Tuoreempaa derbyfiilistelyä

Jotkut lukijoista ovat statistiikkasivun perusteella tankanneet viime päivinä uutterasti roller derby -aiheisia fiilistelyjäni. Käväisin itsekin lukemassa alkuaikojen rakkaudentäyteisiä tunnelmointeja. Tuli aika nostalginen olo. Tuumin, että naputellaanpa vähän siitä hommasta tuoreempaakin.

On jotenkin ihan hullua, että Freshmeat-kurssistani on vasta yksi vuosi! Derby on lohkaisuut niin massiivisen palan elämästä tämän menneen vuoden aikana, että on oikeasti välillä vaikeaa edes muistaa, millaista olikaan ennen. Paitsi näin kun alkaa oikein muistella. Kovin erilaista!

Roller derbyn löytäminen on muuttanut tosi paljon asioita. Se on tarkoittanut omien fyysisten rajojen siirtymistä ihan uusiin paikkoihin. Selän kuntoutumista tosi hyvään kuntoon ja koko yleisen liikunnallisuuden muokkaantumista huikeasti. Se on tuonut elämään tosi tarkan viikkorytmin, ja sitä myöten melkoisesti kurinalaisuuttakin. Derby sanelee viikonloppujen aikataulut ei vain minun, vaan myös jonkin verran koko perheen osalta. Olen treenien takia kotoa poissa aina tiistaisin klo: 17-21.30, perjantaisin klo: 18-23.30 ja sunnuntaisin klo: 8-15.30. Lauantaisin olen visusti kotona, jollei sitten ole pelipäivä tai joku oleellinen bootcamp kohdilla. Kaikkein mieluiten olen lauantaina kotona sohvalla syömässä paljon ruokaa ja juomassa paljon vettä, että kroppa jotenkin ehtisi palautua seuraavaa päivää varten. Sunnuntaiaamun treenit aika näppärästi raivaavat pois hippamahdollisuudet valtaosasta viikonloppuja. Joskus pitää tietysti tehdä vähän poikkeuksiakin, mutta harvoin niin tulee tehtyä.

Liikunnallisten ilojen ja ajankäyttöhaasteiden ohella derby on tuonut elämään aivan jättimäisen joukon huippukivoja uusia ihmisiä. Olemme tekemisissä niin tiiviisti, että todella tuntuu, että olisimme olleet samaa joukkoa paljon vuotta pidempään. Monella tavalla tuntuu, että olen löytänyt oman laumani, just omanlaiseni ihmiset, mun tyypit. Perheen lisäksi joukkuekaverit näkevät minua kiistattomasti eniten tässä elämässä. Paljon enemmän, kuin vaikkapa sukulaiset – niin hassulta kuin se kuulostaakin näin kirjoitettuna – ja huikeasti enemmän, kuin derbyn ulkopuoliset ystävät ja tuttavat.

Olemme yhdessä joka viikko ainakin 6,5-8,5 tuntia. Siihen pelit, pelireissut, bootcampit ja kaikenkarvaiset kekkeröinnit päälle. Sen lisäksi, että olemme samassa hallissa tuon määrän tunteja joka viikko, olemme myös ihan kirjaimellisesti toistemme ihoissa kiinni leijonanosan tuosta tuntimäärästä. Kihnutamme toistemme kyljissä ja takapuolissa kiinni ainakin 24 tuntia kuukaudesta. Ne kahdeksan off skate -tuntia kuussa sentään olemme vain sohvalla vieretysten, tai huohottamassa jossain Malminkartanon jätemäen portaissa. Aika likellä siltikin. Se hitsaa yhteen henkisestikin ihan väkisin.

Treenien ulkopuolella puuhaamme sitten lisää derbyä pienemmällä joukolla samojen ihmisten kanssa. Kullakin liigalaisella on vastuullaan liigan toimintaan liittyviä tehtäviä, joskus melkoisestikin, sillä meillä ei ole ensimmäistäkään työntekijää, valmentajaa tai muuta palkollista. Kaiken, mitä liigassa tapahtuu, täytyy tapahtua pelaajien omin voimin. Minä olen ollut viime maaliskuusta hallituksessa puheenjohtajana. Se on ollut tosi kiinnostavaa ja mielekästä liigatyötä, jossa olen viihtynyt hyvin. Nyt hallituskausi lähenee loppuaan, ja saakin nähdä millaisia hommia seuraava liigavuosi tuo tuollessaan treenien ulkopuolella. Jotakin joka tapauksessa, se on ihan varmaa.

Kun aloitimme Fresharikurssin, meitä varoiteltiin vähän naureskellen, että harrastus tulee nielemään kaiken sosiaalisen elämämme. Aika pian selvisi, että kyse ei varsinaisesti ole vitsistä. Olen tämän vuoden aikana ollut merkittävän huono seuraihminen derbyn ulkopuolella. Olen nähnyt koko vuoden aikana vain kourallista derbyn ulkopuolisista ystävistä ja tutuistani, ja sukulaisiakin sangen harvakseltaan. Koska harrastus vie niin paljon aikaa, on lopputunnit viikosta koitettava aika tarkkaan pyhittää perhe-elämälle. Tiedän, että jatkuva ”en pääse” tuntuu joistakin lähipiirissäni loukkaavalta ja kurjalta, ja kannan siitä aika ajoin paljonkin tunnontuskia. Samaan aikaan olen kuitenkin nauttinut pelaamisesta ja kokonaisen uuden lajin oppimisesta niin käsittämättömän paljon ja yhä edelleen olen niin pöljänä rakkaudesta koko touhua kohtaan, etten osaa oikein olla muutenkaan.

Vuodentakaisia alkuhöyrytyksiäni lukiessa naurattaa vähän, kun huomaan kuinka vähän tuolloin lajia tunsinkaan. Tästä pelokkaasta Freshmeat-ihmettelijästä

nylon beater

ani pötköttää

on tullut tälläinen uskaliaampi travel team Queen B’sin pelaaja

anin peliä

ani ja tytöt

(Kaikki kuvat Marko Niemelän)

Samalla on jotenkin super siistiä, että tunne on edelleen joka treenien jälkeen ihan yhtä fiilistynyt. Olen nyt, kevätkauden alussa, ihan järjettömän innoissani tulevista treeneistä ja peleistä.

Olen innoissani myös uusista tulokkaista! Ensi viikolla Helsinki roller derby järjestää taas tutustumismahdollisuuden uusille innokkaille. Sen jälkeen pidetään try outit alkavalle Freshmeat-kurssille. En malta odottaa millaista siisteysjengiä sieltä mahtaa taas tullakaan joukkoon!

Ehkä jopa joku lukija on tulolla! Onko näin?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s