Terveysmouhotusta inhoksi tai inspikseksi

Aika moni aloittelee uutta vuotta jonkinlainen elämäntaparemppa mielessään. Karkkilakko tai lyhyt laihis tai mitä vain, niin nythän sen aika perinteisesti on. Olen tosi iloinen, että aloitin oman elämäntaparenssaukseni jo kesällä, ja nyt tarttee vain pystyellä ladulla. Ja koska latu ei ole kapea tai ahdistava, niin mikä pysyessä. Nautin tosi hyvästä olosta, terveestä mahasta, (aika) tasapainoisesta mielestä ja ihanista uusista ruokajutuista joka päivä.

Koska tiedän kaveripiirissä ainakin muutamia, joille aihe on just nyt ajankohtainen, tuumin laitella vähän ajatuksia näkyville. Toivottavasti vaikka alkuinnostuksen lietsomiseksi tai motivaation säilyttämiseksi. Joitakin tajuamisia tästä kohta puolen vuoden matkalta ilman sokeria ja paskaeineksiä.

Asioita, jotka olen löytänyt tai löytänyt uudelleen:

  • Tehosekoitin/yleiskone. Seisoi laatikossa turhana monta vuotta. Nyt kaivan sen esiin harva se päivä. Teen ihania raakakastikkeita ja -taikinoita, tosi maukkaita raasteita ja salaatteja ja erilaisia salsatyyppisiä juttuja. Megahelppoa ja varmana tulee tarpeeksi niitä kasviksia. Mulla menee helpolla kilokin päivässä. En kovin tykkää keitetyistä, mutta onneksi raa’at on terveellisempiäki.
  • Sauvasekoitin. Olisi ihanaa, jos olisi sellainen kallis mehustava blenderiasia, mutta ei ole. On kymmenen vuotta vanha Braunin sauva. Sillä syntyy melkein joka aamu joku smoothie marjoista ja hedelmistä. Laiskan aamupalaeinehtijän optimilaite! Pohjana joko banskua tai avokadoa, ja siihen sitten mitä lie milloinkin joukkoon. Marjoja, lesitiiniä, valmiita smoothie mixejä ja pellavarouhetta, chiaa, pähkinöitä yms.
  • Avokado. Oon aina rakastanut sitä, mutta oon nyt vasta tajunnut sen monipuoliset mahdollisuudet. Siitä tulee sitä ihanaa pastakastiketta, mainio smoothiepohja, loppumaton määrä salaattivariantteja ja sitten tietty jumalaista aivan sellaisenaankin. Ihana, rasvainen asia.
  • Keitot. Maailman helpoimmat ja parhaat. Ei tartte mitään turhaa lisäillä. Helpoimillaan niitä Pirkan valmiita luomusoseita hevi-osastolta ja purkki kermaa perään. Kestää 5 minsaa valmistaa. Koko perhe tykkää paljon.
  • Juurekset. Lanttu, porkkana, kaikki muutkin. Kasviksista myös vaikka varsiselleri ja fenkoli raakana. NAM. Tikkuina, kolikkoina, paloina. Raakana telkkarin edessä tai pelin äärellä. Kersatkin on niistä ihan fiiliksissä.
  • Hedelmäsalaatti. Ihana, ihana asia. Nopeasti joku helppo, tai parhaimmillaan oikein monesta ihanasta tehty. Iso sammio kerralla kestää muutaman päivän jääkkärissä. Juhlahetkiin olen vatkannut kylkeen kermavaahdon, jonka maustan kardemummalla ja vaniljalla.
  • Äskeiseen liittyen: vaniljatanko myllyssä! Ihana löytö. Ei tartte olla mitään vaniljasokeria (tai – kamalaa – vaniliinisokeria) vaan ihan vaan täyttä kamaa! Helpolla hintansa väärti, koska kestää vaikka kuinka kauan.
  • Hedelmäosaston tuntemattomat uutuudet. Ostan välillä huvikseni sellaisia, joista en lainkaan tiedä mitä ovat. Maistelen ja ihmettelen.
  • Mausteet ylipäätään! Kun ei syö sokeria, kaikki maistuu vahvemmin. Ihania uusia juttuja maustehyllyissä. Etniset kaupat ne vasta aarreaittoja onkin. Kardemumman kokonaiset siemenet, tähtianis, erilaiset pippurit ja chilit. NAAAAM!
  • Laatuun ja monipuolisuuteen panostaminen. Jos kieltäytyy kuukaudessa monen kymmenen euron edestä sokeriherkuista, voi ihan huoletta laittaa sen rahan parempiin matskuihin. Mulla meni helpolla ennen muutama litra jätskiä ja joku kilon verran irtokarkkeja viikossa. Ja keksit ja pullat päälle. Limuja siihen sitten vielä ja joku raivonälkään vedetty hamppariateria. Niistä tulee jo aika monta euroa muuhun parempaan. Hyvää lihaa, luomujuttuja, oikeita, puhtaita makuja! Yrttejä ruukussa! Vaikka mitä, josta tulee ihan erilailla hyvä olo.
  • Väsymykseen ei kannata syödä sokeria. Väsyttää vain enemmän. Sori, mutta niin se vain on. Väsymykseen kannattaa nimeomaan syödä hyvää kamaa. Ja nukkua tarpeeksi. Unikin muuten paranee kun syö hyvin. True story!
  • Taatelit, luumut ja viikunat. Luomulaatuiset oikeasti hyvät. Mieluiten irtona jos saatavilla on. Ei tiukkoihin muovikääröihin pakattuja paskanmakuisia juttuja, vaan kunnon tavaraa. Makeampaa asiaa ei tässä maailmassa ole, kuin hyvä taateli. Maistuu toffeetaikinalle. Ennen vihasin niitä, nyt palvon ja jumaloin.
  • Marjat. Oman maan tai pakastealtaan. Supersuosikkini on pensasmustikka. Sellaisenaan, pirtelöön, puuroon, rahkaan, juguun.

Lisäksi olen tajunnut joitain tälläisiä asioita:

  • Aina tulee juhla ja tarjolle konvehtia tai pullaa. Aina. Joka päivä niitä tulee. Kaupassa niitä on vaikka kuinka paljon. Töihin niitä joku kantaa. Aina. Ei se tarkoita, että pitää ottaa. Ihan yhtä hyvin voi sanoa ei. Vaikka edes joka toinen kerta.
  • Ruokia ei voi maailmasta syödä loppuun. Ei tartte siis edes yrittää. Seuraava ruokahetki tulee kohta, joten ei tartte vetää kuin vimoista päivää.
  • Jos duunikaverit/sukulaiset/lähiomaiset syö paskaa, niin itse ei silti tartte. Kukin valitsee itse.
  • Itsekuri on väärä sana. Kyse on siitä, että sanoo ei tämän yhden kerran. Tämän kerran kerrallaan. Ens kerralla sanoo taas, vaan sen kerran. That simple. Ei kannata julistautua loppuelämän laihikselle tai kuurille, koska se vain ahdistaa. Kannattaa vaan opetella sanomaan kerran ei. Se riittää. Vaikka siksi loppuelämäksi. Yhden kerran ei.
  • Ihmisen ei tartte syödä siksi, että jollekin tulee paha mieli. Oma vointi ja olo on omista päätöksistä kiinni, ja jokainen tekee ne ihan itse. Jos on satakolkytvuotiaan mummun viimeisen piirastarjoilun aika, niin voi toki ottaa. Vaikka tokkopa hänkään murheellisempana kuolisi, vaikka sanoisit ei. Jos sanot nätisti.
  • Syöminen on ravinnon saamista ja nautinto. Se ei kuitenkaan ole sellainen juttu, joka kuuluu pakollisena kuviona joihinkin tilanteisiin. Muutama kerta leffassa ilman eväitä näyttää, että jos leffa on hyvä, ei muuta viihdykettä tarvita. Jos leffa on niin huono, että vaatii eväät, ni lähde hyvä ihminen pois ja tee jotain kivempaa.
  • Karkkien poisjättäminen on tosi hyvä alku. Suosittelen lisäksi skippaamaan makeutusaineet ja opettelemaan torjumaan väsymystä, vitutusta ja surua muulla kuin jonkin suuhun laittamisella. Jos on yhtään riippuvainen herkuista, suosittelen todella paljon luopumaan myös muusta kuin ilmeisimmästä sokerista. Sitä tuupataan meille kaikkialla. Tosihifistelijä (aka esim. mä) jättää pois kaikki piilosokeritkin. Siinä menevät ketsupit ja esim. osa tuorejuustoista ja näkkileivistäkin samalla, mutta vaikutukset ovat myös hyvin palkitsevat. Kannattaa ainakin kokeilla. Kun ne jättää pois, ei enää hetken päästä tee mieli. Ihan oikeasti ei. Se on kummallista mutta totta. Ja muutaman päivän kestää aikuinen länsimainen ihminen vaikeampiakin oloja kuin sokerittomuutta. Jos ei, kannattaa ehkä mennä itseensä hetkeksi.
  • Ihan olennaisia kysymyksiä ovat ne ällöttävät: mihin tarpeeseen syön herkkuja? Kuka on sanonut, etten pärjää ilman? Kuka se sellainen on mitään puolestani päättämään? Millainen tyyppi minä olisin ilman tätä riippuvuutta tai puskuria, jonka esim. lohtusyöminen tarjoaa?
  • Joulu, juhannus, pääsiäinen, nimpparit, häät, hautajaiset, synttärit, läksiäiset, paluujuhlat, ristiäiset, tuparit ja yleisbailut. Juhliahan riittää. Jos jokaisen kohdalle julistaa poikkeustilan, jossa saa syödä ja juoda mielipuolen tavoin, niin elämässä ei paljon muuta kuin poikkeustilaa ehdi olemaankaan. Jokaisen perään vielä krapula, joka vasta poikkeustila onkin! Erikoistilanteet kuuluvat elämään, ja niissäkin voi halutessaan toimia ihan omien puitteittensa raameissa. Eikä ole edes kurjaa. Lähes kaikista juhlapöydistäkin löytyy ne fiksut jutut joita syödä. Jos ei löydy, voi viedä itse ison satsin kaikille. Isäntäväkikin kiittää. Tai sitten voi olla ihan erikoistyyppi ja ottaa vähän. Olla hakematta lisää. Ei onnistu multa, mutta olen kuullut ihmisistä jotka kykenevät tähän. Kannattaa kokeilla.
  • Jos syö arkenakin ihanaa, monipuolista ja herkullista ruokaa, ei tartte odottaa noita bailuja nauttiakseen. Joka päivä voi syödä ihanasti. Tämä on muutakin kuin tyhjä, ällöttävän imelä lause.
  • Harva höttöherkku on oikeasti tolkuttoman hyvää. Pahoja ei kannata syödä. Aikuisikään mennessä melkein kaikkia herkkuja on myös jo maistanut. Tietää siis, miltä ne maistuvat. Voi aika huoletta päättää olla maistamatta uudelleen, jos ei ole varmuudella sen arvoista.
  • Kukaan muu ei pidä huolta juuri mun hyvinvoinnistani. Se on mun duuni. Saan päättää sen hommat itse. Tänään ja huomenna ja sit vielä kaikki muutkin päivät. Aika siistiä! Ja jos on lapsia, niin niidenkin hyvinvoinnista saan päättää!
Mainokset

6 thoughts on “Terveysmouhotusta inhoksi tai inspikseksi

  1. Täällä starttailtiin kanssa hiilarittomuutta. Vaaka näytti täysin uusia lukemia joulun jäljiltä kun eilen sille astuin aloituspainoa testaille… No onpahan motivaattori kun sitä lukua pyörittelee päässään kun rupeaa joku himottamaan.
    Hyviä ajatuksia ja vinkkejä jälleen kerran! Täältä voi myös käydä ammentamassa tsemppiä kertaamalla noita ”teesejä” 😀

  2. Hieno kirjoitus, ihanaa että joku jaksaa rempata elämäänsä ääneen. Paljon hyviä vinkejä ja mieleen palautusta 🙂
    Mielenkiinnolla odotan ekan vuoteni ”ihan vaan itsellekseni hiljaa elämääni rempanneena” loppuyhteenvetoa. tapahtunee 9.1. tienoilla jolloin vuosi on täynnä. Vois kai olla keventynyt enemmän, vois kai olla että olis noita ”poikkeustiloja” ollut muutama vähemmän vuodessa jne, mutta kerrankin tein tän itselleni ilman sitä joka tammikuista sodan julistusta ja koko maailmalle infoamista.
    Mutta sanottakoon että vuosi on ollut äärimmäise raskas ja isoja vastoinkäymisiä täynnä (onneksi paljon hyvääkin), joista osan kanssa koitetana taapertaa loppuikä, joten ei voi olla kun tyytyväinen lopunkaiken.
    -10kg (ainakin, nyt on pöhötystä kiitos shamapanjan ja suolasten syömisen), ensimmäinen melkein 3km putkene juostuna kesällä, hiihtämistä 15 vuoden tauon jälkeen, parhaimmillaan yli 10h liikuntaa viikossa, pään järjestelyä itsekseen ja ammattilaisen kanssa jne jne.
    Tästä on kyllä hyvä jatkaa 🙂

  3. Niin ja siis piti lisätä että valitsin itsekseni taapertamisne kaikessa hiljaisuudessa koska halusin kerrankin tehdä tän itselleni ja itseni takia, ennenkun kaikki laihduttamisene pyrkiminen, elämäntapa remontti jne on ollut aika ulkokultaista, ulkonäkö paineistettua väkisin puurtamista. Lähipiirin raivohuulluuteen ajamista mouhoomisellani jatkuvasti kiloista ja ulkonäköpaineista jne. Ei enää sitä mun suustani 🙂
    Mut ei se tarkoita etten tykkäis esim laihduttamiseen/kuntoiuun/elämäntapa remppaa keskittyneitä blogeja jne lukea, en vaan aio itse enää huudella paljoakaan näistä omistani 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s