Työmietteitä

Olen aika varma, että ruokamyrkytysten tarkoitus on harhauttaa hankalassa tilanteessa olevat ihmiset muihin mietteisiin. Niistä paranemisen jälkeen se vanha vitsaus tuntuu jotenkin tutulta ja paremmalta.

Vietin eilisen sellaisessa painepesurivatsaflunssassa, ettei mitään järkeä. Tänään, kun ruoka taas alkaa maistua ja olo on kohentunut, tämä selkävaiva vaikuttaa ihan pikkujutulta. Helpolta suorastaan.

Olen tänään veivaillut mielessäni kevään työkuvioita, varmaan siksi, että näin yöllä painajaisen tv-elämästä. Minut laitettiin pitämään tärkeää myyntipuhetta tosi nuivalle kanavapomolle ohjelmasta, jota en lainkaan tuntenut. Oli ahdistavaa. Viisi viikkoa sairauslomaa ei siis ole vielä putsannut sielua tyystin työmietteistä. Edessä on vielä viisi lisää, katsotaan kuinka sen päätteeksi yöni nukun.

Voin kertoa, että myös tosielämässä on ollut aika ahdistavaa juuri tv-työni takia. En ole koskaan ollut yhtä kiusaannuttavassa tilanteessa työasioiden äärellä kuin nyt.

Muutama viikko ennen onnettomuutta olin ottanut vastaan uuden käsikirjoitustyön. Olin siitä tosi innoissani. Työsuhteen oli tarkoitus kestää neljä kuukautta. Kun olin tehnyt töitä kuusi päivää, tuli onnettomuus ja homma meni kerralla uusiksi.

Ei ole montaakaan epämiellyttävämpää puhelua, kuin soittaa ihan uudelle työnantajalle kuuden päivän työrupeaman jälkeen, että jää kuukaudeksi saikulle juuri silloin, kun homman piti todenteolla ja kiivaassa rytmissä pyörähtää käyntiin. Tai no on, se seuraava puhelu, jossa kerrotaan että jään vielä toiseksikin kuuksi…

Telkkarihommat tehdään pienillä ja tiukoilla budjeteilla, ja aikaa saada ohjelma kassaan on tosi vähän. Reilut kaksi kuukautta saikkua neljän kuukauden projektista on melkoinen katastrofi. Kun ohjelman ainut käsikirjoittaja putoaa yhtäkkiä pois pelistä juuri silloin, kun ohjelman muoto ja rytmi pitäisi kehittää, on käsillä tosi hankala paikka.

Jännitin noita puheluita aika tavalla. Hävetti ihan järjettömästi, vaikka samalla oli ihan selvää ettei olisi vaihtoehtojakaan. Tuottajani oli onneksi tosi ihana. Vaikka tiedän saattaneeni koko työryhmän melkoiseen satimeen, ei minun ole tarvinnut kuunnella puolikastakaan poikkipuolista sanaa, vaan pelkkää hyvin myötätuntoista kannustusta. Eivät tiedäkään, miten kiitollinen heille olen siitä!

Hankalimmaksi tilanteen tekee se, ettei kellään ole mitään tietoa siitä, olenko vielä huhtikuunkaan lopussa työkuntoinen. En pysty istumaan kivuitta, ja se on melkoisen hankalaa kirjoitushommissa, joihin sisältyy vielä paljohkosti liikkumista esimerkiksi kuvauspaikoilla. Joudun siis roikottamaan työryhmääni jatkuvassa epätietoisuudessa vaikka miten pitkään. Kiusallista ja tosi kurjaa!

Oma olo on muutenkin työjuttujen suhteen aika rauhaton, koska yrittäjälle tällainen pitkä saikku ei ole ongelmaton ylipäätään. Ei ole ihme, että tulee väillä uniin. Ei verottaja sano, että jätä sitten ennakkoverosi maksamatta, eivätkä muutkaan juoksevat kulut lakkaa juoksuaan, vaikka tuloja ei nyt tulekaan mistään ennen kuin vakuutusyhtiö pääsee päätökseensä ansionmenetyskorvaksista.

Kaikenlaista sellaista käytännön hankaluutta ja kiusallista harmia käsissä. Mutta tänään kuitenkin taas keväisempi ja valoisampi mieli, kuin eilen kylppärissä tuskanhiessä könytessä. On sentään vain tämä selkävamma. Ja tästäkin vielä selvitään.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s