Sori sokeri, bänksit pitää

 

”Niin sä oot alkanu syömään sokeria nyt sitte taas?”

 

Kuulen tätä nyt paljon. On olemassa selkeä oletus, että kun käy köpelösti, niin elämäntavat konkkaavat ojaan. No ei siinä ole niin käynyt, ollenkaan. Ihan samalla ladulla tamppaan niiltä osin, kuin ennenkin onnettomuutta. Painopiste on täällä blogin puolella vain ollut muissa jutuissa viime aikoina, mutta ei se tarkoita sitä että olisin heittänyt hyvästit aiemmille pyrinnöille. Niistä vain ei ole tullut juteltua siksi, että ne eivät ole aiheuttaneet mitään ylimääräistä päänvaivaa. Ja tämä kaikki muu tässä sitten todellakin on.

Ehkä syömisjuttujakin voisi nyt vähän kirjoitella pitkästä aikaa.

En syö sokeria. En juo kahvia. Vältän edelleen valkoista vehnää ja olen kesän jälkeen ollut alkoholin vaikutuksen alaisena neljästi. Business as usual, siis siltä osin. Mitä nyt toimipiste sijaitsee sohvalla. Ja liikunta, se on toki tyrehtynyt joka toisen päivän vesijuoksuvartiksi, mutta ei ole ollut päätäntävaltaa sen suhteen. Heti lähden tästä takaisin derby- ja salirutiinien äärelle, kun vain lupa heltiää. Menee kyllä hetki.

Ei se sokerikysymys ihan outo ole. Onhan se ollut sellainen lääke ja lohduttaja. Paras kaveri tilanteessa kuin tilanteessa. Uskollinen, helposti ja kaikkialta löytyvä puskuri. Edellisen selkävammani kanssa kaksi vuotta olimme oikein likeinen parivaljakko. Masennuin ja makasin sohvassa kuukausitolkulla kovissa kivuissa. Lapoin toisella kädellä Tramalia ja toisella suklaata. Enkä liiottele yhtään. Koko päivän. Joka päivä. Kuva minusta vakosamettisohvallani löytyi sanakirjasta kohdasta lohtusyöminen. Lihoin sen vuoden varrella 8 kiloa, mikä ei varmaankaan ollut varsin hyvä jo valmiiksi kovilla olleelle selkäpololle.

Kun nyt jouduin takaisin tänne lähtöpisteeseen, päätin heti että sitä reittiä ei nyt uusita. Nyt olin ehtinyt olla kokonaan ilman sokeria heinäkuun lopusta asti, 6,5 kuukautta. Olipa hyvä, että niin kauan. Ei ollut enää tunnekoukkua. Ne puljaukset oli käyty jo paljon aiemmin.

Kun kaikki ympärillä yhtäkkiä muuttuu omasta tahdosta riippumatta, voi olla päälle ihan hyväksi pitää kiinni omista rutiineista. Niistä hyvistä ennemmin kuin haitallisista. Niinpä sokerille paloi punainen valo heti. Olen jälkikäteen naureskellut, että saattoi olla jonkinlaista shokkitilan mobilisoimaa ylilyöntiä kieltäytyä siitä pillimehusta, joka minulle pari tuntia onnettomuuden jälkeen sairaalassa tarjottiin, mutta toisaalta se tuntui silloin kiinnipidettävältä asialta. Hallittavalta. Minun elämääni kuuluvalta asialta. Ja niin se on mennyt siitä eteenpäinkin.

Ei kyse ole ollut kotiin pääsyn jälkeen enää mistään kiinni pitämisestä tai jostain sankariuhosta. Tajuan vain, etten auta itseäni yhtään hankkiutumalla takaisin sinne sokerisuohon, josta aikamoisella vaivalla olen itseni kuiville kiskonut. En tähän muutenkin vaikean tilanteen keskelle halua niitä fyysisiä oireita, enkä varsinkaan tehostaa tätä muutenkin melko villinä lihuvaa mielialavuoristorataa kemiallisin keinoin. Tiedän, että se ei auttaisi. Voisi tulla hetken hyvä olo, muutaman minuutin nopea mielihyvä, joka sitten aloittaisi melkoiset mättäjäiset. Oikeaa lohtua, apua ja tukea ei syöminen tarjoile kyllä, vaikka niin sitä halusikin ennen ajatella. Ne tulevat ihan toisaalta.

Nyt luulen, että elämäntapa on aika tukevalla pohjalla. Tunne ja syöminen ovat pistäneet bänksit. Tämän kuun lopussa tulee 8 kuukautta täyteen sen teeman äärellä elämistä. Aika monivaiheista matkaa on ollutkin. Enpä kyllä odottanut, että oppi joutuisi tämmöiseen testiin. Hyvä, etten alkutaipaleella tiennytkään!

Hommahan lähti kesällä nimenomaan siitä riippuvuuden katkaisemisesta. Vaikka kyseessä ei ollut mikään laihis, niin aika hyvät sellaisestkin sivuvaikutukset siitä koitui. Olen nyt alle kilon päässä 10 kilon painonpudotustalkoista. Tippuu tässä makoillessakin. Pikkujuttu juu noin niin kuin hengissä selviämisen näkökulmasta, mutta en jaksa enää ajatella ihan joka asiaa pelkästään ihmepelastumisten perspektiivistä. Ihan tavallista arkea tässä elellään kuitenkin myös, ja tällaisetkin tunnelmat siihen kuuluvat. Ihan banaalit ja pikkumaisetkin. Ja se tavallinen arki on kevyempää kantaa paremmassa kunnossa. Nyt, vielä enemmän kuin ennen, haluan voida hyvin ja pysyä terveenä. Päästää poloisen varteni vähemmillä ponnistuksilla.

Onkin muuten tavallaan hasssua, että näihin pelastumis- ja kirkastumiskokemuksiin liitetään usein sellainen ”tajuan nyt, ettei laihduttaminen ole tärkeää! Nyt nautin elämästä” -julistaminen, ja tosi harvoin julistajat ovat normaalipainoisia (Sanon tämän entisen 101 -kiloisen ihmisen kokemuksella, joten ei tartte lähteä ristiinnaulaamaan. Been there, said that. ) Ja voihan se olla niin jollekin. Minun mietteeni tulivat eri muodossa. Jos vaikka elämäntavoista huolehtiminen ei missään tapauksessa ole elämässä tärkeintä, niin ei se ole yhdentekevääkään. Oman hyvinvoinnin merkityksen tajuaa aika hyvin täällä kyvyttömänä myttynä makoillessa. Terveys on tärkeää. Ja se mahdollistaa sen elämästä nauttimisen. Minulle ainakin.

Annan kyllä ilma muuta muiden valaistua ja kirkastua omia reittejään, enkä suin surminkaan käy arvostelemaan toisten selviytymismenetelmiä, mutta tämmöisiä mietteitä minun keikastani virisi. Ettei kovia kokemisen aina tarvitse päätyä sinne suklaasuihkulähteeseen. Mutta minä en toisaalta kirkastunutkaan. Ihan tavalliseksi, aika sumeaksi, jäin.

Vähän saarnashenkiseksi mouhuamiseksi lipsahtaa edelleen, huomaan.

Se on ollut kiva huomata, että vaikka tämä oleminen nyt aika hankalaa onkin, niin pohjalla oleva lihaskunto on ihan eri luokkaa kuin sen ekan vammautumisen aikoihin. Ei se siis kaivoon ole mennyt se kiivas kuntouttaminen ja urheilukoukku, jonka sain kehitettyä, vaikka nyt tänne sohvaan taas jouduttiinkin. Luulen ja toivon, että toivun tällä kerralla sukkelammin. Reitti on ainakin selvillä ja hyvän tuntuinen.

Eilisen tanssitunnelmiin liittyen päässä soi tällainen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s