Sohvanvaihtaja vaipuu nirvanaan

Tein eilen järkälemäisen rikon rutiineihini. Vaihdoin sohvaa. Derbyjengi piti bootcamp -viikonloppua, ja vaikka mulla ei nyt ollut mitään asiaa itse toimintaan, pääsin kuitenkin mukaan loppuhuipennukseen. Pidimme illanvieton Villa Katayassa. Hyvän ruuan lisäksi puitteet ovat siellä melkoisesti kohdillaan. Ulkoporeallas auringonlaskun aikaan lumisen merenrantamaiseman äärellä on, no, ihan kiva.

Jouduin pitkään miettimään mukaan menemistä. Ei niin, ettenkö tietysti hulluna halunnut. Pystymiskysymykset, ne helvetin ärsyttävät. Järkeväähän se ei ollut. Mutta on muitakin arvoja kuin järkevyys. Sen verran oli alkanut päänahka kiristää, että hankkiuduin matkaan.

Junan tärinän huomaa todella vasta kun on viisi kerrosta välilevyjä sökönä.

Perille päästyä oli helpompaa. Ja kaiken vaivan väärti. Valtasin sohvan ja siirryin siitä hitaasti köntystellen makaamaan saunan lauteille ja siitä hitaasti makaamaan ulkoporealtaaseen, ihanaan painottomaan kivuttomaaan kelluntaan! Aivan karusti myös vaihdoin päiväksi sirdaludit kahteen kaljaan. Teki todella hyvää. Totaalinen nirvana.

Hintalapun kanssahan se tuli, totta kai. Olo on nyt sellainen, kuin olisin käynyt yksin hyppäämässä joukkuemäen ja vetänyt siihen teräsmieskisan perään. Tuntuu. On vaikeaa muistaa, että on näillä samoilla jaloilla vielä kolme viikkoa sitten derbynnyt ja puntannut menemään tuntikaupalla viikottain! Nyt näemmä riittää se, että kävelee junaan ja kiipeää muutaman kerran saunan lauteille. Huh huh. Välilevyvammat ilmeisesti aiheuttavat ihan tyypillisesti lihasheikkoutta alaraajoissa ja toden totta sellaista kyllä on isosti. Tervetuloa takaisin voimat, ihan heti kun siltä vaan alkaa tuntua!

Ihan sama miltä nyt tuntuu. Tässähän tätä joka tapauksessa nyt lötkötetään. On mahdoton edes kuvailla, miten hyvää sielulle tekee tuollainen maisemanvaihdos. Se, ettei muutamaan tuntiin olekaan vain itsekseen kipujensa kanssa kelailemassa vakuutuksia, toimeentuloa tai kaikesta poisjäämistä. Muhimassa kurimuksessa. Että saa olla iloinen ja kevyt ja hilpeä. Nauraa ja höpötellä ihan muista aiheista. Olla mukana. Siellä ympäröitynä ihanilla tyypeillään.

Sain sata halausta ja pusua ja rapsutusta ja silittelyä ja kaikkea hyvänä pitämistä. Kuplivaa kivuutta. Kyllä sillä jo muutamat ratkenneet geelityynyt paikkaantuvat.

Sain myös Lallin. Hän on tuliainen siltä Kööpenhaminan pelireissulta, jonne viimetipassa kiellettiin lähtemästä. Lallissa yhdistyy monta täydellistä asiaa. Sen lisäksi, että rakastan lahjoja suorastaan lapsellisen hartaasti, tämä on lämmitettävä ja viilennettävä viljapussi kolotuksilleni (en kyllä ehkä koskaan ilkeä laittaa häntä mikroon…) ja tietysti hän on myös voimaeläimeni pöllö. Ja vakosamettia! Ja tuoksuu laventelilta! Olen tuoksun nuuhkimiseen jo täysin koukussa. Lämpöinen pöllö makaa rinnan päällä impattavana.  Täydellinen, kaikin puolin. Ai ei 36 -vuotiailla voi olla unikavereita? Well watch me.

Tuli ihana mieli siitä, että olen ollut vähän mielessä siellä reissulla, vaikken päässytkään mukaan. Ihana.

Tänään torppa tyhjeni, kun hiihtolomalaiset palailivat kouluihinsa. Minä palailin tähän sohvaan. Ainakin kolme viikkoa on vielä lusittavana. Mutta sydän on aika hyvin tankattu taas täyteen.

Lalli

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s