Get into my car

Tän päivä pieni iso ilo on se, että nautin autoilusta ekan kerran onnettomuuden jälkeen!  Oikeasti nautin. Ajoin uimahallille suorittamaan vartin vesijuoksuani ja huomasin, että olen siinä ratin takana niin rento kuski, kuin tällä rangalla ja tukiliivillä nyt ylipäätään voi olla. Ei haitannut hämärä eikä pieni pyrytys.

Tämä oli kolmas autoilukerta sitten sen pomppimiskeikan. Aiemmat kaksi ovat olleet kämmenten hikoilua ja kakomista. Lähinnä suoritteita ja pakkoa. Nyt huomasin laulavani radion mukana ja ajattelevani tanssimista. Liikennevaloissa rummuttelin rattia tahdissa ja alkoi hymyilyttää. Olen aina tykännyt ajamisesta, ja olisi surkeus, jos siihen hyvään suhteeseen olisi tullu kerran vahingosta – jos vaikka dramaattisestakin – pysyvä särö.

Biisi oli muuten tämä tässä alla. Selkeä autoilubiisi onkin, eikö? Olen muutenkin hyvillä mielin. Sain paljon virtaa eilisestä. Ensin muljuin vähän synkissä mietteissä – tällaista aaltoliikettä tämä on – mutta ajatuset selkenivät, niin kuin ne aina tekevät,  kun sain niitä juteltua ulos. (Miten olennaista onkaan, että on kuulolla ihmisiä, jotka ovat olleet samoissa kuntoutustunnelmissa. Tästä ähräämisestä on vastaavaa kokemattoman vaikea, jos ei mahdoton, saada kiinni. )  Illalla sain tänne kotisohvalle vielä ihan liveseuraakin. Sellaisesta jää pitkäksi aikaa ihana mieli. Kuulluksi tuleminen on supertärkeää.

Kaipaan aika paljon tanssimaan kavereitten kanssa. Pelkkä ajatuskin siitä kuitenkin toistaiseksi naurattaa. Tanssikuntoon ehkä menee vielä tovi, mutta kyllä sinnekin päästään!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s