homma loksahtaa paikalleen, ja tuntuu koko peli ihan uudella tavalla. Tajuamista big time. Loksahtaa päässä paljon muutakin paikoilleen. Ihoon loksahtaa pöllö ja pari sydäntä vähän siitä muistuttelemaan.

MARRASKUUssa pääsen ekaa kertaa Berliiniin! Mennään murun kanssa juhlimaan lokakuussa täyteen tullutta 20 yhteistä vuotta… derbyn parissa, tietenkin. Penkkiurheilemme HRD:n Turtlet Euroopan viidensiksi (kyllä heillä itselläänkin vähän ansioita asiassa oli). Ihana reissu!

JOULUKUUSSA pelaillaan vielä kauden vimppa matsi, kotijengien mittelö. Törkeän kivaa, tietysti. Teen aivan mielipuolisen määrän töitä ja pääsen viimein kahden viikon ihanalle joululomalle muhimaan. Vietän viiden ja puolen kuukauden elämäntapamuutoksen kunniaksi elämäni ekan sokerittoman joulun, ja se sujuu naurettavan helpolla. Jos en ole mikään buddha vieläkään, niin on täällä kupolissa aika paljon seesteisempää tätä nykyä. Ja nahkakin pienenee.

 

Kaikin puolin aika toiminnantäyteinen ja ihana vuosi. Paljon treeniä ja oppimista, ihanan monipuolisesti töitä ja – tähän ikään ja hyvin nirsolle minulle harvinaista kyllä – uusia, hyvin merkityksellisiksi muodostuneita ihmissuhteita. tajuamista, ymmärtämistä ja jakamista. Ihan vain auki ja omana itsenä olemista kaikkine tyhmineki ominaisuuksineen. Niiden tyhmien ominaisuuksien katsomista reippaasti päin. Ehkä yksi koko aikuisiän isoimmista henkisistä myllerryksistä ja opeista tunteiden osalta.

Fyysisesti hieno, vahva, jatkuvasti nousujohteinen vuosi. Selkä koko vuoden hienosti kunnossa ja kiusaamatta! Muutenkin toimiva ja hyvä, elinvoimainen ja innokas meiniki. Okei, ehkä on nyt astma, migreeni ja refluksitauti, uutena harmina, mutta laitetaan ne vaikka iän pikkiin. Ovat hallinnassa lääkkeillä. Ei siis huolta niistä. Kaikilla jotain on.

Kotona hyvää aikaa perheen kanssa. Yhdessä olemista, matkoja, ihan tavallista hyvää täyttä arkea. Paljon rakkautta.

Kaikesta tästä on pakko olla isosti kiitollinen. Tosi, tosi isosti. Tule vaan vuosi 2013, täällä ollaan kyllä valmiina jatkamaan!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s